Kysymys: kumpi on rankempaa?
Hei,
Mieheni ja minä kiistelemme usein tästä aiheesta: kumpi on rankempaa työ vai opiskelu.
Mieheni on töissä normaalit 8h mainittakoon, että hänen työmatkoihin menee 2 h päivässä. Minä opiskelen yliopistossa ja käyn töissä samaan aikaan. Työni sisältää paljon matkustamista, joten matkat mukaan lukien työtä minulla on noin 15 h viikossa. Tällä hetkellä teen gradua, joka on todella työlästä ja kokonaisvaltaista, koska haluan hyvän arvosanan. Lisäksi tarkoituksenani on tehdä nyt kesällä tenttien 40 opintopistettä. Tarkoituksenani on valmistua syksyllä ja mennä kokopäivätöihin. Mieheni sanoo, sitten minulla alkaa rankat ajat kun meen vihdoin kokopäivätöihin. Minusta hän peetä asian suhteen. Kysymys teille: kumpi on rakempaa? Opiskelu-työ, vai kokopäivätyö? Saadaan viimeinkin selvyys tähänkin asiaan. Kuitenkin pyydän asiallisia vastauksia, kiitos!
Kommentit (22)
Opiskelu on huomattavasti rankempaa kuin töissä käynti. Sulla alkaa kissanpäivät kun valmistut ja siirryt kokopäivätöihin.
että ihmisistä aina rankinta on se, mitä he juuri sillä hetkellä tekevät. Minä ainakin orientoidun tekemisiini siten, että päiväni ja ajatteluni täyttyvät niistä asioista, joita olen sillä hetkellä tekemässä. Vaikka tekisinkin jotain näennäisen yksinkertaista työtä, todennäköisesti alkaisin tylsyyden kokemuksien saattelemana suunnitella siihen jotain ekstraa tai jollain tapaa muovailla työtä sellaiseksi, että se tarjoaa minulle tarpeeksi virikkeitä.
Aina on ihmisiä, jotka osaavat vaan käydä töissä ja unohtaa työt sitten ja elää tyytyväisenä ja siten työteko ei ole heistä megaraskasta. Ehkä taas miehesi on voinut tehdä oman päättötyönsä enemmän jollain halki-poikki-ja-pinoon -orientaatiolla ja vasta työssään joutunut laittamaan itseään enemmän peliin, pyöritellyt eri näkökulmia tai kokenut rasittuneensa monin eri tavoin.
Työntekoa ja gradua on mielestäni vaikeaa vertailla, koska ovat niin erilaisia. Graduun tarvitsee tulkintani mukaan myös tietynlaista rauhaa ja ajattelua ja vapaata olemista ainakin sen varsinaisen konkreettisen työstämisen lisäksi ja sen vuoksi on vaikeaa rinnastaa sitä sellaiseen työhön, jossa vain tehdään x määrä asioita ja noita asioita korkeintaan jonkin verran suunnitellaan töissä ja kaikki tehtävä työ voidaan erotella kokonaisuuksiksi.
ihmisistä aina rankinta on se, mitä he juuri sillä hetkellä tekevät.
Kyllä minun mielestäni opiskelu oli rankempaa kuin kokopäivätyö, koska töissä ollessa vapaa-aika on vapaa-aikaa, mutta opiskellessa lähiopetuksen lisäksi (joka sekin saattaa olla kokopäiväistä) on vielä kaikki kotona tehtävä opiskelu, tentteihin luvut yms. jotka jollain tavalla kalvaa mielessä ja vie aikaa jatkuvasti. (Nyt olen äitiyslomalla ja tämä on näistä kolmesta kevyintä. Nuuskin vaan tyytyväistä vauvaa päivät pitkät.)
Kukin tietenkin vertaa maailman menoa omiin kokemuksiinsa. Kysymys kuitenkin kuuluu, että mikä on kenellekin raskasta. Jos työnteko on ap:n miehelle raskasta, mieheltä kai kannattaisi kysyä, että mikä on raskasta. Ja jos työ oikein rassaa, niin eikö olisi vähitellen aika vaihtaa töitä.
