Miten sanoa nuorelle, että älä ole tuon kaveri enää?

Ei se toinen sun lastas sairastuta, mut jos sä käsket lopettaa sen ystävyyden sä tuhoot sen sairastuneen elämän ehkä lopullisesti.. Toi on semmonen hetki jollon tarvii ystävää!! Ite oon erittäin raskaan skitsofreenikko tytön kaveri ja en todellakaan ole sairastanut itse vaikka välillä harhat on kohdannu myös mun elämää... Oon tytön ainoita sairaalan ulkopuolisia ystäviä.



Tuntuis tosi pahalle katkasta välit ja tiedän että se vaikuttais myös tytön psyykeeseen.

Ei se toinen sun lastas sairastuta, mut jos sä käsket lopettaa sen ystävyyden sä tuhoot sen sairastuneen elämän ehkä lopullisesti.. Toi on semmonen hetki jollon tarvii ystävää!! Ite oon erittäin raskaan skitsofreenikko tytön kaveri ja en todellakaan ole sairastanut itse vaikka välillä harhat on kohdannu myös mun elämää... Oon tytön ainoita sairaalan ulkopuolisia ystäviä.

Tuntuis tosi pahalle katkasta välit ja tiedän että se vaikuttais myös tytön psyykeeseen.

Eikös jokainen vastaa itsestään ja jokaisen lapsen äiti ja isä lapsestaan? Ei kai se toisen lapsen tehtävä ole?

Mutta mietipä, ajattelisitko samoin jos lapsesi ystävä olisi sairastunut vaikka syöpään?

Että onko sun lapsesi vastuulla kannatella kaveriensakin elämää. Helpompaahan se olisikin kun ei lapsesi tarvitsisi kokea murhetta ja tuskaa toisten takia, unohtaisi vaan ja hankkisi terveitä kamuja.

sairastuneen elämää, mutta ap:n viestistä tulee se kuva, että hän pelkään sairauden tarttuvan lapseensa...



En ymmärrä, miksi ystävyys olisi lopetettava? Jos kaveri on sairaalassa, niin eihän häntä edes pysty usein näkemään. Sairastuneelle on varmasti tärkeä säilyttää yhteys "normaaliin" elämään. Pahinta hänen kannaltaan olisi se, että hänet suljettaisiin kaiken ulkopuolelle.



Jos sairastunut olisi sinun lapsesi, toivoisitko, että kaikki kaverit jättäisivät?



Luepa ap kirja nimelta Reilusti skitso. Voit saada uutta ajateltavaa.

Eikös jokainen vastaa itsestään ja jokaisen lapsen äiti ja isä lapsestaan? Ei kai se toisen lapsen tehtävä ole?

[/quote]

Toivo kovasti että oma lapsesi ei koskaan tarvitse toisen läheisen apua, tukea tai kannattelua. :( Surulliselta kuullostaa. ps. Mielenterveysongelmat eivät tartu iho-, hengistysilma- tai kosketuskontaktissa...

On hyvä asia jos psyykkisesti sairas on edes saanut solmittua ystävyyssuhteen, mutta todella sääli että nyt sitten sekin ainoa henkireikä ollaan häneltä riistämässä. Mitä jos sun lapsesi olisikin se sairas?

Aloittajan kaltaisten ihmisten vuoksi mielensairaudet ovat edelleen tabu. Onko aloittaja miettinyt voivansa itse sairastua tai että oma lapsi voi sairastua? Toivooko aloittaja ystävien silloin lyövän välit poikki ja etsivän terveempää seuraa? Ihminen kohtaa monia vastoinkäymisiä elämänsä varrella ja tässä olisi hyvä tilanne opettaa omalle lapselle erilaisuuden ymmärtämistä ilman turhia pelkoja.

Omani on joskus ollut psykiatrisella osastolla hoidossa.

Kavereiden katoaminen oli kova paikka.

Onneksi on nyt saanut uusia kamuja.

Arvelisin, että aloittajan omalle lapselle tuottaa tuskaa ja hämmennystä tuo tilanne, kun hyvä kaveri sairastuu.

Joten vanhemman pitäisi olla valmis tukea omaa lastaan siinä, jos lapsella on vaikeaa, koska kaveruus kärsii. Järkyttävää, että vanhempi voi ajatella, että lapsi voisi hylätä kaverinsa noin vain. Tekisikö vanhempi itsekin samoin, jos ystävänsä sairastuisi?



Mikset ajattele ap, että jos asioista avoimesti puhutaan, lapsesi saisi parhaat eväät kohdata tilanne?

