Oletko luopunut vauvahaaveistasi?

Vielä en oo päättänyt teenkö vai en. Syy siihen on, et miehellä on alkoholiongelma, en tiedä jaksaisinko yksin kolmen kans, jos sellainen tilanne tulis..

Minulla onkin jo useampi lapsi, ja kaksi eriyislasta. Uskomatonta, mutta yksi terveistä lapsista niin vaativa tapaus, että todella mietin jaksanko enää. Kaiholla välillä pakkailen säästössä olleita vauvan vaatteita kirpparille myyntiin, vähän kerrallaan kuitenkin. Ei raaski kaikista luopua, jos vielä joskus niitä tarvitsee...

Mulla sellainen tilanne, että mulla on joulukuussa 2003 syntynyt tyttö. Sen jälkeen olen sairastanut toistamiseen syövän ja sytostaatit ovat saattaneet vaurioittaa munasarjoja. Munasarjat yritettiin suojata hormoneilla, mutta selvyyttä ei saa asiaan ennen kuin alkaa yrittämään toista lasta.



Tällä hetkellä asutaan entisen avomiehen kanssa erillään, mutta tässä nyt tapaillaan ja katsotaan tuleeko tästä jotain. Kovasti haluaisin toisen lapsen, mutta ei tässä tilanteessa voi ruveta raskautta yrittämään.



Tekisi mieli ostaa ovulaatiotestejä ja testata onko mulla edes ovulaatiota...Jos on, niin saisin ainakin mielenrauhan ja toivoa siitä, että ehkä vielä joskus...

ennen tätä neljättä tuli keskenmeno ja koko tuon onnellisesti päättyneen raskauden ajan pelkäsin henki kurkussa. Siispä entinen haaveeni 5 lapsesta on nyt unohdettu, en enää halua pelätä niin mielettömästi.

Aina vaan vauvan jälkeen tuntui pahalta ajatus, ettei pientä saisi pitää sylissä. Vauvanvaatteita oli vaikea laittaa pois. Kerran jo päätin, ettei enää, mutta luonto yllätti. Vastaan otettiin hänetkin ja sitten, sitten tuntui jo että ei meille enää. Väsyttänytkin toki on, mutta ketään näistä en ole katunut hänet saatuamme!.

Ei siis mitään totaalikieltoa päällä.Oikeastaan ei tunnu enää kovin haikealta, olen asian kanssa melko sinut.

jäikö kahteen vai ei, mutta jotenkin sitä lopullista eitä on vaikee sanoa. Tällä hetkellä on nyt muita projekteja kuitenkin menossa.

Vierailija:

Vielä en oo päättänyt teenkö vai en. Syy siihen on, et miehellä on alkoholiongelma, en tiedä jaksaisinko yksin kolmen kans, jos sellainen tilanne tulis..

Vauvakuume on kova mutta kaiketi täytyy olla myös joku pakotie...

Sijaisperheenä toimiminen tai adoptio voisivat olla mahdollista muutaman vuoden kuluttua.

2 keskenmenoa. Yritystä toisaalta vasta 7kk joten sanotaan että vuoden päästä tähän aikaan olen haudannut vauvahaaveet jos ei siihen mennessä tärppää.

olen aina halunnut useamman. Mutta nyt kun olen saanut tämän lapsen jo noin helppoon ikään, niin en tiedä uskaltaako aloittaa samaa rumbaa uudelleen.

Huomasin tutun vauvan hoidosta, miten paljon se vaatiii. Ehkä en uskalla laittaa itseäni enää siihen...

nyt loppui(½vuotta) sitten, ottaa jo henkisesti voimille, niin sai luvan jäädä..