Mitä tehdä kätilökammolle?
Esikoisen syntyessä 2002 mulle osui kätilö, jonka kanssa mikään ei mennyt yksiin. Synnytys loppui imukuppiin, mutta ennen sitä kätilö oli mm ehtinyt haukkua mut pystyyn, jättänyt kertomatta mitä tapahtuu, vähätellyt mun neulakammoa (joka sentään on hallittavissa, kunhan vaan saan tietää koska sitä neulaa käytetään), leikannut välilihan sanomatta että aikoo sen tehdä. Ja kaiken huipuksi laittoivat harjoittelijan jälkeenpäin lukemaan papereista mitä tapahtui (tuo harkkari ei siis edes paikalla synnytyksessä), niin kuin en olisi voinut itse lukea. Sekin olisi auttanut enemmän kuin harkkarin lukeminen. Mä kun olisin tahtonut kätilön kertomaan mitä tapahtui ja ennen kaikkea miksi.
Kakkonen syntyi 2004 Haikaranpesässä. Mä sain siellä etukäteen kertoa mikä pelottaa jne. ja ottivat sen hienosti huomioon. itse synnytys sujui loistavasti ja helposti, jäi hyvä mieli, mutta sairaalassa olo aika pilasi kaiken. ne laskivat sen esikoisen kätilön sinne selittämään ekaa synnytystä. Ja se selitti vaikka kuinka, että ei ollut sen vika jne. no enhän mä niin oo sanonutkaan. Vaikea se synnytys ois ollut muutenkin, mutta edelleen tuntuu siltä että mä oon jotenkin huono ja haukkujen arvoinen.
Paha vaan, odotan nyt komatta (la 23.4.2006) ja asun niin kaukana Haikaranpesästä etten sinne enää pääse. Mun mielestä niiden kuuluisi sairaalassa etukäteen tietää mun tällaisista ongelmista, ja ehkä jopa auttaa niiden käsittelyssä, mutta en tosiaan tiedä mistä aloittaa. Neuvolassa en uskalla asiaa ottaa puheeksi, tämä kun on mun kolmas niin eihän tässä enää mitään kummallista ole (sanoi neuvolassa näin) Olkoon vaikka kymmenes, ei kiinnosta, kun tahdon apua.
Kommentit (12)
vaan kyse on siitä, että mä en tahdon enää ikinä koskaan olla sen kanssa missään tekemisissä. Kun olen sen kanssa kerran tuon synnytksen läpi käynyt, vaikka auttamattomasti liian myöhään, eikä siitä jäänyt kuin vielä pahempi mieli.
Mutta pitäiskö kuitenkin avata suu neuvolassa (vaikka mähän siis jo tiedän kaiken, enkä teitenkään tarvii apua kun tää on jo kolmas) vai soittaa tulevalle synnärille? Pääseekö pelkopolille tällasilla syillä ja pitääkö sinne pääsyä varten puhua neuvolassa ensin?
Leikkaus on vielä kamalampi vaihtoehto kuin huono kätilö, kas kun alatie synnytyksestä saattaa selvitä ilman neulojakin...
Yleensä pelon jakaminen toisten kanssa auttaa =) Voitte toki keskustella mahollisuudesta päästä pelkopolille (jonne siis neuvola lähettää). Pelkopolilla yleensä käydään läpi synnytyspelkoa sinänsä, kätilöpelkoon voi olla vaikeampi ottaa kantaa kun kätilöä ei pysty varaamaan etukäteen tietenkään. Vaikka pelkopolin kätilö tuntuisi mukavalta ja vakuuttaisi että hyvin se menee, voi synnytykseen kuitenkin sattua kätilö jonka kanssa kemiat ei vaan sovi yhteen. Sehän se on hankala juttu.
