Lue keskustelun säännöt.
Anoppistoori
23.04.2012 |
itse sain aikoinaan kiltin tytön kasvatuksen: vanhoja kunnioitetaan, heille puhutaan kauniisti kuunnellen ja ikävää ei sanota.
Kun melkein 40 v sitten menin 1. kerran tulevan anopin luo esiteltäväksi, tämä arvosteli heti, että miksi poikansa otti ensimmäisen tytön minkä yliopistossa tapasi, arvosteli perhettäni porvarilliseksi ja mekkoani rumaksi ja tummaa tukkaani ja ruskeita silmiäni "mustalaisen pääksi". Mieheni ei sanonut mitään. Pidin jo silloin suuni kiinni ja niin olen pitänyt lähes 40 vuotta. Kun sain työpaikan, anoppi soitti pojalleen ja sanoi että onko se nyt ylpeä. Hän ei arvosta akateemisuutta. Meille siunaantui viisi lasta, joiden ulkomuotoa anoppi on arvioinut mustan tukan takia. Lisäksi lisäännyin kuulemma kuin kani. Mitäään suhdetta anopilla ei ole näihin lapsenlapsiinsa. Oma sukuni otti mieheni "pojakseen", joten anopin asenne miniäänsä on aivan toisenlainen. Anoppi on vuosikymmenet aina kerran vuodessa pannut shown aikaiseksi jostakin hänen mielestään huonosta ominaisuudesta minussa tai lapsissa. Poikaansa hän rakastaa yli kaiken mikä sinänsä on hyvää. Poika kunnioittaa äitiään. Mieheni on hyvä mies mutta äitisuhde hiertää. Nyt anopilla on hieman dementiaa minkä takia häntä pitää ymmärtää, mutta hän oli vasta 47v kun aloitti parjuukamppanjansa minua kohtaan. Hän olisi varmaan halunnut pitää poikansa kotonaan.
Olemme varsin hyvin pärjänneet ulospäin nämä lähes 40 vuotta. Olen kuunnellut anopin juttuja, pitänyt kylässä, syöttänyt, kuljettanut ulkomailla jne. En koskaan ole sanonut mitään negatiivista varmaan vanhaan kasvatukseeni liittyen. Olen niellyt kaiken. Pärjään yleensä hyvin ihmisten kanssa töissä ja muualla ja olen suhteuttanut anopinkin käytöstä, ollut hillitty, kuunteleva, vieraanvarainen anopille.
Tänään tilanne repesi, anoppi oli jostakin keksinyt että koska olin työmatkalla USAssa, olin "huoraamassa". Mieheni soitti tämän minulle kesken kokoukseni. Anoppini käyttää hyvin karkeaa kieltä: olen "mustalaishuora" (en ole romani). Mieheni oli kyllä sanonut että "älä nyt viitsi äiti". Mutta loukkaannuin todella ja nuo vanhat loukkaukset palautuivat mieleeni ja se, ettei mieheni koskaan ole tehnyt selvää pesäeroa kenen joukossa seisoo. "Tiedäthän että on vaikea sanoa äidille mitään, hän on kuitenkin äitini", sanoi mieheni 57 vee. Meille tuli ilmiriita (olemme yleensä varsin sopuisa pari) ja mieheni lähti ovet paukkuen lenkille.
Mieheni sanoi, etten ole aikoinaan sanonut hänelle tarpeeksi selvästi että äitinsä sanonnat pahoittivat mieleni. Olen kyllä sanonut mutta poika ei halunnut loukata äitiään. Anoppini on sitä mieltä myös että hänen lapsuutensa oli niin ankea, että hänellä on oikeus "kostaa". Hän arvostaa vain itseään muut ovat "huoria, varkaita". Näin hän sanoi jo 40 v sitten.
Tiedän että on naurettavaa että 57v miniä repeää vanhan anoppinsa puheille. Olis pitänyt taas niellä, nukkua ja nauraa aamulla anopin mielikuvitusta. Tunnen itseni alhaiseksi.
Mieskään ei vastaa puhelimeen kun soitan pimeään yöhön. Hävettää.
