Onko Kalastajan vaimon avioliitto kriisissä?
- pienet lapset
- vuorotyö
- lisätyö jumppaohjaajana
- bloggaamiseen ja blogitapahtumiin kuluva aika
- mies matkatöissä
Yhteistä aikaa ei paljon ole. Ei ole ihme, että syntyy halipula, kuten Kalastajan vaimo kirjoittaa. Miten mies kestää vai eikö kestä? Kommentoi ilmeisesti vain, että kylmät varpaat pois mun peiton alta.
Onko avioliitto kriisissä?
Kommentit (31)
Ovat monta päivää vuodessa poissa, varsinkin valtamerikalastajat monta kuukautta. Ei siinä maissaoloaikaa ehdi kertyä paljon, siinä täytyy olla kärsivällinen vaimo.
kommenttien perusteella ei kyllä kannata päätellä yhtään mitään...
Eiköhän pidetä jokainen huoli omista parisuhteista ja annetaan blogistien huolehtia omistaan. Eikä kuvitella että tiedetään lopultakaan niin paljoa niiden elämästä vaikka blogia välillä luettaiskin.
Rakkautta ja haleja kaikille tiistaipäivään!!
Loistavaa, että jaksaa puuhata eikä vetelehdi vaan.
Meilläkin sitten kriisi kun mies viikkotöissä ja mä teen vain iltoja ja viikonloppuja.
Lapset tosin saa olla kotona.
Riippuu asianomaisten stressinsietokyvystä.
Meilläkin sitten kriisi kun mies viikkotöissä ja mä teen vain iltoja ja viikonloppuja.
Lapset tosin saa olla kotona.
luin hänen postaustaan Norjaan paluutunnelmista Suomen loman jälkeen.
Ei kertakaan maininnut, että kiva palata miehen luo, paluu oli vaan tylsää.
se on töissä jossakin kalastustarvikkeita myyvässä liikkeessä.
Jokainenhan teistä kirjoittajistakin voi alkaa kirjoittaa omaa blogia ja avata oman parisuhdemaailmansa ja kaiken muun. Silloin varmasti saa itse kokea, miltä tuntuu, kun joku "ampuu puskasta". Arvostelijan osa on todella helppo.
Ei jumakauta mitä tekstiä. Ryhdy vaikka toimittajaksi.
Meilläkin sitten kriisi kun mies viikkotöissä ja mä teen vain iltoja ja viikonloppuja. Lapset tosin saa olla kotona.
Kuule, sellasta se vaan on kun asuu
pidempään ulkomailla. Lähtö Suomesta ja läheisten hyvästely on aina haikeaa, vaikka asuinmaassa olis kaikki asiat hyvin ja elämä onnellista. Sitten sitä palattuaan taas tottuu siihen elämään eikä sitä joka päivä ole haikeana. Mutta lähdöt on.t. eräs ulkomailla asuva
luin hänen postaustaan Norjaan paluutunnelmista Suomen loman jälkeen.
Ei kertakaan maininnut, että kiva palata miehen luo, paluu oli vaan tylsää.
Päin vastoin, mitä pitempään täällä asun, sen vahvemmin Suomesta palatessa tuntee palaavansa kotiin. Tosin olen asunut täällä vasta 8 vuotta. En nyt muista kuinka pitkään tämä kalastajan vaimo on Norjassa asunut.
Mutta jos olo on sinulla tuollainen, luulisi olevan paree palata sinne, missä tuntee olevansa kotonaan?
Kuule, sellasta se vaan on kun asuu
pidempään ulkomailla. Lähtö Suomesta ja läheisten hyvästely on aina haikeaa, vaikka asuinmaassa olis kaikki asiat hyvin ja elämä onnellista. Sitten sitä palattuaan taas tottuu siihen elämään eikä sitä joka päivä ole haikeana. Mutta lähdöt on.t. eräs ulkomailla asuva
luin hänen postaustaan Norjaan paluutunnelmista Suomen loman jälkeen.