Mutta toivon hartaasti että pelkäät turhaan ja saat loistavan kokemuksen tulevasta synnytyksestä!! =)
Ja sen aiheutti minulla n. 4 synnytys. sielläkin oli kätilö joka äyski ja tiuski eikä kuunnellut mitään. Huusi ja raivosi minulle kaikesta. Ja lopulta istui hajareisin mun päällä ja paineli jumittunutta istukkaa irti :( ja hhusi edelleen, että täytyy sen istukan irrota. no ei irronnut. vaan leikkuriin kävi matka. Koko kätilöä en sen koomin ole tavannut, onneksi, mutta p... maku jäi pahasti suuhun tuosta synnytyksestä, ja vaikka kyseinen sairaala on tuossa 20 minutin matkan päässä meiltä en sinne mene vaan kaahaan tunnin päähän Hämeenlinnaan, missä kuunnellaan kyllä pelkoja ja otetaan ne tosissaan.
Oman kammoni olen saanut järjestykseen sillä että puhuin pelosta avoimesti niin neuvolassa kuin sairaalalla ja tutustuin kätilöön etukäteen, eli mulla on ns. omakätilö joka hoitaa mut alusta loppuun ja ihanan ihminen onkin ja pätevä, Hän onkin jo auttanut minua kahdesti ja nyt sitten on taas lupautunut auttamaan tämän meitin 7 kanssa. Eli puhu puhu puhu kaikkialla, älä anna ihmisten vähätellä sun tuntoja.
Kerro siellä sun synnärillä sun pelosta ja kysy mitä vaihtoehtoja silä sairaalalla on sulle tarjota.
Ja minusta on sillkkaa naiviutta kenenkään terkkarin väittää ettei voi pelätä jotain jos on sen jo tehnyt. hahahah. sanonn minä.
muistutettiin perhevalmennuksessa, että kätilöä saa vaihtaa kesken synnytyksen jos kertakaikkiaan tuntuu, ettei hommasta tule mitään. Että todella huono kätilön ja synnyttäjän yhteistyö vaan hidastuttaa synnytystä. Kyseessä on iso sairaala, jossa vaihto onnistunee, pienemmässä sairaalassa ei ehkä ole mahdollista.
paitsi silloin, jos kätilöksi sattuu sukulainen tai ystävä. Olisinpa tuota toki silloin vaatinut, jos olisin tiennyt. Toki olen miettinyt asiaa kätilön kannaltakin (ärsyttää kun osaa ottaa huomioon kaikkien tunteet), ehkä teinisynnyttäjään on vaikea suhtautua, ehkä hän koki etten tekisi tiedolla mitään saatika sitten ymmärtäisi sitä. Jos tiuski sen takia?
Onneksi pohjalla tosiaan on jo toisenkinlainen kokemus kätilöistä, jotten mene sanomaan kaikkien toimivan samalla tavalla.
Erin neuvoloissa varmaan jaetaan tietoa eri tavalla, mutta tuntuu hassulta ajatella et joku oikeasti tosissaan luulee, et kaiken jo tietää ja ymmärtää koska on uudelleen synnyttäjä...
Mut yllä kuvaillut kätilöt vois mun puolesta vaihtaa uraa ja ruveta vaik vanginvartijoiksi tms.
Minulla on ehtinyt tulla kätilökammo, vaikken ole vielä synnytystä kokenutkaan. Olen puhelimitse ollut yhteydessä synnytysosaston neljään eri kätilöön, jotka ovat enemmän ja vähemmän vähätelleet ongelmaani, joka aiheutui sitte lopulta todelliseksi. Osa on kieltäytynyt kokonaan uskomasta sanomaani (" et sinä voi tietää, tuleeko sinusta verta vai ei, jos se tulee pönttöön" ) tai sitten eivät vain ole halunneet edes kuunnella, mikä on sydämelläni (" en minä tiedä, kutsu tulee postissa" ). Ymmärrän että olen vähän herkässä mielentilassa ja ylireagoin, mutta luulis kätilöiden jos ammattinsa puolesta ymmärtävän sen eikä siihen auta että puhutaan kuin pikkulapselle, joka ei muka ymmärrä mistään mitään.
