Lapseton nainen, ottaisitko työttömän miehen seurustelukumppaniksi?
Ikää 30v. Työtön puhdasta laiskuuttani, tai sanotaanko että varjelen itseäni pieneltä loppuunpalamiselta, vitutukselta ja konflikteilta. Riittääpähän enemmän energiaa kotihommiin. En ole rahojesi perässä, päinvastoin. Haluan, että molemmilla olisivat omat tilit. Minulla on suunnitelma millä pidän itseni rahoissani. Voisimme ehkä asua saman katon alla, mutta emme koskaan paperilla virallisesti, ellet ihan väkisin halua ylläpitää minua. Meillä olisi eri osoitteet, eli kaksi asuntoa käytössä. En juo juurikaan, en polta. Olen kissaihminen, en pidä koirista. Tekisin kotityöt jos olet työllistetty. Saattaisin jopa auttaa sinua töissäsi, jos joudut tuomaan niitä kotiin. Olisin palvelijasi.
Suostuisitko tuollaiseen suhteeseen? Vai onko tahallaan aiheutettu työttömyys liian iso varoituslippu?
Kommentit (21)
Joskin käytännössä olisi helpompaa, jos asuisimme yhdessä ja elättäisin sinua. Oma työni on kivaa ja siitä maksetaan ihan tarpeeksi, joten en edellyttäisi mieheltä työssäkäyntiä. Mutta kotityöt olisi kiva jakaa jonkun kanssa.
Yksi este myös löytyy, jos koirat olisivat ongelma, sillä itselläni on jo koira, josta en voisi luopua. Koirani kyllä pitää kissoista ;)
Moni mies odottaa tuollaista asemaa rouvaltaan. En ymmärrä, miksi kukaan itseään kunnioittava nainen suostuu tuohon. Tuollainen mies se vasta vätys on!
Olen luonteeltani kontrollifriikki, joten en usko että osaisit tehdä kotityöt vaatimallani tavalla. Lisäksi arvostan itse työn tekoa, ja halveksun tuollaista yhteiskunnan tukien huijaamista (siis sitähän tuo kaksi eri asuntoa tarkoittaa), etten usko että arvomaailmamme kohtaisivat.
kuulostaa kivalta, saisin olla prinsessa. En tod. kaipaa mitään uran ja materian perässä juoksijaa, joka on ns. kunnianhimoinen. mieluummin minun himoinen, heh-hee
kuulostaa kivalta, saisin olla prinsessa. En tod. kaipaa mitään uran ja materian perässä juoksijaa, joka on ns. kunnianhimoinen. mieluummin minun himoinen, heh-hee
Mistäköhän se riippuu, että odottaako nainen miehen osallistuvan elatukseen vai ei? Naisten suhteen tuntuu aika monille miehille olevan ihan sama, mikä elämäntilanne on meneillään jos vain muuten natsaa.
Minulle sopisi hyvin seurustelu erillään asuen. Elatusta en mieheltä kaipaa, tosin en elättäjäksikään alkaisi. Olisi vain positiivista, jos materialismi ei ole keskeinen elämänsisältö.
Toisaalta elämäntapatyöttömyys herättää kysymyksiä. Tukihuijaria tai muiden uurastuksen hyväksikäyttäjää en huolisi.
En ottaisi. Minulla on melko matalapalkkainen työ joten toivon että kumppani tuo vähintään samat tulot talouteen. Tietenkään ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, minä tai kumppanini voi joutua työttömäksi syystä tai toisesta, mutta se on eri asia, jos vaikka sairastuu tai irtisanotaan yt-neuvotteluissa...
Aika monenlaista kulkijaa on tullut nähtyä. Ihmiset ovat päätyneet erilaisiin elämäntaparatkaisuihin joskus hyvinkin omaperäisistä syistä. Ehkä olet vahva ja omintakeinen persoona, jollaisista pidän, ja joka olet tehnyt valintasi elämänasenteesi kannalta perustelluista syistä. Toisaalta saatat olla vain aikaansaamaton yhteiskunnan tuilla ratsastaja, jonka tyyli ei vetoa.
Kuten sanoin, kaikki riippuu persoonasta.
Tukien turhaan kuppaajaa. Haluan myös että miehellä on araa esim. Matkustella kanssani mitä tuskin elämäntapatyöttömällä on.
En hyväksy sitä, että eläminen maksatetaan muilla. En myöskään halua mitään asuntokikkailuja vaan tykkään asua rehellisesti yhdessä.
Sellaista ihmistä on vaikea arvostaa, ja sehän vie pohjan vakavammalta suhteelta.
En myöskään elättäisi ketään, jolla ei ole mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Niitä suunnitelmia voi olla muitakin kuin palkkatyöhön liittyviä, esim. joltakin luovalta alalta (kirjoittaminen, musiikki), mutta sinulla ei taida olla mitään viritystä silläkään puolella.
En hyväksy sitä, että eläminen maksatetaan muilla. En myöskään halua mitään asuntokikkailuja vaan tykkään asua rehellisesti yhdessä.
Ei kiitos.
Työttömyys ei haittaa kunhan muuten pyrkii johonkin, töihin tai opiskelemaan.