Kommentit (28)
Aina näitä lukiessa huulille nousee vieno hymynkare kun tajuaa miten hyvin asiat meillä on. Anoppi päätti mieheni ja mun seurustelun alussa että olen maailmassa kaiken pahan alku ja juuri ja pisti välit poikki. Pari vuotta myöhemmin yritti ryömiä takaisin, mutta poikansa ei halunnut eukosta enää kuullakaan. Mieheni päätöksestä olemme nyt olleet anoppivapaita läpi seurustelun ja tähänastisen avioliiton, eikä mua hierrä sekään että lapsille tätä isoäitiä ei ole olemassa. Kaikki me ollaan vastuussa omasta toiminnastamme.
Ei niiltä omilta vanhemmilta ja appivanhemmilta tarvitse kaikkea kestää, jos käytös menee sellaiseksi ettei sitä kaukaisemmalta ihmiseltä sietäisi eikä mikään auta, joskus on vaan pakko pistää välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies soitti sinulle kertoakseen tämän asian? Kesken kokouksen? Piti tätä niin tärkeänä asiana ilmoittaa, mitä älyttömyyksiä äitinsä on puhellut.
Kuulostaa vähän keksityltä tarinalta. Jollei, niin ihmettelen miehesi käytöstä. Ei tarvitsisi sinun mieltäsi pahoittaa älyttömillä jutuilla. Anopin puheet ovat jo vanhuuden höperön puheita, jos tuollaisia puhelee.
halunnut olla anoppini kanssa missään tekemisissä. Yritin jokusen vuoden mutta koska kävi ilmi että anoppi aikoo vain nälviä ja vittuilla, päätin että en sitä siedä. Mies saa käydä lasten kanssa itsekseen siellä kylässä kun haluaa - kun ei kerran osaa puolustaa minua äidilleen jos itse tulen paikalle. Valitettavasti se ihminen on sitten pyttyillyt myös tyttärellemme nälvinyt esim. "pojassa kiertää isän veri mutta tytöllä on ÄIDIN ELKEET" hyvin halveksuvaan sävyyn ja muutenkin syrjii tytärtä. Minä en kyllä puutu, mies puuttukoon jos haluaa.
kyllä ihan tosi juttu. Miehellä oli muutakin asiaa ja tämä oli sivujuonne.
Nyt kyllä harmittaa että otin noin kamalsti pulttia.
ap
Meilläkin anoppi sanoi 5 v tytöllemme: Nuo sinun lättäjalat on tulleet äitisi puolelta. Minun suvussani ei tuollaisia ole". Siis 5 veelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se on fiksua 5-vuotiaalle mennä noin sanomaan. Varmasti tietää mitkä on lättäjalatkin :D
Kirjoitin aiemmin että meillä mies tiputti äitinsä elämästään kokonaan sen johdosta miten anoppi muuhun suhtautui. Nyt kuulemma itketään kuinka ei lapsia hänen luo viedä ja äitienpäiväkahvitkin keitti, kun pari vuosikymmentä sitten huusi liikennevaloissa kurkku suorana huoraa kun mun oli punaisiin pakko pysähtyä. Ei ole tietääksemme koskaan mielisairaaksi todettu... Jotkut ei kai vaan kykene hyväksymään, että poikansa on mies joka haluaa rinnalleen naisen eikä äitiään.
Olet auttamattomasti myöhässä. Miehesi on äitinsä poika ja pelkäät, että alitajunnassaan ehkä jakaa anopin mielipiteet. Ei jaa, olet hänen aarteensa. Anna anteeksi molemmille. Anoppisi sairaus on puhjennut jo vuosikymmeniä sitten ja siihen kuuluu ilkeys. Myös mustasukkaisuus on selkeää. Miehesi on syytä katkaista napanuora ja elää kanssasi tasa-arvoista elämää. Olet upea nainen, arvostan pitkää pinnaasi ja sitä, että olet kasvattanut 5 lasta. Olet varmasti elänyt tilanteen mukaan ja joskus pääsee helpommalla, kun ei provosoidu. Jos olisit nostanut mekkalan, niin siitä olisi saattanut syntyä varsinainen helvetti. Sinulla on ollut lupa pahoittaa mielesi, ei kenenkään tarvitse moista kestää. Miehesi on ollut lammasmainen, kun ei ole huomannut mitään, eikä ryhtynyt toimeen. Anoppeja on monenlaisia, riivinrautojakin. Koita unohtaa ja antaa anteeksi.
on jo siis 87 v? Eikö voisi antaa puhua rauhassa? Ota huumorilla.