Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa teetetään kuperkeikkoja?
26.04.2012 |
Joskus aikoinaan kun minä kävin koulua, niitä teetettiin myös ja voin nyt paljastaa etten ikinä oppinut tekemään sitä! muutenkin olin kauhean huono tuollaisessa telinevoimistelussa ja notkeutta vaativissa jutuissa, pelkäsin niitä niin kamalasti että joskus jopa lintsasin sen takia. En halunnut sitä häpeää siitä etten minä osaa tehdä mitään tuollaista ja jos yritin olin aivan helvetin kömpelö....
Kuperkeikan teko tuntui minusta pahalta siksi, koska aina kun menin siihen asentoon että se olisi pitänyt vääntää niin mua pelotti et katkasen niskani ja halvaannun!
Miksi tälläistä apinointia pitää ylipäätään opettaa koulussa?? mitä he tekevät tälläisellä taidolla?? Musta ei ainakaan ole omalle lapselle opettamaan sitten kun se aika tulis, toivompahan vaan et tää tämmönen apinointi on tajuttu sit lopettaa kouluissa siihen mennessä mut pelkäämpä vaan että sitä tulee lisää joten jo pelottaa tunne siitä kuinka lapseni joutuisi ehkä häpeämään itseään!
- Maria
Kommentit (32)
opetetaan (tai siis kannattaa opettaa) ihan oikeasti jo aika pienelle. Ja paras tapa, mihin minä olen törmännyt on judossa muksuille opetettu 'leuka nepparille' tyyli. Lapsille on siis sanottu, että leuassa on neppari ja se kiinni rintakehään (ylöshän se jää). Siitä sitten vaan yli ja ei voi niska niksahtaa. Tytön jumpparyhmässä ihan koulutettu ohjaaja käski laittamaan päälaen lattiaan. Jos tätiä totteli niin niskoihin sattuminen oli aika varmaa. Takaperin kuperkeikka tehdään toisen olkapään yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu hassulta lukea, että kuperkeikka ei voisi olla hauskaa. Varmasti lapsilla on hauskaa tehdä sellaista temppurataa, jonka yksi osa on kuperkeikka. Tai leikkiä metsän eläimiä, jotka ovat hassuja, kävelevät karhukävelyä ja tekevät välillä kuperkeikan.
Tietysti tosi ikävää, että aloittajalla on niin huonot kokemukset mutta pitääkö sen vuoksi kaikilta muiltakin evätä kiva?
Eihän koulussa oikeasti kukaan voi tehdä mitään, jos pitää aina miettiä, kenelle tulee paha mieli mistäkin.
Taito- ja taideaineet aine siinä, missä muutkin.
Joku on hyvä matikassa, ja joku on hyvä liikunnassa.
Pitäisikö matikkakin lopettaa, koska jollekkin kertotaulut ovat vaikeita ja aiheuttaa ahdistusta?
mutta asenteesi on erittäin jälkeenjäänyt. Eikö lapsesi saa nauttia mistään, mistä et itse tykännyt? Onko se sinun kopio? Paljastit myöhemmin, että et välittänyt myöskään muusta liikunnasta jne. Pitäisikö matikkakin sitten lopettaa, koska joku ei siitä pidä ja elämässä voi pärjätä ilmankin tai voi vaikka opetella itsekseen, jos luulee siitä tykkäävänsä? Koulu olis aika tylsä paikka, jos siellä ei tehtäis monipuolisesti kaikkea.
Ja miksi kaikesta pitäisi olla jotain hyötyä?
Mutta kaikesta koulussa opettelusta pitäisi olla jotain hyötyä, sillä muutoinhan lasten kouluun laittamisesta ei olisi hyötyä. Hyvin harvat ovat koulussa sen vuoksi, että osaisivat pelleillä isona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle pikkusena sisarukset/äiti opetti kuperkeikan ja opin sen ihan ok ja oli hauskaa. Mutta iän myötä jotenkin "unohdin" sen, koska kun koulussa niitä tehtiin niin äinä tuli isku niskaan ja sattui. :/ Sama juttu pesiksessä, ensimmäisillä luokilla olin yksi parhaista lyöjistä, loppuvuosina en osunut palloon enää kertaakaan. Mistä tällainen johtuu? Ei mitään traumoja onneksi noista jäänyt, ihmettelen vain. :)
Mulle pikkusena sisarukset/äiti opetti kuperkeikan ja opin sen ihan ok ja oli hauskaa. Mutta iän myötä jotenkin "unohdin" sen, koska kun koulussa niitä tehtiin niin äinä tuli isku niskaan ja sattui. :/ Sama juttu pesiksessä, ensimmäisillä luokilla olin yksi parhaista lyöjistä, loppuvuosina en osunut palloon enää kertaakaan. Mistä tällainen johtuu? Ei mitään traumoja onneksi noista jäänyt, ihmettelen vain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä inhosin koripalloa ja olin aina huono siinä, enkä tehnyt sillä taidolla yhtään mitään.
Lapsella on erilaisia herkkyyskausia liikunnallisesti, ja niitä kannattaa käyttää hyväksi. Jos ei opi, ei se mikään häpeä ole. Tuohon häpeän tunteeseen aikuiset voivat vaikuttaa kertomalla tosiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parantaa suorituksia kaikissa lajeissa.
Kuperkeikan oppii parhaiten 1-2-vuotiaana, joten kandee opettaa se lapselle heti kun vaan lapsi osaa kävellä.
