Kerro hiustenkasvatusprojektistasi? Kannattiko kasvattaa?

Olen nyt kasvattanut polkkamitasta pidemmäksi kolmisen vuotta, mutta en tiedä, kuinka kauan tätä jaksaisi, koska hiukset osuvat nyt hädin tuskin hartioihin. Mulla on siis varsin kihara tukka, joten kasvattaminen on toooosi hidasta. Suoristettuna latvat toki uottuvat rinnan alle.



Kolmen vuoden päästä voin sitten kommentoida, miltä tuntuu olla pitkähiuksinen.

perkeleellisen hitaasti.



4 vuotta sitten ulottui kaulan juureen, nyt just ja just rintsikoiden olkainten juureen, eli ei vielä edes tisseihin.



Enkä ole kiharatukkainen.

Projektin tavoite: Oman väriset pitkät hiukset.



Ja näin se eteni: Aluksi tuskailua juurikasvun kanssa aikansa, kunnes pystyi jotenkin leikkaamaan värjätyn osan pois. Tuloksena aivan järkky kynitty linnunpoika-look, joka kyllä sopii Twiggy-vartaloisille sirokasvoille, vaan ehei, ei minulle niin mitenkään. Sitten pari vuotta tuskailua aivan kauheiden välivaihe mallien kanssa, eli peruskampauksena ponnari tai pipo päässä. Hirveimpinä näistä mainittakoon olkapäille juuri ulottuvat latvoista hennosti taipuvat kutrit luoden päästäni päärynän mallisen, sekä otsatukan poiskasvatusprojektin alkuvaiheet, jotka toivat auttamatta ysärin ja varhaisteini-iän mieleen jopa niin vahvasti, että pystyin haistamaan ensimmäisten kuukautisteni kuvottavan tuoksun nenässäni kun katsoin itseäni peilistä.



Sitten pehko alkoikin jo saada hieman pituutta. Iltaisen saunan jälkeen saatoin seuraavana aamuna sängystä noustessani näyttää loivine luonnonkiharineni jopa viisi minuuttia ihanalta (tai sitten en ollut saanut vielä kunnolla silmiäni auki), mutta auttamatta pitkin päätä hiukset menivät viimeistään siinä vaiheessa kun joku muu oli ne näkemässä. Kampauksiakin yritin, mutta olin jo ehtinyt unohtaa, ettei näissä hiuksissa vaan kertakaikkiaan pysy minkään valtakunnan tökötit, ja vaikka olisin hikoillut tunnin peilin edessä ennen uloslähtöä, oli ensimmäinen hento tuulenvire saanut aikaan sen, että pehko näytti tasan siltä kuin olisin juuri noussut sängystä viikon vuodepotilaana olon jälkeen. Tämän seurauksena palasin samaan ponnari-pipo-huoleton nuttura (joka muuten muotikuvissa ja blogeissa vilahtaessaan näyttää satakertaa paremmalta kuin oikeassa elämässä ehkä siksi kun ne on hievahtamatta niissä kuvissa sisätiloissa!) -lookkiin. Tai sitten huolettomasti auki, jolloin sanomattakin selvää, että jokainen joka ei ole muotilehden sivulla, näyttää alkon vakkariasiakkaalta. Olin kuitenkin päättänyt, että helvetti nyt nautitaan näistä pitkistä hiuksista, kun raskauden myötä ihme ja kumma tuuheuttakin oli tuntunut siunaantuvan lisää. Vaikkakin viimeisillään kesähelteillä joku kevyempi (kalju tai siili lähinnä) olisi houkutellut enemmän kuin villashaali harteilla.



