Olisiko miehellesi OK, jos lähdet viikoksi ulkomaille (naispuolisen) kaverisi kanssa?

Ja näin meillä toimitaankin. Siis matkustetaan ja harrastetaan niin perheenä, pariskuntana kuin yksilöinäkin (siis kavereiden kanssa).



Sille, joka valitti, että kaverilomat ovat yhteisistä lomista pois, niin millaisissa töissä oikein olette ja kuinka vähän teillä sitä lomaa vuodessa on? Kai sitä yhteistäkin loma-aikaa jää, vaikka välillä reissattaisiin kavereiden kanssa?



En ikinä ryhtyisi liittoon, jossa ollaan niin riippuvaisia toisesta (tai luottamus ei pelaa?) ettei voida erikseenkin (tietysti myös yhdessä) toimia, harrastaa ja matkustaa! Ja kyllä molempien vanhempien pitäisi myös lasten kanssa yksin pärjätä; aika huteralla pohjalla on vanhemmuus, jos ei yksin pysty omista lapsistaan huolehtimaan.



Poikkeuksena tietty esim. selkeästi erityistarpeisten lasten tai ihan vastasyntyneiden vanhemmat. Voi tietty olettaa, ettei viikon reissuun lähdetä, kun lapsi on ihan vastasyntynyt tai jos lapsi oikeasti tarvitsee ympärivuorokautista rankkaa erityishoitoa. - Mutta noin niin kuin normaaliperheessä, jonka talouskin kestaa MOLEMPIEN matkat, en ymmärrä ongelmaa tässä asiassa!

mutta kun lapset ovat kotihoidossa, olisi pitäis miehen ottaa lomaa viikko töistä ja olla lasten kanssa. Eli ei olisi mitään järkeä. Lyhyemmät max 3 päivän reissut onnistuisivat helposti. Olen aika usein pieniä kotimaan reissuja yksin tehnytkin, yleensä yön yli vain mutta kumminkin. Nyt on suunnitteilla kahden vuorokauden reissu tyttöporukalla syksyksi. Mies on myös vapaa menemään, mutta lähinnä on ollut vain työmatkoilla.



Meidän parisuhteessa miehellä on parempi arjenkestokyky kuin minulla joten on ihanaa, kun saan reissata jos sille tuntuu.

Lapsia on.

Ollaan reissattu aina sekä yhdessä että erikseen ja nykyisin, kun lapset ovat jo isoja, reissataan välillä kaksin lasten kanssa, esim. minä + tytär ja mies + poika.

Mies on reissannut sekä mies- että naispuolisten matkaseuralaisten kanssa, itse olen käynyt tuon mittaisilla lomilla yksin, lyhyemmillä naisystävän kanssa. Nyt matkustamme yhdessä, kun lapsia ei enää asu kotona.

TOTTA KAI!



yksi lapsi





Miksi ei voisi lähteä?

Jos ja kun luottamusasiat on kunnossa, niin melkein toivoisi, että se ihana pirttihirmu olisi useammin pois kotoa. Ehkä viikko olisi liian pitkä, mutta ainakin tähän mennessä parin päivän tripit ovat kovasti piristäneet koko perhettä.

Sille, joka valitti, että kaverilomat ovat yhteisistä lomista pois, niin millaisissa töissä oikein olette ja kuinka vähän teillä sitä lomaa vuodessa on? Kai sitä yhteistäkin loma-aikaa jää, vaikka välillä reissattaisiin kavereiden kanssa?

Ylempänä toimihenkilönä prosessiteollisuudessa hallinnon puolella. Lomapäiviä kertyy 2,5 pv/kk, tekee siis sen viisi viikkoa lomaa vuoteen.

Koululaisilla taas puolestaan on n. 13 vko lomaa/vuosi, joten mun lomiin suhteutettuna ovat keskenään jo aika paljon lomaviikkoja muutenkin.

Tästä syystä en juuri itse raaski kokonaisia viikkoja käyttää itselleni, pidänkin parempana siksi pitkiä viikonloppuja.

