Kenellä tuli itku, kun luitte Enkeli-Elisan plogia?

Aivan sydäntäsärkevää luettavaa. Tossavaiheessa haluaisin noille kiusaajille ikuisen tuomion, kärsiköön, hukkukoon paskaiseen elämäänne!

Hentoisen, kunnollisen ja kiltin tytön täältä hääditte pois, halveksivat Elisan ihmisarvoa ja elämää, ajoivat hänet kuolemaan..kuinka raakaa elämä voi olla? Kantaisin vanhempana ikuisesti syyllisyyttä, jos omat lapset tekisi jotain noin sairasta ja kamalaa :(



Itkuhan siinä tuli, kun luki noita vanhempienkin kirjoittamia postauksia, sydäntäraastavaa, miltä heistätuntuu. Heidän ainokainen tyttö, jumalan lapsi, jonka he noin traagisesti menetti, ilman mitään varotuksi. Miten hirvittävältä voi tuntuakkaan löytää oma lapsi itsensä tappaneena vanhempien sängystä..

Vaikka tää juttu on jo ollut, niin itse perehdyin tarkemmin asiaan vasta nyt.



Ei tuollaista kohtaloa soisi kenellekkään, tuskaansa kantaa koko elämän ja vanhemmat vielä tietää, että Elisa kuoli tuskaisena, surullisena, ei tuntenut enää mitään arvoa itsessään, niin surullisena ihmisenä..



Arvostakaa elämää ja jos vähänkin saatte tietää, että teidän lastanne kiusataan, puolustakaa!

Minä menisin vaikka sinne kouluun mieheni kanssa, tai odottaisin koulun jälkeen jossain, menisin

vielä hyvällä sanomaan heille, mutta saamarin tosissaan! Miehelläni on iso ääni, se ku kerran karjasee ni menee kiusaajilla sormi suuhun ja jos, jos se oikeesti jatkuu, ni sit käy vähän pahemmin pelottelemassa. Kun koulu ei tällaisiin puutu ja jos kiusaajat sadistisesti ei ymmärrä, on käytettävä voimakeinoja ja millään suomen tuomioilla ei olis siinävaiheessa mitään väliä, ei mitään. Ainoastaan tavoitteena olisi taata parempi elämä omalle lapselle, sitä jota eniten rakastaa, sen eteen tekee mitä vain.



En vain vanhempana voisi ikinä katsella lapseni kiusaamista, se kyllä pistettäis loppumaan, keinoilla millä hyvänsä. Lapseni tähden