Mulla menee niin hermot kaikkii kitisijöihin joilla ei mitää vaivaa edes ole.!

Kunha ruikutetaa ja kerjätää kaikella mahdollisella huomiota.

Rampataa lääkärissä vaikka mitää ei koskaa löydetä ja kaikki, koko elämä on pilalla ja kohta kuolemaki varmaa jo ovella kolkuttaa.



Joo, se on vaan minun mieheni sisko, joka asuu vielä anoppilassani, muuten heillä mukava käydä, mutta menee hermot siihen siskoonsa, vaikka toisaalta ymmärrän, nuori ku on ja huomiota kaipaa.



Olen yrittänyt jaksaa kuunnella ja keskustella, mutta nyt alkaa kiehua jo yli, tätä on jatkunu jo niin monta kuukautta.



Itselläni syöpä, tällä hetkelläkään olo ei mitenkään hehkeä, mutta en minä osaa kitistä siitä. Vaikka välillä aivan aihetta olisikin.



Nyt se hänen siskonsa sitten kuuli kun heillä oltiin, kun sanoin miehelleni, että toivoisin kunhan tämän hetken hoidot on ohi, että lähettäisiin yhdessä lomalle, tai että saisin yksin lähteä käymään päivän tai parin lomalla jossakin.



Ku on väliin niin väsyttävää olla kotona huonovointisena lapsen kanssa joka sairastellut kuukauden ajan.



Niin arvatkaas vaan, siskonsa räjähti täyteen nauruun ja sanoi, että sullako muka jotai vaivaa, sähän oot iha terve ja lomalle ruikuttaa?!