Olenkohan bi, lesbo, hetero vai mikään...?

Samoja täällä mietitään, tai vähän sinne päin..

Ensinnäkin, sun ei tarvitse luokitella itseäsi mihinkään ryhmään. Olet sinä juuri tuollaisenaan ja se riittää.



Mä olen itse joltain osin samanlainen, naiset ovat viehättäviä ja fantasioinkin naisista, mutta kyllä seksi miehenkin kanssa maistuu ja haluan nimenomaan rakastua miehiin, "tavallisen" parisuhteen ja lapsia.



Kyllä voi olla fantasioita,joita ei koskaan toteuta. Tai voi haluta seksiä, muttei rakkautta, muttei välttämättä molemmilta sukupuolilta.



Pakko varmaan kuitenkin sanoa,että jos miehen kanssa haluat suhteessa olla niin sitten siitä seksistä ei voi tehdä niin isoa ongelmaa, ja voit fantasioida naisista muuten ihan rauhassa :)

koen itseni täysin heteroksi, mutta tykkään laueta runkatessani (pornolle) kun nainen ottaa munaa suuhun ja mies nuolee palleja tai päin vastoin. tämäkin on tullut vasta lähiaikoina. porno turruttaa tiedetään, mutta teinipornosta bi-pornoon on iso muutos.



ja todellakin nautin seksistä naiseni kanssa. en himoitse miehiä tai vastaavaa. nautin jopa klitoriksen hieromisesta seksin aikana

viestini alkupäässä, kirjoitin niin nopeasti tunnekuohussa :) Hienoa, että saitte selvää. Kiitos vastauksista! Kakkonen, millainen sinun tilanteesi?



Ja kolmoselle: kiitos kannustuksesta! Tuntuu vain, etten ikinä jaksa enää rakentaa suhdetta miehen kanssa, kun seksistä tulee kuitenkin ongelma. Tosiasia on, että en varmastikaan nauti seksistä miehen kanssa kuten suurin osa naisista, vaikka miehiä minulla on ollut elämässäni useita (se ei siis johdu miehen taidoista tms.) Ja pelkkänä seksinä en halua miestä - haluan vain olla miestä lähellä, jos minulla on voimakkaita tunteita miestä kohtaan ja silloin seksikin on ikään kuin ok juttu. Mutta että fantasiani ovat aina liittyneet suurimmaksi osaksi naisiin?



Haluasin kuulla enemmän, onko muilla ollut tällaista ja mitä siitä on mahdollisesti seurannut.



Ap

olen viime aikoina pohtinut paljon seksuaalisuutta. Olen heterosuhteessa elävä kahden lapsen äiti, mutta viimeisen vuoden aikana bi-puoleni on vahvistunut todella paljon. Naisista olen fantasioinut aina, mutta vasta viimeisen vuoden aikan olen päässyt toteuttamaan fantasiani, vieläpä kolmen (!) eri naisen kanssa.



Seksi naisen kanssa on mielestäni ihanaa ja herkkää, täysin erilaista kuin miehen kanssa. Miehen kanssa parasta on ehdottomasti itse yhdyntä, enkä voisikaan elää ilman penetraatiota. Naisen kanssa parasta on toisen "kiusaaminen" ja kokonaisvaltainen hyväily, mikä ainakin omassa parisuhteessani on hyvin pienessä osassa.



No nyt on sitten käynyt niin, että ensimmäistä kertaa koskaan en ainoastaan fantasioi seksistä, vaan olen myös ihastunut erääseen naiseen, jonka kanssa olen harrastanut seksiä pari kolme kertaa. Ajattelen häntä lähes päivittäin, unelmoin hänestä ja haluan viettää vapaa-aikaani hänen kanssaan. Tämä nainen ei ole tästä tietoinen, eikä meillä pientä vihjailua lukuunottamatta ole ollut pitkiin aikoihin mitään seksuaalista välillämme. Raastavaa.



Minäkin mietin välillä, että jos elämäntilanteemme olisi toisenlaiset, voisiko meistä tulla pari, ja haluisinko edes sitä?! Miestä ja perhettäni en kuitenkaan ikinä jättäisi, joten tämä jäänee mysteeriksi, jota kannan sisälläni.

Mies ja lapset, ikuinen seksiongelma miesten kanssa - ja nyt päiväuniin ilmestyneet naiset (tai ovat jollain tasolla aina olleetkin).



Juuri sama kuin ap:llä, seksi miehen kanssa on "ihan ok", kun olen ihastunut, mutta jossain vaiheessa siitä tulee ongelma - pakkopullaa.



Voisin ihastua myös naiseen. En tiedä kävisikö naisen kanssa seksin suhteen näin, kuin miesten kanssa on aina käynyt. En vain tykkää heteroseksistä kovinkaan paljon, sen sijaan naisen kanssa se on ihanaa - kokemusta on vain kovin vähän.



Asiat, mikä estää minua kääntymästä naisiin päin on



1) mieheni, joka on kerrassaan hyvä ja rakastettava mies, ja isä.

2) lapset, en halua rikkoa heidän perhettään omien mielihalujeni vuoksi, sillä elämäni on kohtuullista näinkin.

3) en voi olla varma, että löytäisin hyvää suhdetta naisen kanssa, tai että nyt kokemani ongelmat poistuisivat naisen kanssa.



Jos sen sijaan jäisin yksin miehen haluaman eron vuoksi (hän ei sitä halua, enkä yritä sitä edesauttaa) tai vaikka kuoleman vuoksi, olen täysin varma, että en enää miehiin päin vilkaisisikaan romanttisessa mielessä.



Vuosi, pari sitten olin ihan vereslihalla tämän asian takia, nyt jo saanut jonkinlaista mielenrauhaa. Pettää en halua, enkä jakaa huomiotani useammalle rakkaalle edes luvan kanssa - yksikin suhde on melko paljon kiireisessä elämässäni...