Minulla olis periaatteessa vielä mahdollista vaihtaa sairaalaa, mutta ongelmani liittyy synnytykseen liittymätön kirurginen toimenpide, joka tehdään kuitenkin samassa sairaalassa. Sitä paitsi sairaalan kirurgiselta osastolla oli ihana sairaanhoitaja, joka osasi ottaa asiani tosissaa ja järjesti minulle puhelinajan gynekologin kanssa. Tähän ei kätilöt pystyneet:0
Nyt oikeastaan toivon, että pääsen yliaikaiskontrolliin ja keskustelemaan synnytyksestä lääkärin kanssa ennen synnyttämään menoa.
Olen myös miettinyt sitä, että jos esittää toivomuksia, niin ottaako kätilöt vaan nokkiinsa että kyseenalaistan heidän ammattitaitoaan. sairaalassa johon menen täytetä esitietolomaketta, johon voisi kirjata niitä toiveita. Olen ajatellut tälläisen kuitenkin synnyttämään mennessä antaa vastaanottavalle kätilölle, mutta hankaloitanko vain kätilön ja minun välistä yhteistyötä, jos näin teen.
Lisäksi olen miettinyt sitä, että kehtaako ja onko voimia alkaa vaatia toista kätilöä paikalle, jos ei tykkää ensimmäisestä. Alistuuko sitä vaan " kohtaloonsa" .
Yleensä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta ehkä kätilöt ovat liian tiukoilla isoissa sairaaloissa, että heillä ei enää riitä energiaa ottaa äitejä huomioon niin paljon kuin nämä haluaisivat.
Beccy 40+1
Jouduin synnytyssaliin tossa jonkin aika sitten kun menetimme toisen kaksositamme.Ja sielä oli ihan hirveä kätilö mua vastassa. Se huusi mulle kaikesta mahdollisesta ja haukkui pystyyn. Ja se oli myös mun vika kun lääkäri oli laittanut lähetteen sinne ja mun paperitkin oli hukassa. (niitä ei vieläkään ole löytynyt)Ja itkuhan siinä tuli tottakai, ja tämä vaan jatkoi ja jatkoi. Ei ollut yhtääbn mukava kokemus.
Saakohan kätilön valita kun menee synnyttämään? Jos sanoo ettei halua sitä kun se oli niin hirveä. Mietin silloin jo että olisikohan pitänyt tehdä silloin valitus siitä kun kävi sielä? Minun isäni mielestä se olisi ehkä ollut hyvä,mutta en tiedä.Voi tulla vaikeeta sitten kun menee synnyttämään ja jos se sama sattuu mulle uudestaan.
Lilli81 12+1 (olen vähän ajoissa liikeellä,mutta kun oli sopivasti aihetta käsittelevä keskustelu)
Saako udella vähän yksityiskohtia? Mistä ovat nämä törpöt kätilöt teitä syyllistäneet? Kun moni sanoo, että kätilöt ovat " huutaneet ja raivonneet" niin millaisista asioista? Että et saa ponnistettua? Et osaa synnyttää vai mitä??
Onko teillä ollut mies tai muu tukihenkilö synnytyksessä mukana? Jos, niin miten ovat moiseen kohteluun reagoineet?
Todella kurjalta kuulostaa, jos tuollaisella hetkellä saa huonoa kohtelua -hitto siinähän on muutenkin ihan täysin muiden ihmisten armoilla (varsinkin ensisynnyttäjä) niin miten siinä tilanteessa kipujen keskellä pystyisi jotenkin järkevästi edes ajattelemaan?
Huh huh, täytyy pitää peukkuja ristissä, ettei osu meidän kohdalle :-/
rv 28+5
Käyn kerhossa, jossa käy myös yksi lähisairaalamme kätilöistä. Hän kun kuuli, ettei edellisestä synnytyksestä jääny paha fiilis muusta kuin kätilöstä, niin tämä kamukätilö sanoi, että " laitapa esitietolomakkeeseen ettet sitä kätilöä halua, ei mitään selityksiä tarvi kirjoitella" Katotaan nyt mitä teen, kun kolmannen synnytys vielä vähän lähenee. Mulla kun on vielä se tilanne, että aivan tuttua ihmistä en haluaisi kätilöksi, mut tunnen/tiedän ison osan sairaalamme kätilöistä.