Lapsesi sairatuu vakavasti ja ystävät hylkää. Miltä se tuntuis susta äitinä ja ennenkaikkea miltä se tutuisi sun lapsesta.



Kyllä sulla on hurjat pelot ja epäluulot, kun tuollaisia edes ajatteet.



Haluatko tosiaan anta lapsellesi esikuvan, että toiset hylätään hädän hetkellä?



Täytyy sanoa, että suorastaan häpeän puolestasi. Toivottavasti muna on kanaa viisaampi...

Ihan sama tyyli kun parissa muussa aloituksessa!

"Eihän minun lapseni tarvise olla sen ja sen kaveri kun se sitä ja tätä"

Vaihda jo levyä!!!

HANKI ELÄMÄ!

olisit ap keksinyt provoosi jonkun ikävän jutun mikä psykoosista on aiheutunut omalle lapsellesi, niin saisit keskustelua aikaan.



Ei kukaan voi olla noin pihalla oikeasti.

yksi sukulaiseni on saanut bipo-diagnoosin. 20 vuotta sitten hän tuskin olisi saanut minkäänlaista diagnoosia. Diagnooseja siis annetaan nykyään enemmän kuin aiemmin. Se ei tarkoita sitä, etteikö aiemminkin ihmiset olisi voineet huonosti.

Diagnoosi voi olla myös hyvä juttu, toisaalta, kuten sukulaisenikin tapauksessa, on niin vaikea aina sanoa, mikä johtuu mistäkin (itsestäni tuntuu, että hänen vaikea perhetaustansa on nyt kuitattu tuolla diagnoosilla).



Ja jos lapsellesi kaverisi on tärkeä ja rakas, ei hän lakkaa olemasta sitä diagnoosin jälkeen. Pitää vain tunnustella, kuinka asian kanssa eletään. Jos lapsesi kokee itse suhteen vaikeana, silloin pitää ottaa etäisyyttä. Nuo asiat pitää kuitenkin oivalta itse, ei vanhemman neuvosta.

Tunnepuolenköyhyys, kyvyttömyys asesettua toisen asemaan ja yleinen välinpitämättömyyskin on mielessairaus, koska ajattelit hoitaa itsesi kuntoon? Lapsesikin saattaa sairastua sinun vaikutuksesta, miten hän voisi irrottautua sinun vaikutuspiiristä?



Lapsellasi on oikeus psyykkisesti saatavilla olevaan vanhempaan, joka tukee ja kannustaa häntä vaikeassa elämän tilanteessa, hänelle tärkeä ihminen on sairastunut.

Siis oletko ollut tuota kaveruussuhdetta vastaan joistain muista syistä vai vaan tästä viimeisimmästä käänteestä?



Sen kaverin kannalta sun lapsi voi olla todella tärkeä, ja tuossa tilanteessa hylkääminen olisi tosi ikävää. Haluatko todella halua omalle lapsellesi opettaa, että kun toinen on heikko, niin jätetään yksin?



Voithan jutella lapsen kanssa siitä kaverin tilanteesta ja keskustella mitä tunteita herättää sun lapsessa.. mutta ylipäätään kaveruuden estäminen vanhempien toimesta on kummallista ja typerää (varsinkin jos kyse jo vanhemmasta lapsesta / nuoresta). Käsittääkseni sinun lapsesi ei kuitenkaan ole missään vaarassa? Oon ymmärtänyt ettei psyykkiset sairaudet ole myöskään tarttuvia.

oli hetki sitten samankaltainen tilanne. Erona vaan se, että ei käynyt kyllä mielessäkään katkaista välejä lapsen kaveriin.

Ymmärrän, jos kaveri aiheuttaa ongelmia omalle lapselle. Eli vaikuttaa lapseni kehitykseen ja käytökseen negatiivisesti. Meillä ei ole sellaista ongelmaa ollut.

Jokainen valitsee itse ystävänsä ja jos menet ystävysten väliin, oma lapsesi suuttuu luultavasti sinulle, sitäkö haluat?

Jos sinulla on oikeus valita omat ystäväsi omien päätöksiesi mukaan, annan tämä sama vapaus myös lapsellesi. Mikä sinä olet hänelle sanomaan ettei voi olla jonkun ystävä, jokainen tehkööt omat päätöksensä.



Mielenterveyssairaudet eivät tartu, kuten moni jo sanoikin.

Mitä jos sinulla ilmenisi mielenterveys ongelmia ja joutuisit lepäämään suljetulle osastolle, kieltäisitkö lastasi tapaamasta sinua?

Mälsää. ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.