Ei kertakaan maininnut, että kiva palata miehen luo, paluu oli vaan tylsää.
Päin vastoin, mitä pitempään täällä asun, sen vahvemmin Suomesta palatessa tuntee palaavansa kotiin. Tosin olen asunut täällä vasta 8 vuotta. En nyt muista kuinka pitkään tämä kalastajan vaimo on Norjassa asunut.Mutta jos olo on sinulla tuollainen, luulisi olevan paree palata sinne, missä tuntee olevansa kotonaan?
Tungen keskusteluun sivusta... Norjassa en asu mutta Suomessa vieraillessani tunnen kyllä koti-ikävää, jos olen viikonloppua pidempään vaikka vanhemmillani. Suomi on kai jollain tapaa aina "koti", satuin syntymään sinne ja siellä vietin hyvän lapsuuden, mutta ikävää sinne tunnen harvoin enkä koskaan samalla tavalla kuin aikuisena itse valitsemaani maahan ja kaupunkiin. Tämä ei kuitenkaan poista sitä ettenkö tuntisi haikeutta kotiin lähtiessäni - jätän mulle tärkeät ihmiset taas Suomeen.
pidempään ulkomailla. Lähtö Suomesta ja läheisten hyvästely on aina haikeaa, vaikka asuinmaassa olis kaikki asiat hyvin ja elämä onnellista. Sitten sitä palattuaan taas tottuu siihen elämään eikä sitä joka päivä ole haikeana. Mutta lähdöt on.
t. eräs ulkomailla asuva
luin hänen postaustaan Norjaan paluutunnelmista Suomen loman jälkeen.
Ei kertakaan maininnut, että kiva palata miehen luo, paluu oli vaan tylsää.
Olen asunut ulkomailla reilut kuusi vuotta ja ihan samat tunteet pulppuuaa minustakin kun lähtö Suomesta koittaa. Mielestäni ihan normaalia, jäähän sinne synnyinmaahan tärkeät sukulaiset ja rakkaat ystävät. Joskus vielä miettii (varsinkin vanhempian sukulaisten kohdalla), että nähdäänkö enää ja pelko hiipii rintaan, siitä etten olisi läsnä jos jotain sattuisi.
Olen huomannut, että joillekin ulkomailla asuville lähtö on helpompaa, eivätkä he mieti ja "turhaan" sure lähtöä. Minä en kuitenkaan kuulu siihen joukkoon. Suomessa on mukavaa ja täällä ulkomailla ihanaa, mutta hyvästit nostavat aina kyyneleet pintaan. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että parisuhteeni olisi kriisissä tai ulkomailla paha olla. Ei todellakaan. Tunteille ei vaan mahda mitään. Nyt olen jopa harventanut reissailua sinne päin juuri sen takia kun kärsin niin paljon lähtötilanteissa ja tuntuu, että elämä on täälläkin palatessa jonkin aikaa hieman sekaisin ja ikävä kalvaa liikaa.
"eihän sillä ole kuin jumppakeikkoja"
no mikä kelpaa?
Olette vain kateellisia hänen haaroistaan!
pidempään ulkomailla. Lähtö Suomesta ja läheisten hyvästely on aina haikeaa, vaikka asuinmaassa olis kaikki asiat hyvin ja elämä onnellista. Sitten sitä palattuaan taas tottuu siihen elämään eikä sitä joka päivä ole haikeana. Mutta lähdöt on.
t. eräs ulkomailla asuva
luin hänen postaustaan Norjaan paluutunnelmista Suomen loman jälkeen.
Ei kertakaan maininnut, että kiva palata miehen luo, paluu oli vaan tylsää.
osaa kuvitella häntä sairaanhoitajana.
kalastajan vaimon mies kalastaja? Millaisissa matkatöissä lienee? Atlantilla sillinpyynnissä... vai?