Tässä onkin tullut kaikki omat pelot ja toiveet mainittua, eli asiat joita pelkäsin ja toivoin kuulevani. Kyllä minä lyhytaikaista työntekoa kestän, olen vain huono etsimään työtä. Olen tehnyt pitkiäkin päiviä menneisyydessä, joten tiedän kyllä mitä työnteko on. Suurimmat saavutukseni haluan tehdä pääni sisällä, en niinkään ulkomaailmassa. Raha ei todellakaan ole tärkeää. Etsin aina suurempaa valistusta. Olen jokseenkin luova mutta laiska toteutuksen suhteen (muusikko). Päässä on oma radio ja siitä kuulee musiikkia välillä... Voidaan siis sanoa että kuulen ääniä. Ei ole tulevaisuudensuunnitelmia. Mitä väliä. Tarkoitus on nauttia elämästä vielä kun ehtii. Ehkä olen itsekeskeinen, mutta kieltäydyn uhraamasta hyvinvointiani yhteiskunnalle. Ennemmin sijoitan sen naiseen ja yritän tehdä hänen elämästään mukavamman.
AP
Ehkä olen itsekeskeinen, mutta kieltäydyn uhraamasta hyvinvointiani yhteiskunnalle. Ennemmin sijoitan sen naiseen ja yritän tehdä hänen elämästään mukavamman.
AP
koska ratkaisusi tarkoittaa että muut yhteiskunnan jäsenet joutuvat uhraamaan osan hyvinvoinnistaan sinun ja kaltaistesi elämäntavan tukemiseen.
Minä maksan ihan mielelläni veroja että sairaita, vanhuksia, lapsia jne tuetaan mutta työkuntoiset ihmiset joita ei vaan oikein huvita tehdä töitä tai jotka periaatteesta kieltäytyvät "uhraamasta hyvinvointiaan yhteiskunnalle"- äyk.
Tässä onkin tullut kaikki omat pelot ja toiveet mainittua, eli asiat joita pelkäsin ja toivoin kuulevani. Kyllä minä lyhytaikaista työntekoa kestän, olen vain huono etsimään työtä. Olen tehnyt pitkiäkin päiviä menneisyydessä, joten tiedän kyllä mitä työnteko on. Suurimmat saavutukseni haluan tehdä pääni sisällä, en niinkään ulkomaailmassa. Raha ei todellakaan ole tärkeää. Etsin aina suurempaa valistusta. Olen jokseenkin luova mutta laiska toteutuksen suhteen (muusikko). Päässä on oma radio ja siitä kuulee musiikkia välillä... Voidaan siis sanoa että kuulen ääniä. Ei ole tulevaisuudensuunnitelmia. Mitä väliä. Tarkoitus on nauttia elämästä vielä kun ehtii. Ehkä olen itsekeskeinen, mutta kieltäydyn uhraamasta hyvinvointiani yhteiskunnalle. Ennemmin sijoitan sen naiseen ja yritän tehdä hänen elämästään mukavamman.
AP
Ekan viestisi jälkeen vielä ajattelin että no mikä jottei, mutta tuo toinen, niin täynnä omahyväisyyttä ja idioottimaisia ajatuksia+ " muusikkous"...
Noh, yleensä kaltaisillesi keskivertoa tyhmemmille, mutta itseään jonain luojan lahjoina pitäville vätyksille aina joku maksaja löytyy. Eipä se vaan yleensä kestä, kun ei kaltaisesi " taiteilija" sitten oikein pidemmän päälle pysty ottamaan huomioon muita kuin itsensä.
Itse asiassa jouduin itse tällaiseen "valintatilanteeseen"; mies, jota riipaisevasti rakastin, oli AP:n kaltainen, peruskoulun hädin tuskin käynyt sossupummi (joskin raitis, miellyttävä sellainen).
Valitsin toisen suhteen työssäkäyvän miehen kanssa. En kadu. Romantiikka ja intohimo ei kanna, jos jokapäiväisessä elämässä ei ole mitään yhteistä.
Itse asiassa AP:n teksti kuulostaa pelottavankin tutulta. Kerrotko nimikirjaimesi, AP? Saatetaan olla tuttuja ;)
Miten voi nauttia elämästä kun ei käy töissä? Et pysty ikinä toteuttamaan haaveitasi jos ei ole rahaa kassassa ja sitä rahaa saa töistä.
Olishan se ihanaa maata kotona ja käydä kaupassa ostamassa mitä haluaa mutta sen, mitä minä haluan maksaa niin paljon että käyn töissä sen vuoksi. Täytyy miettiä myös sitä mitä jätän lapsilleni perinnöksi. Tahdon tarjota lapsilleni parempaa kuin omassa lapsuudessani, missä kuljin risaisissa ja pienissä vaatteissa.
Mitä sinä tulet tarjoamaan aikoinaan omille lapsillesi?
Elämänasenteesi on niin kaukana omastani, että siitä tulisi väkisinkin ristiriitoja. Minulla on yksi kaltaisesi ystävä, ja valitettavasti hänellä ei todellakaan ole ollut onnea naisasioissa. Nyt seurustelee itseään melkein 20v nuoremman ja melko sinisilmäisen tytön kanssa, joka ei vielä osaa pitää tuollaista outona. Saa nähdä, miten käy, kunhan tyttö tuosta kasvaa...