Keskustelin ovella jehovalaisten kanssa
Ja koin, että säälivät minua, kun kerroin maailmankatsomuksestani.
Itse en usko jumalaan, en taivaaseen, en uudelleen syntymiseen. Mutta kunnioitan kyllä elämää sitäkin enemmän ja toisia ihmisiä. Elämä on lahja, sanotaan nyt vaikka maailmankaikkeudelta.
Uskovaiset, ei tarvitse sääliä minua uskonnotonta. Elämässäni on paljon toivoa, rakkautta, kiitollisuutta, arvostusta, oikeudenmukaisuuden mieetimistä ilman teidän jumalaanne. Elämä on kaunista vaikka en tiedä sen tarkoitusta tai usko pääseväni taivaaseen kuoleman jälkeen. Ja pyrin elämään hyvin ja lähimmäisistäni välittäen sen takia, että he ovat tuntevia ja kokevia ihmisiä kuten minäkin. En siksi, että raamattu sanoo niin. Ja luen ja koitan viisastua myös muiden ajatuksista, en luule olevani riippumaton muista.
Kommentit (5)
miten muut uskovaiset
mitä ajattelette uskonnottomista?
uskonnossa kyse on yksityisasiasta, joka ei muille kuulu. Yhtä lailla vakaumuksellisia esim. ateistitkin ovat, kuin minä oman uskonnollisuuteni kanssa.
Uskonnottomat ovat päätyneet pohdinnoissaan eri lopputuloksiin kuin minä omissani, ei kyse ole sen kummemmasta.
Hyvä ystäväni on JT ja hän itseasiassa ymmärtää oikein hyvin ihmisiä, jotka eivät edes haluakaan kuulla uskontoasioista yhtään mitään koska niistä on monilla niin huonoja kokemuksia.
Todistajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, porukkaa löytyy sieltä laidasta laitaan niinkuin suomalaisesta yhteiskunnastakin.
Jos ne vaikka kuuntelivat ihmetellen!! Tapaavat niin erilaisia ihmisiä ja sinulla kuitenkin myönteistä tuo ajattelutapa!
Ei mitään aitoa kunnioitusta muita kohtaan.
mitä ajattelette uskonnottomista?