Nyt se on tutkittukin. Keski-ikäisellä tai sitä vanhemmalla naisella läheisin ihminen on oma tytär

mutta puhtaasti aloituksen perusteella uskon, että tämä on totta. Mutta ei tosiaan ollut mun syy toivoa tyttöä, en todellakaan silloin ajatellut, että tarviin häntä sitten joskus vanhana :D

saanut vain poikia?

Läheisin on varmasti ollut omat sisar.

tilasto?



Että ihan jokaisen naisen kohdalla näin ei ole?



Vai ettekö ymmärrä? Hä?

mulla kun on "vaan" poikia ja veljiä...



Äitini kanssa oon kyl tosi läheinen.

tilasto? Että ihan jokaisen naisen kohdalla näin ei ole? Vai ettekö ymmärrä? Hä?

kummankaan tyttärensä kanssa. Suurin rakkaus ollut aina alkoholi.

Itselleni tällähetkellä tärkeimmät ihmiset on oma puoliso ja oma äiti ja tässä järjestyksessä. Äitini on kuitenkin tosi tärkeä ja puhumme puhelimessa viikottain ja facebookissa melkein päivittäin :). Itselläni 4 tytärtä ja toivon, että myös me olemme yhtä läheisiä vanhempina.



Mieheni kanss ajutellaan eri asioista uin äitini joten ei voi mielestäni verrata täysin. Mies läsnä kuitenkin koko ajan joka päivä, ei sen kanssa enää soitella koko ajan.

toivovat tyttöä :( Mun käy niin sääliksi niitä teidän tyttäriä, oikeasti. Minä olen ollut tuollainen toivottu "äidin kaveri" ja olen siitä kärsinyt koko elämäni. Veljet sai mennä vapaasti, mutta minun odotettiin omistavan elämäni äidin kaverina olemiselle. Siinä jäi yliopisto-opiskelut ja ulkomailla asumiset (tämä minua harmittaa kaikkein eniten!! Enää ei mahdollisuutta ole.) kun äidin syyttävä silmä mulkaisi minuun jos tällaisesta kehtasi puhuakaan.

sen sijaan että syyttelisit äitiäsi siitä ettet saanut itsestäsi aikaiseksi opiskella.

Mun mieheni on puolestaan ottanut tämän marttyyriroolin, eli on valinnut katkeroitua siitä mitä hänen äitinsä häneltä muka odottaa, siinä missä kaikki muut kolme sisarusta ovat tehneet elämällään mitä itse haluavat. Tämä on ainoa ero sisarusten välillä - kaikki muutkin ovat hyvissä väleissä äitinsä kanssa ja tapaavat häntä säännöllisesti, vain mun mieheni kantaa tätä yksityistä kaunaansa.

toivovat tyttöä :( Mun käy niin sääliksi niitä teidän tyttäriä, oikeasti. Minä olen ollut tuollainen toivottu "äidin kaveri" ja olen siitä kärsinyt koko elämäni. Veljet sai mennä vapaasti, mutta minun odotettiin omistavan elämäni äidin kaverina olemiselle. Siinä jäi yliopisto-opiskelut ja ulkomailla asumiset (tämä minua harmittaa kaikkein eniten!! Enää ei mahdollisuutta ole.) kun äidin syyttävä silmä mulkaisi minuun jos tällaisesta kehtasi puhuakaan.

se siitä että ei ole muitakaan kehen pitää yhteyttä (kaverit ja mies puuhailee omiaan), sitä jutussa ei kerrottu?

ei olla läheisiä

aivan kamalaa olla äitinsä ainoa kaveri. Se äidin hoitokin kaatuu minun niskaan

tosiasiassa ainoa sellainen... Äitini ripustautuu minuun ja minä ahdistun.

Ei kai läheisyyden määrää voi mitata tekstiviesteillä ja sp-viesteillä. Kuka puolisolleen tekstaa hirveästi kun näkee päivittäin.

en ole koskaan ollut äitini kanssa läheinen.

Meillä ei vaan kemiat kohtaa.

Siedämme kyllä toisiamme kunhan ensin asennoidumme kohtaamiseen :/



Omat lapseni ovat poikia, enkä koskaan ole kaivannut tyttöä sen enempää kuin poikaakaan.

kriittisesti.

ollaan kyllä kans äidin kanssa tosi läheisiä. Minä 24, äiti 47. Toivottavasti ollaan yhtä läheisiä myös oman tyttären kanssa, kun hän on jo lentänyt pesästä pois.

Minunkaan äidille oma tytär ei ole kyllä läheisin. Tosi vähän pidetään yhteyttä. Pojan tekemisetkin kiinnostaa enemmän kuin tytön. Mutta hyvä näin, saa omaa rauhaa

että monella naisella on läheisin suhde tyttäreensä. Sehän voi tarkoittaa vaikka vain kymmentä prosenttia naisista ö.ö



Siihen tutkimus ei ota kantaa onko näillä naisilla oikeasti läheinen suhde tyttäreensä, vai onko tytär vain puhelihäiriköinnin kohde :/