En siis todellakaan tarkoita, että näissä omissa reissuissa, vaikka kahdenkin viikon mittaisissa olisi mitään pahaa, mutta näillä lomapäivillä itse en oikein raaski.

Olemme prehe ja siksi vietämme lomat perheenä.

se olisi todellakin siitä surkeasta 5 viikon vuosilomasta pois, joten ei olisi mitenkään reilua miestä tai lapsia kohtaan.



Muuten mua ärsyttää, että nyt (ollessa opintovapaalla ja saan sen verran hyvää tukea + säästöjä, joten taloudellisesti olisi mahdollista) mies nuivailee, kun ehdotin, että menisin tytön kanssa kaksin reissulle. Ongelma on kait se, että mies on kateellinen. On itsekin kova reissuhiiri ja aina valmis kaikille matkoille. Kysymys on tosiaan vain siitä, että haluaa itsekin. Sama kuin ostaisi itselleen suklaata ja toinen ei saisi mitään.

Miehen meno olisi myös ok, ja niin on hänkin ollut. Tietysti edellytyksenä tähän on se, että perheellä on silloin käytettävissä ns. irtorahaa tällaiseen matkusteluun.

On lapsiakin, tosin ovat jo teinejä.

En saisi lupaa enkä itsekään antaisi. En tosin haluaisikaan ja uskoisin että mieheni vielä vähemmän. Matkustamme yhdessä.

Lapset 7 ja 10v. Ja sama miehelle. Ihan pimeetä ruveta kontrolloimaan toisen IHMISEN elämää. Vauva-aika on eri asia, silloin pitää neuvotella onko se ok, muuten se on tietysti itsestäänselvää.

päästän minäkin ja lapsia pian 3. Mies olikin tässä pari viikkoa sitten kaveriporukalla reissussa. Itse en ole aikoihin ollut kun kuopus vielä pieni ja nyt tulossa vauva. Mutta sitten kun nämä pienimmät tästä on kasvatettu ja imetetty niin taatusti lähden kaveriporukalla jonnekin. En välttämättä viikoksi mutta pitkäksi viikonlopuksi ainakin.

lapsia, joten matkailu ei oikein onnistuisi. Jos ei olisi lastenhoitoon liittyviä järjestelyitä, niin viikon matkakin kävisi. Viikonloppumatkat on ihan ok, on miehellä joka tapauksessa työmatkojakin, mutta ne eivät onneksi kestä viikkoa, niiden järjestelyt ovat siksi helpommat.

olisi todella ok. mies jopa patistaisi lähtemään, mutta nyt joutuisin odottamaan, koska nuorin vielä täysimetyksellä.



mies kävi aikoinaan monellakin poikien reissulla, kun vanhemmat lapset olivat pieniä. en ollut kovin iloissani...

Menkaa sielta katsomaan, huudamme juuri parvekkeella. Tama tunnistetiedoksi. Tavaraa tiputtavat alas joltain toiselta parvekkeelta.

mutta nyt kun lapsia, asia ei ole niin yksinkertainen :)

Ukko on juuri työmatkalla ja IHAN yksin. Kävi alkuvuodesta tapaamassa kaveriaan Japanissa IHAN yksin. Ja minä kuljen naisystävien kanssa ILMAN miestä ja joskus työreissuillakin ILMAN ukkoa. Meillä ei olisi enää parisuhdetta, jos pitäisi olla koko ajan yhdessä ja puhaltaa toisen niskaan. Olemme aikuisia.

Lapsi on, mutta juuri nyt jo täysi-ikäinen. Sugdetta on kestänyt yli 20 vuotta.

Ja mies on noilla reissuilla ollutkin.



Mäkin toki voisin mennä, mutta mies on niin reissausintoinen että varmasti haluaisi lähteä kanssa. Tai voisi pahoittaa mielensä jos lähtisinkin kavereiden kanssa, kun niin usein puhuu että mennään yhdessä johonkin.