Opiskelun raskauskin riippuu esimerkiksi opiskelijan kyvyistä. Jos on alallaan lahjakas, ja yliopisto-opinnoista puhuttaessa myös nopea lukemaan ja kirjoittamaan, homma helpottunee. Oman kokemukseni mukaan töissä harvoin kohtaa mitään niin vaativaa kuin opiskellessa, ja olen sentään työskennellyt yliopistossa tutkijana.
Työstä tai opiskelulsta voi työn tai opintojen lisäksi tehdä raskaan työ- ja opiskelukaverit, opettajat tai esimiehet, motivoitumattomat alaiset, jatkuvat organisaatiomuutokset, omalle persoonalle sopimattomat aikataulut jne. Kyllä kai tässä kiistassa pitäisi ensin selvittää se, mikä kenellekin on raskasta ja millä sitä rasittavuutta mitataan.
Omalta kannaltani työelämä on ollut loppuunpolttavaa, epäkiitollista raatamista, jonka tavoite on vain työnantajalta riisto (kaikki otetaan mitä vain irti saadaan) ja ihmisarvo työelämässä ylipäänsä ö-sijalla.
Oman opiskelun taas olen voinut aikatauluttaa siten, että en ole voinut polttaa itseäni samalla tavalla loppuun. Kuitenkin rankkaa opiskelussa on se, kuinka itse loppujen lopuksi mittaa omaa arvoaan onnistumisilla (siis ei välttämättä arvosanoin). Rankkuudesta huolimatta opiskelun positiiviset kokemukset ovat niin suuret ja uuden oppiminen tuottaa niin paljon iloa, että rankkuus jollain tavalla kannattaa, koska opiskelu on antoisaa.
Työelämän rankkuus taas on sellaista, josta ei lopussa kiitos seiso eikä pätkääkään arvostusta saa.
Nämä siis henkilökohtaisia mielipiteitä ja kokemuksia.
Omakohtainen kokemus kun opiskelin täysipäiväisesti + tein töitä 16 tuntia viikossa. Oli rankkaa! Opiskeluun kuuluu tentit, kotona lukemiset ja tehtävät, esitykset jne. eli siinä ei riitä että käyt koululla päivällä pyörähtämässä. Sen lisäksi pitää pysyä työpaikalla kärryillä muuttuvista asioista.
Kun valmistuin ja aloin tekemään töitä kokopäiväisesti (samassa paikassa kun opiskeluaikoina) niin kyllä tuntui helpolta. Illat vapaita ja 2 päivää täysin vapaata viikossa! Tuntui ihan uskomattoman helpolta!
Mieheni on koko amk-opiskeluaikansa tehnyt työtä. Hän valmistuu nyt keväällä, ja edessä kissanpäivät, kun saa keskittyä VAIN töihn.
Ei tuo ole mikään voittokilpailu.
Emme tiedä esim. mitä työtä miehesi tekee.
Gradusi "työläyttä" ja "kokonaisvaltaisuutta" emme pysty arvioimaan kun emme tiedä yhtään edes siitä, mihin alaan se liittyy. 40 opintopisteen suorittaminenkin voi olla helppo homma tai vaikea homma, riippuu ihan siitä, millaisista kursseista ja hallittavista asioista & sivumääristä puhutaan. Noin pääsääntöisesti 40 noppaa on vaikeampi ekan vuosikurssin opiskelijalle kuin opiskelujaan lopettavalle.
Olen tehnyt projektitöitä pitkään ja gradu on vain yhdenlainen projekti. Kyllä minulle ainakin kokopäiväinen työnteko reissuineen on ollut opiskelua rankempaa.
Mutta en tosiaan ymmärrä, miksi te teette riidan tästä asiasta.
(ja opiskelusta). Valtava kirjo kokoivätyön rankkuudessa plus että ihmist on erilaisia, kuka minkäkin rankaksi kokee. Ei voi yleistää.
Oma kokemukseni: heti opiskelun jälkeen tuntui hienolta se, että vapaa-aika tosiaan oli vapaata eikä vapaalla tarvinut tehdä työuttuja. Mutta myöhemmin (uudelleen opiskelijaksi palattuani) tuntui hienolta, vapaalta ja stressittömältä se, etten ollut tekemisistäni vastuussa muille kuin itselleni. Plus tietty vapaus jota työssä ei ole.
