nyt kaikki vastaamaan : missä ja miten tapasit puolisosi?

Tunnettu on 9 vuotta, niistä 5 yhdessä.

2 lasta.

:)

SoneraPlazan deittipalstalla. Molemmat ensikertalaisia ,kaverin neuvosta tuolla foorumilla, koko idea aika uusi kahdeksan vuotta sitten. Unohdin, että olin laittanut ilmoituksen, mies luuli, että en ole kiinnostunut. Monien sattumien summana tavattiin, eikä kolahtanut. Muutaman kuukauden päästä mies soitti ihan yllättäen ja pyysi kanssaan konserttiin ihan kaveripohjalta. Emmin, mutta lähdin. Onneksi. Nyt naimisissa 5 vuotta. Maailman ihanin mies, yhä.

ja sen jälkeen bussiasemalla ihan livenä.

oppilaskunnan "olkkarissa" välitunnilla. Ensin pidin tulevaa miestäni ihan idioottina, mutta aika pian mieli muuttui. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta, siitä naimisissa reilut viisi vuotta.

(Olin hänen työpaikallaan työharjoittelussa :) )

ei kaveri siis tosiaan, mutta hänen kauttaan tutustuin. Kaverustuttiin jo silloin, kun usein nähtiin niin että muilla oli kaikkea mielenkiintoista ja minä ja mieheni oltiin vähän ulkopuolisia, jutusteltiin ja tultiin hyvin juttuun.



Minulle tuli ero miehestäni jo paljon aiemmin ennen kuin hänen vaimonsa jätti, mutta kaveruus jäi elämään. Ei se oikeastaan kauaa kaveruutta ollut, tietynlaista kipinää meillä oli aina ollut, vaikka ei oltu edes flirttailtu seurustellessamme omilla tahoillamme, ei sanan sanaa siihen suuntaan.



Kun näimme ekan kerran niin, että kumpikin oli sinkku, oli kuin oltais vaan odotettu sitä hetkeä, ja se yllätti meidät molemmat myös. Se tunne oli jotain niin rajua että oli pakko myöntää että jotain on alitajuntaisesti ajateltu toisistamme puolin ja toisin, vaikkei olla itsellemmekään sitä myönnetty.



Nyt yhdessä 6v, intohimoa ja rakkautta riittää, toveruutta ja naurua. Lapsiakin on kolme! En olisi ikinä uskonut että alan hänen kanssaan seurustelemaan, mutta sillä hetkellä ei kummallakaan ollut yhden yhtä epäilyksen ajatustakaan. Mieheni on aivan ihana!

Mies näyttää mun silmään edelleen parhaimmalta raksakamppeet päällä

olen tavannut hiekkalaatikolla. Tein hiekkakakkuja ja ilkeä vanhempi (7 vuotta vanhempi) poika tuli rikkomaan tekeleeni. Kostoksi heitin hiekkaa päin. Ja tuo ilkeä poika sattui olemaan (silloin tuleva) aviomies.

Tuli kylään muuten vaan..

Ekan kerran tosin yläasteella.

Miehelläni on edelleen aivan uskomattoman ihanan valoisa hymy, mihin jäin jo ekalla kerralla kiinni. Mies vain hymyili ja siinä ui sydämeeni. Ensin vaan vittuiltiin toisillemme, pari päivää myöhemmin olimme jo naamakirja-kavereita ja sitten mies tuli käymään kahvilla ja sille tielle on jäänyt!

Voisi sanoa että rakkautta ensi silmäyksellä. Tosin en ollu varma et hänet onnistun saamaan mut niin kävi ja vieläkin se tuossa röhnöttää sohvalla maailman paras mies.

Perinteisesti baarissa. Oli karaokea isäntän... Iski silmänsä jo kuulemma sisään astuessani että tuon naisen ottaa. Nyt jo 5 vuotta yhteiseloa.

taloyhtiön pyykkituvassa.siitä lähtien ei päivääkään erossa.esikoinen 11kk ja toista odotetaan,rv 37..yhdessä 2.5v ja siitä naimisissa 2v :)

Valomerkin jälkeen. Odottelin kaveriani, jota ei ilmaantunut paikalle (oli vissiin löytänyt jonkun). Mies tuli ja vei mut taksilla kotiin. Seuraavana päivänä mentiin kuusikselle piknikille. Yhdessä 10 vuotta.

Vai discojako ne 20 vuotta sitten oli?

ja livenä n. viikon päästä kaupungilla. Parin viikon päästä tulee ekoista treffeistä kuluneeksi 6 vuotta.

keskustelufoorumin deittiosiossa sattumalta. Kumpikaan meistä ei etsinyt seuraa. Minä olin vain postannut erääseen ketjuun jotain, mistä mies kiinnostui ja hän alkoi udella, mistä olen. Sattumalta olin sitten ihan vierestä! Juteltiin mesessä (:D) ja tavattiin vielä samana päivänä.



Seurustella alettiin tuosta noin kuukauden kuluttua ja yhteen muutettiin 2kk tapaamisesta.

Laitoin ilmoituksen ja tämä mies yhtenä vastasi siihen.



Tapasimme ja mies ihastui. Minä vähän varautuneempi. Mies oli sinnikäs ja sai minutkin lämmitettyä.



Nyt yhdessä 10 vuotta. 2 lasta: 4 v ja 1 v.



Rakastetaan edelleenkin. Suurimman osan aikaa. ;)