Heidi rv 32+6
p.s. mulla ei ollut tukihenkilöä mukana synnytyksessä, eikä kätilökään pahemmin seuraa pitäny, vaikka olin yön ainoa synnyttäjä, joten kiireeseen ei ainakaan voinut vedota. Hyvä kun ehti ponnistusvaiheeseen mukaan. Synnytys kesti 2h 15min, etten paljookaan vienyt hänen toimistotöiltä aikaa...
Ja kätilöiden pitäisi ne ottaa huomioon. Esimerkiksi jos ei halua lääkinnällistä kivunlievitystä, niin ammattitaitoinen kätilö ehdottaa vaihtoehtoisia kivunlievityskeinoja - ainakin teoriassa.
Mulle sattu eka kerralla tosi ihanat kätilöt, mutta olen kuullut, että OYSissa on myös sellainen kätilö, joka voisi vaihtaa alaa. En tiiä mitä teen, jos omalle kohdalle sattuu ikävä ihminen.
Toisaalta on muistettava, että kätilöt ovat ihmisiä siinä missä mekin, ja heilläkin voi olla huonoja päiviä. Toisaalta, kätilötkin toimivat asiakaspalveluammatissa, jossa sitä huonoa päivää ei asiakkaalle/potilaalle saisi näyttää.
Tsemppiä kaikille synnytys-/kätilöpelosta kärsiville!
Eggis rv 11+
niin en mene vannomaan, että huusi. MUTTA ne sanat syöpyi syvälle mieleen: " Ethän sä osaa edes ponnistaa" , " Totta kai laitetaan epiduraali" , " Ei tää oo neula" (Ei ollut ei, oli sakset, kun leikkasivat välilihan. Kukaan ei vaan katsonut aiheelliseksi kertoa sitä mulle ajoissa)
Ponnistamisen vaikeus selvis kyllä kätilöllekin myöhemmin, kersa oli tulossa väärässä tarjonnassa, nenä edellä. Ei vaan voinut kätilö ja edes lääkäri uskoa mua silloin kun tunnin täysin auki oltuani kerroin, et ei kaikki oo niin kuin pitäisi. Vasta kahden tunnin jälkeen ymmärsivät sen imukupin ottaa avuksi.
Ja anteeksi pyyntöä ei tullut edes puolitoista vuotta myöhemmin kun ko kätilö änkesi pilaamaan kakkosen lapsivuodeaikaa. Mä oon aina katkera tästä ja melkein toivoisin ko kätilön lukevan tän keskustelun ja tunnistavan mut. Suututtaa.
Toiveita kannattaa laittaa ylös, äitiysneuvolakortti on ihan hyvä paikka (vinkiksi ekakertalaisille), mä oon itse aina toivonut, että ei harjoittelijoita. Sekin meni esikoisen kanssa aika ilkeästi, mutta... " Me yritettiin vaan olla avuksi" ja kätilö (ei tuo edellä mainittu vaan edellisessä vuorossa ollut) paiskasi ne pihalle.
Että asiat asioina.
Ennaltaehkäisy on paras konsti, ainakin OYS:n laatukirjan mukaan synnytyksen jälkeen pitää käydä tapahtumat läpi hoitaneen kätilön kanssa ja puhua kaikki mikä on mielenpäälle jäänyt. Jos nyt ei siinä hätäkässä pysty tai muuten tilanne menee jotenkin toisin, niin ainakin OYS:iin on mahdollista päästä juttelemaan kyseisen kätilön kanssa jälkeenkin päin, lukeehan sen nimi papereissa ja tapaaminen voidaan järjestää.
Tulevaa taas lienee turha murehtia etukäteen. Jos kovin huolekkaalla mielellä menee jo ennalta peläten niin tahtoo käydä sillai että pienikin kärpänen kasvaa valtaviin härkäsen mittoihin ylihuolestuneessa mielessä...