Tänä vuonna olen itse ollut kokopäivätyössä päivät, opiskellut illat ja ollut vielä raskaana. Ei hitto miten raskaalta on tuntunut. Opiskelussa juuri tuo minkä joku aiempi mainitsi on se rasittava tekijä: töistä kun tulet, senkun vedät lonkkaa loppuillan. Opiskelu taas usein seuraa kotiin ja koko ajan olisi vielä joku juttu tehtävänä. Odotan innolla että mammaloma alkaisi ja saisin vain olla. Tosin varmaan olen niin tyhmä että sinäkin aikana suoritan vähän opintoja avoimessa mutta olkoon. Odotan sitä että valmistun ja saan mennä töihin ja sitten viimein vapaa-aika olisi minun vapaa-aikaani, ei esseentekoaikaa tai tutkimusaikaa.
Normaali työ (ekonomi yms.) voi tehdä samaa paperinpyöritystä vaikka 30 vuotta vanhoilla todistuksilla, ilman mitään uutta opiskeluponnistusta.
Tämän päivän aito oikea asiantuntijatyö vaatii vähintään 2-vuoden välein rankkaa "tietojen päivitystä" eli uusien asioiden kunnolla opiskelemista. Ja tuo on rankkaa työn ohella tehtävää opiskelua joka pitää myös läpäistä testeissä.
Jos et tuota uusiutumista tee, sinut jyrätään sivuun muiden ahkerimpien opiskelijoiden toimesta.
Näin saadaan myös määräaikaisuuksien kierre valmiiksi; ehtona työsuhteen jatkamiseksi edellytetään näitä päivitettyjä opiskeluja.
On raskasta jos joutuu kotona opiskella tai tehdä työtä vielä iltaisin ja viikonloppuisin.
Etenkin jos opiskelet itseäsi aidosti kiinnostavaa alaa.
Opiskelu ja työssäkäynti yhtä aikaa voi olla raskasta, mutta teidän kohdalla vaikea sanoa kun en tiedä enempää työstäsi ja opinnoistasi.
on hyvä esimerkki asiantuntijatyöstä.
Humanistit ja ekonomit ovat ihan höpöhöpö-tieteitä oikeasti, kun aletaan katsomaan vaatimuksia ja mikä näistä aloista "elää" ja "kehittyy" eniten.
Tänä vuonna olen itse ollut kokopäivätyössä päivät, opiskellut illat ja ollut vielä raskaana. Ei hitto miten raskaalta on tuntunut. Opiskelussa juuri tuo minkä joku aiempi mainitsi on se rasittava tekijä: töistä kun tulet, senkun vedät lonkkaa loppuillan. Opiskelu taas usein seuraa kotiin ja koko ajan olisi vielä joku juttu tehtävänä. Odotan innolla että mammaloma alkaisi ja saisin vain olla. Tosin varmaan olen niin tyhmä että sinäkin aikana suoritan vähän opintoja avoimessa mutta olkoon. Odotan sitä että valmistun ja saan mennä töihin ja sitten viimein vapaa-aika olisi minun vapaa-aikaani, ei esseentekoaikaa tai tutkimusaikaa.
vedetä lonkkaa koko loppuilta.
Kiitos kommenteista, sain paljon ajattelemisen aihetta. Täytyy myöntää vielä sekin, että teen n.90 % kotitöistä, koska en ole kokopvätöissä. Tämä sopimus raukeaa, kun menen kokopvätöihin. Sitten jaamme kotityöt 50/50. Eli sekin helpottaa omaa tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 18:13"]Kiitos kommenteista, sain paljon ajattelemisen aihetta. Täytyy myöntää vielä sekin, että teen n.90 % kotitöistä, koska en ole kokopvätöissä. Tämä sopimus raukeaa, kun menen kokopvätöihin. Sitten jaamme kotityöt 50/50. Eli sekin helpottaa omaa tilannetta.
[/quote]
Mihin maailma on menny, meillä vaimo tekee kotityöt, ei johdu siitä etten osaisi, osaisin muutenki paremmin, mutten halua rikkoa normaalitilaa.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 15:24"]
On raskasta jos joutuu kotona opiskella tai tehdä työtä vielä iltaisin ja viikonloppuisin.
[/quote]
Onko sun äidinkieli suomi?
hän jauhaa peetä