Lopputulos: Täysimetyksen kuihduttama korppureuhka päässäni on vain katkera muisto siitä, mitä sen paikalla vielä raskauden aikana roikkui. Nyt kun aikaakaan mihinkään kampausten vääntöön ei todellakaan ole, ja koska lapsi repii viimeisetkin haivenet päästäni muuten, on hutaistu nuttura vakiintunut arki (jota siis elämäni on ollut viimeisen 8kk lähes joka päivä pyhät mukaanlukien) kampaukseksi. Hiuksia tippuu siihen tahtiin, että kohta saan varmaankin heittää harjan helvettiin, koska eihän kolmen hiuksen selvittämiseen sellaista tarvita. Pitkiä irtohiuksia on myös saatanan ärsyttävä onkia lattiakaivosta, lavuaarin pohjalta, kaurapuurosta, kurkusta, vauvan pepusta etc... Päässäni roikkuu siis pystyyn kuollut reuhka, joka kuitenkin onnistuu näyttämään rasvaiselta heti pesusta seuraavana päivänä, joka on ah niin luonnollisen maantien harmaan kuparin vihertävä, ja aina nutturalla tai sullottuna pipon sisään. Edes aamuisin en saa enää nauttia autenttisista enkelinkiharoistani, vaan näytän mustine silmänalusineni lähinnä viimeisiä vetelevältä liimanhaistelijalta. Liimaletiltä. What ever.



Elikkäs. En suosittele. Tämän vuosien kärsimyksen ja vain hetkellisten onnentunteiden jälkeen olen JÄLLEEN KERRAN tullut siihen lopputulokseen, että joku puolipitkä, hieman tummemmaksi sävytetty, helposti malliin pöyhäytettävä olisi tuhat kertaa helpompi ja paremman näköinen. Ihminen ei näköjään ikinä vaan opi. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että kaikenlainen juurikasvutuskailu on historiaa, mutta eihän se sanottua ole, että pitkien hiusten kasvatusprojektissa värjäyksen automaattisesti pois jättäisi, eli voidaan sekin positiivinen seikka unohtaa jos halutaan pitäytyä aloituksen aiheessa tiukasti.



Sitähän sä kysyit.

Samaistun sataprosenttisesti!

Silti on taas projekti päällä...

Itse oon taas kasvstellu. Täll hetkellähiukset n. 5 cm olkapäiden alapuolelle, ja tuntuu että ei nämä oikein hyvältä enää näytäkään... Ikää 32.

vasta hyvin alussa. Aina ollut lyhyet hiukset. Ennen sopikin lyhyet (nuori,kaunis,sporttinen). Nyt 37 tajuan, että alan näyttään tyypilliseltä keski-ikäiseltä: lyhyet hiukset oli väriä tai ei. En halua kuulua samaan kastiin, joten tukka kasvakoon. Saanpahan sit kiinni.

ja jo silloin minulla oli takaa pidemmät hiukset. Nyt hiukset ulottuvat edestä leuan alle ja takaa lapaluille, ei siis mitkään hirmu pitkät. Olen leikannut muutaman kerran huonoja latvoja pois ja niihin on laitettu raitoja. Minä rakastan tätä tukkaa. Siitä saa vaikka minkälaisia kampauksia. osaan tehdä huolettomia nutturoita ja olen saanut niistä paljon kehuja. En aio leikata vaikka kuka sanoisikin ettei se sovi minulle. Kiharran hiukset suoristusraudalla ja ne pysyvät puhtaana jopa neljä päivää, ennen jouduin päivittäin laittelemaan lyhyttä tukkaani. Tämä on helppo laittaa ja helppo muunnella.

Mun mielestä just lyhyt, koska se korostaa kasvoja siitä kohden, mistä on pätkäisty, ja kasvot ovat muutenkin selkeämmin esillä.



Audrey Hepburn on aika hyvä esimerkki siitä, millaiselle lyhyet hiukset sopivat.

kasvoi sillä aikaa, kun mietin mitä hiuksistani haluaisin.



Kun leikkasin asteittain lyhyeksi, niin en voi sanoa koskaan katuneeni. Hiuksia on PALJON, mutta kun raskaana roikkuvat 70-luvun tyyliin päätä myöten.

Miehet järjestään pitävät enemmän pitkistä kuin lyhyistä hiuksista. Pitkillä hiuksilla voi tehdä lukemattomia kampauksia, kananperseellä vain kaksi. Panta päässä tai ilman.



Nimimerkillä: leikkasin pois 35cm huonokuntoista tukkaa, mies ei jättänyt, mutta kasvatan silti takaisin kiharaviittani. Tällä kertaa ilman vaalennuksia ruttuja, raitoja, käryjä. Annan sen vaan kasvaa ja kihartua itsekseen.

ihana fiilis. en koskaan halua pitkia hiuksia.