Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

TEin kaksi netin asperges-testiä ja molempien mukaan olen AS

Vierailija
24.04.2012 |

ja hyvin selvästi. Silti olen pärjännyt elämässä melko hyvin, vain työelämä takkuaa hyvästä koulutuksesta huolimatta. Ystäviä on, vähän, mutta sitäkin parempia ja pitkäaikaisempia. On kuitenkin helpottavaa, kuinka lapsuuden pienet omituisuuteni saivat järkevän selityksen.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

linkin noihin testeihin? Kiinnostaa oma tilanne.

Vierailija
2/3 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse aikoinaan pysähdyin lukemaan ohimennen oireyhtymästä ja artikkeli pysäytti minut pahemman kerran. Haavi auki siinä sitten luin sitä ja tuijottelin ns. tuhannen mailin päähän, osittain järkytyksestä, osittain helpotuksesta. Toivuttuani tilanteesta lähdin tekemään nettitestejä mutta nekin näyttivät kaikki "rajamailla" -tulosta. En koskaan lähtenyt diagnoosia hakemaan, vaikka aluksi joka ainoa vaisto kehotti että sellainen olisi viisasta, koska sillä voi olla lääketieteellistä merkitystä, siis siten että se pitäisi ottaa huomioon mahdollisissa lääkehoidoissa. Rauhoituin sitten ja järkeilin että olen minä tähänkin asti selvinnyt, ja on varmasti muitakin minunkaltaisia joille on aikuisiällä valjennut tuo, jotka myöskin ovat eläneet vanhoiksi, ilman sen suurempia komplikaatioita. Aiheesta on myös hyvin vaikea löytää kirjallisuutta, tosin löysin yhden maininnan jonka mukaan jotkut masennuslääkkeet eivät sovi Asperger-ihmisille. Liittyi serotoniiniin jotenkin, en muista enää. Paljon myöhemmin sain tietää että vaikka olisinkin lähtenyt diagnoosia hakemaan, olisi edessä ollut kuukausien odottaminen ennen kuin paikkakunnalle olisi saatu asiantuntija arvioimaan minua. Asun syrjäseudulla. Tuntui helpommalta antaa asian olla siinä vaiheessa.



Siihen on looginen syykin miksi lievemmät Asperger-tapaukset jäävät huomaamatta. Vaikka en ole opettaja, uskon silti että opettajat koulutetaan pitämään silmällä noita eri oireyhtymien ja persoonallisuushäiriöiden tunnusmerkkejä. Olenko oikeassa? Itse olen yli 30v mikä tarkoittaa sitä että kävin ala-asteen 80- ja 90-luvuilla. Tieto Aspergerista levisi Suomessa vasta 90-luvulla vaikka maailma onkin ollut tietoinen oireyhtymästä jo 40-luvulta lähtien. Sitten vielä kun otetaan huomioon että Aspergerin oireet ovat vahvimmillaan lapsuudessa, ja saattavat tasoittua aikuisuutta kohta, niin ei ole mikään ihmekään että meitä on täällä. Joskus mietin sitä että jos olisin syntynyt 10-20 vuotta myöhemmin, olisiko joku lastentarhaopettaja tai kouluopettaja tunnistanut oireeni. Olisiko se muuttanut mitään siltikään.



Voidaan vain arvailla, että moniko tässä maassa on piiloaspergertapaus, ja mitkä sen seuraukset ovat yhteiskunnallisessa mittakaavassa, että oireyhtymän omaavia jää huomaamatta. Onko parempi että lievät asperger-tapaukset liitävät ns. tutkan ali vai leimaisiko heidän huomaamisensa heidät tarpeettomasti "vammaisiksi"? Kumpi polku aiheuttaa vähemmän kärsimystä ja sosiaalisia konflikteja, vai onko eroa? Itse en osaa sanoa, sillä konflikteja oli lapsuudessa, mutta toisaalta taas ajatus siitä että olisin ollut ihan virallisestikin luokan outo tyyppi, ei tunnu sekään hyvältä ajatukselta. Olisin saattanut toivoa että kumpa kukaan ei olisi koskaan huomannutkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kahdeksan