Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Joskus on rasittavaa olla huonoitsetuntoisen ystävä

Vierailija
19.04.2012 |

Vaikka ei munkaan itsetuntoni ihan terveellä tolalla ole.



Tiedättekö, kun ihailen sellaisia vahvoja naisia, jotka eivät alistu miesten oikkuihin ja pettämiseen, eivät arvota toisia ulkonäön perusteella, ovat rohkeasti sitä mitä ovat. Eivät jatkuvasti vilkuile olan yli ja mieti, että mitä ne muut ihmiset nyt minusta mahtavat tuumia. Tällaiseen tahtoisin itse pyrkiä.



Mutta kun ympärilläni ei ole sellaisia naisia. Esimerkiksi parhaasta ystävästäni heijastuu jatkuvasti se ajattelutapa, että nainen on epäonnistunut, jos ei "kelpaa miehille". Naisessa on vikaa, jos mies pettää, ja itse olisi valmis miellyttämään kaikin tavoin, ettei "toinen jätä" (eli omia mielipiteitään ei saa sanoa, katsotaan sitä ohjelmaa televisiosta, jota mies haluaa, eli toisin sanoen ollaan ihan täysiä lampaita). Myöskin, jos mies pettää naista, se toinen nainen on tietenkin jollain tavoin parempi (ulkonäöltään, sängyssä), kun on saanut VIETYÄ tämän miehen.



Ei mun tarvitse kuin sanoa, että "yhden tuntemani miehen mielestä isot ja pyöreät pyllyt ovat kaikkein kauniimpia" niin eikös seuraavalla kerralla ystäväiseni selosta, miten on alkanut tehdä kyykkyjä, että takapuoli vähän kasvaisi.



Koen tämän rasittavaksi ehkä sen takia, koska tämä ei millään tavalla tue sitä, mihin itse tahtoisin tähdätä, millainen ihminen itse tahtoisin olla.



Harmittaa, koska ystävyydessämme on tietenkin hyviäkin puolia ja joissain asioissa olemme hyvinkin samoilla linjoilla, mutta kai se on ymmärrettävää, että joskus nämä asiat ärsyttävät niin paljon, että tekisi mieli ravistella tätä tyttöstä.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensin itseäsi ja huomaat, että voit sitten auttaa tyttöstä paljon paremmin. Haluamanlaiseksi vahvaksi naiseksi kasvetaan elämän myötä. Minullakin on ollut jos minkälaista vastoinkäymistä elämässä ja sen, jos minkä olen niistä oppinut, että loppupeleissä voin luottaa vain itseeni.



On pitänyt oppia rakastamaan itseään ja huomata, että WAU, minähän olen oikeastaan aivan mahtava tyyppi! Olen siis oppinut kokemuksieni myötä rakastamaan minua. Olen arvokas ihan sellaisena kuin olen, omana itsenäni. Aivan sama mitä muut ajattelee. Miksi sillä vaivaisi päätään, ihmisiä on joka junaan ja koskaan et voi miellyttää kaikkia. Opi siis rakastamaan sinua!

Vierailija
2/2 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin minulle. Aiemmin minulla oli heikko itsetunto ja mietin koko ajan, mitä muut minusta ajattelevat. Sitten vartuin, enkä enää piittaa yhtään, mitä muut minusta ajattelevat, olen vain oma itseni. En tiedä, mistä muutos johtuu, mutta näin vain on käynyt.



Minullakin oli sellainen ystävä, joka roikkui minussa kuin takiainen. Todella rasittavaa! Joka asiaan hän kysyi minun mielipiteeni (hei sano nyt, miten susta tää juttu... hei ihan oikeesti, voinko mä tehdä... hei kerro, voiko tän paidan laittaa...) ja varmisti joka asian sataan kertaan. Minkäänlaista omaa tahtoa hänellä ei ollut. Ihan hirveää. Hän oli koko ajan varma, että hän tekee väärin tai on epämuodikas tai muuta. Ihan kuin minä olisin ollut joku muodin orja tai muiden ihailema tai suosittu. Minä olin vain oma tavallinen itseni. Väsyin tuohon ystävään totaalisesti, hän saattoi soitella minulle vielä 25-vuotiaanakin vaikkapa siitä, voiko hän ottaa lemmikin itselleen.



Sitten muutimme eri paikkakunnille, ja pääsin hänestä hiljalleen eroon. Onneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kahdeksan