Tunnetko ketään naisparia?
Kommentit (29)
Se on hiukan erikoista, muttei tunnu iljettävältä eikä pahalta. MInusta on oikein vain se, että ihmiset saavat olla rakkaansa kanssa. Jos heillä on lapsia, se tuntuu vielä paremmalta. Sellaisia lapsia on täytynyt harkita piiiiiitkään yhteisön paineiden takia.
Kun naimisissa ollut perheenäiti vaihtoi (minulle) äkkiarvaamatta joukkuetta ja otti miehen tilalle toisen naisen. Alkuhämmennyksestä toettuani ei mitään ongelmaa, fiksuja ja mukavia ihmisiä molemmat ja lapsetkin näyttävät ottaneen kakkosäidin hyvin vastaan.
Toinen on mun lapsuudenkaveri, lahjakas laulaja. Ikävöin häntä. Pitäis soittaa ja kysästä millon tulee käymään täälläpäin. Hänen puolisonsa on ihan ok. Aika hiljainen nainen mut vaikuttaa hauskalta.
Parhaiten tunnen serkkuni joka oli 10 ensimmäistä elinvuottani paras ja ainoa kaverini maalla. Kun muutimme kaupunkiin oli niin luonnollista ystävystyä tytön kanssa josta kukaan ei pitänyt "jostain syystä". Hänkin on nyt naissuhteessa. Kivoja ihmisiä kaikki.Tulen hyvin juttuun heidän kanssa vaikka olenkin 100% hetero.Myöhemmin olen tutustunut työn kautta muutamiin naispareihin ja tulen hyvin toimeen. Itseasiassa en omista juurikaan normaaleja naisystäviä.
liitossa saman naisen kanssa 15 vuotta. Enpä kamalasti ajattele asiasta enää mitään. Parisuhde se on ihan samanlaisine iloineen ja ongelmineen kuin heterosuhde.
heillä on lapsikin, omani leikkikaveri. Lähellä asuvat. Ei sen kummempaa, vanhempia ovat hekin,samat ilot ja surut kuin meillä heteroillakin.
Salaa kyllä ihailen heidän suurta rohkeuttaan olla parina ja siitä, että ovat hankkineet lapsen tähän ahdasmieliseen yhteiskuntaamme.Olen tyytyväinen, että lapseni saa mallia pinestä pitäen, että perheitä on mitä moninaisimpia.
En ajattele juuri mitään eikä kovin moni muukaan. Joku tässä väittää että yhteiskunta on ahdasmielinen. Ei ole, vain pieni uskovainen tai muuten outo porukka on. Onhan se nyt jo kaikissa gallupeissakin tullu selville et homot on jo arkinen asia. Niin ja kyllä mä olin vähän vaivaantunu ku tää pariskunta pussaili bileissä. Ja olen siitä aina kaikkien kohdalla vaivaantunu koska se kuuluu minusta teiniaikoihin eikä aikuisten illanviettoon.
en ajattele mitään erityistä. Pariskunta siinä missä heteropariskuntakin.
mutta olen kahdesta parista tietoinen. En tunne kyllä yhtään homopariakaan...
En tiedä miten pitäis suhtautua Enemmän kuin että ovat naisia (tyttöjä), ihmettelen, miten niin nuoret voivat olla niin tasapainoisia ja varmoja suhteessaan.
Kivoja likkoja. En ikinä kehtais mennä utelemaan, että miltäs se lesbona eläminen tässä yhteiskunnassa tuntuu tms., jutellaan ihan päivittäisasioista, lähinnä yhteisestä harrastuksesta.
Mitähän mä nyt heistä ajattelisin? Mukavia, fiksuja tyyppejä.
sitä vanhaa naisparia, jotka "ystävinä" asuvat yhdessä. Että näillä ahdamielisillä seuduilla on joku joka on uskaltanut jo paljon kauemmin kuin me.
2 naisparia jo melko iäkkäitä (70-80)pienellä paikkakunnalla.Ei kukaan ajattele mitenkään erityisesti ovat jo niin tuttuja kaikille,toinen pari toimii aika näkyvällä paikalla, ihan normaalia.
Nykyisin exäni on paras ystäväni, ja pidän myös hänen tyttöystävästään. Miehelleni oli aluksi suuri ongelma, että olen seurustellut naisen kanssa, mutta nykyisin lähdemme noin kerran kuussa porukalla syömään tai muuta, eikä hänellä ole asian kanssa ongelmia.
No mitä nyt parhaasta ystävästä ajatellaan? :)
En ajattele muuten mitenkään eri lailla kuin heteropariskunnistakaan, mutta joskus mietin että hyvä parisuhde on varmaan homoseksuaaleille vielä arvokkaampi asia, koska on todella todella vaikea löytää niin pieniltä markkinoilta sitä uutta rakkainta. Siis vaikeampaa vielä kuin meille heteroille.
Olen surrut ystäväni puolesta joka on lesbo, ja jolla meni pitkä parisuhde poikki eikä ole löytänyt ketään, yksinhuoltajana on nyt.
joita olen nähnyt jossain esim. häissä tai tupareissa jne. En suhtaudu oikein mitenkään, tervehdin toki jos kadulla vastaan tulevat.
Miespareja en tunne yhtään, olen kyllä tavannut ohimennen.
En ajattele kummempia, tavallisia ihmisiä ovat.
idioottimaista kysyä mitä heistä ajattelen. en mitään erityistä.
sitä vanhaa naisparia, jotka "ystävinä" asuvat yhdessä. Että näillä ahdamielisillä seuduilla on joku joka on uskaltanut jo paljon kauemmin kuin me.
en ajattele sen erikoisempaa kun heteroparistakaan.
tai eivät kyllä ole pari enää.
Toinen heistä oli hyvä ystäväni, ja olin aina sitä mieltä, että puolisonsa ei ole ihan tosissaan sitä mitä sanoo olevansa, vaan on vain hetero, joka on miehiin pettyneenä vaihtanut naiseen. Olin aina varma, että tämä suhde ei tule kestämään. Tämä puoliso oli hyvin mustasukkainen minusta, ja välimme sitten kaatuivatkin siihen, etten jaksanut aina kuunnella moista, minä kun olin vain ystävä enkä mikään seksuaalinen uhka.
No, ihan vasta vähän aikaa sitten kuulin, että ero oli tullut ja tämä nainen oli sit palannut entisen miehensä kanssa yhteen.