Kuperkeikka ei ole niin vaikea temppu, etteikö jokainen sitä oppis, samoin kärrynpyörä. Jopa minä, ikäni läski ollut, osaan ne, enää en vaan viitti :D
Muuten koululiikunta on saatanasta ja vihaan sitä kilpailua ja pakkoa. Että annetaan niiden kakaroiden tehdä edes niitä kuperkeikkoja ja välillä pitää hauskaakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylipäänsä yhtään mitään...
Koululiikunnan yhtenä tarkoituksenahan on tutustuttaa lapsia erilaisiin liikuntamuotoihin, joista voimistelu on yksi - se on muuten eri muodoissaan yksi Suomessa eniten harrastettu laji.
Telinevoimistelu on erityisen hyvä pohjalaji kaikkiin mahdollisiin urheilulajeihin ja erityisesti motorisesti kömpelöille lapsille voisi suositella "temppukoulua" erityisen lämpimästi.
Että ehkä siksikin kuperkeikkaa opetellaan monen muun asian ohella.
Koulussa pitäis käydä opiskelemassa vaan niitä tiettyjä aineita, mut sit tämmönen "viihdyke" sais jättää vaan pois. Jokainen valitsekoon sitten vapaa-ajalla mitä haluaa tehdä. Esim. mie en koskaan nuorempana innostunut harrastamaan oikeen mitään, se mitä kävin itse lenkillä ja joskus saatoin himassa tanssia riitti mulle!
- Maria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuperkeikkaa. Ylipäänsä vihasin kaikkea, missä piti mennä "ympäri".
Muistan myös hyvin elävästi kolmannella luokalla ollessani, että piti tehdä kuperkeikka takaperin (en tietenkään osannut) ja opettaja tuli "vääntämään" minut ympäri ja jokin selässä niksahti. Eipä liikuttu pariin viikkoon kunnolla....
Parivuotias oppii nopeasti ja helposti. Ei ole vielä itsesuojeluvaistoa ja muutenkin kehon mittasuhteet edesauttavat.
Joillakin harvoilla, kuten tyttärelläni, on alaselän nikamat niin jäykät ettei kuperkeikka ole mahdollista.
Poika sen sijaan menee kuin telinevoimistelija..
Ei sitä kuperkeikkaa voi oppia jollei ole fyysisiä edellytyksiä.
Veikkaampa että lapsilla on tuhat kertaa hauskempaa leikkiessä esim. välitunnilla, kuin tehdessä vaan jotain kuperkeikkoja
Ja minäkin inhosin aina sitä pakko osallistumista! KUKAAN VOI KETÄÄN MIHINKÄÄN PAKOTTAA ...
Ja se että mua vielä pakotettiin vääntämään kaikkien edessä, nii arvatkaa vaan et tuntuko hyvältä!
Ja mä en todellakaan oo opettamassa mun lapselle, sillä musta ei oo opettajaks koska en osaa itsekään. Ei se niillä taidoilla elämässä mitään tee. Itse alkakoon harrastamaan telinevoimistelua, jos sitten tykkää.
- Maria
Et eipä sit tälläsiä lapsia oteta huomioon ollenkaan ja kuinka paljon heitä saattaakaan ruveta hävettämään se asia.
- Maria
Ps. Muutenkin veikkaan et jos tälläset turhat, musiikki, kuvis ja liikunta jätettäis pois KOULUISTA ja niinkuin tuossa sanoin et lapsi saa itse päättää mitä vapaa-ajalla haluaa harrastaa ehkä jossain ryhmissä tai sitten kokeilla ja opetella vaan perheen kanssa, niin sit lyhenis myös koulupäivät ja se ois vaan mieluisampi juttu lapsille!
Jos joulussa ei opetettaisi myös taitoaineita, niin miten lapsilla olisi mahdollisuus löytää tekemisen ilo sellaisiin asioihin, joita ei heidän kotona tehdä. Meillä ei eim. ole tilaa puutyövälineille, joten on hyvä että poikani saa koulussa niitä tehdä. Samoin sinun lapsesi voikin olla innostunut voimistelusta, mutta ei saa mahdollisuutta kokeillakaan ellei koulussa tai tarhassa pääse kokeilemaan. Se kun tuli selväksi, että sinä et edes yritä opettaa, eli kotona ei edes kuule kuperkeikoista ym.
Itse inhosin myös koululiikuntaa (olen motorisesti heikko), muttasilti mielestäni on hyä, että koulussakin on liikuntaa. Mielestäni sitä pitäisi kuitenkin viedä enemmän mukavaan harrastamiseen, eikä pakkomielteiseen mittaamiseen ja kilpailuun. Silloin ei ehkä olisi niin noloa, jos joku ei jotain osaa tai opi. Tärkeintähän on kuitenkin yrittää ja testailla sekä löytää se oma tapa liikkua.
Mistä aloittajalle on tullut sellainen pelko? Ei normaalin ihmisen niska siitä katkea, mistä on todisteena noin 5 miljoonaa lapsena kuperkeikkoja tehnyttä suomalaista.
Joku pelkää korkeita paikkoja, joku hämähäkkejä, kolmas niskan katkeamista jne. Onhan lapsilla kaikenlaisia pelkoja, ja yksi aika tavallinen on pallon pelkääminen. Miten mihinkään palloleikkiin tai peliin osallistuu, jos pallo pelottaa?
Siinä onkin opettajalle haastetta, että miten saa ne arat pallonpelkääjätytöt ja nappulaliigan ykköstykit samaan aikaan koulun liikuntatunnin palloiluun.