Voiko lapsella 3v. olla sokeritauti? Oireet:

mutta vastaan silti.



Ei välttämättä vielä ole sokeritautia, mutta tuolla ruokavaliolla verensokerit olisivat varmasti täysin sekaisin.

Turhaan sä itsekses pohdit.

Mutta mietin vaan jo etukäteen että voiko olla sitä mitä epäilen. Ei ole provo.

ap

Ei tuolla voi sanoa. Ruokavalio on tosi hirveä, eli tuolla kyllä saa sokeritaudin ennemmin tai myöyhemmin .



Eli tuonikäisellä voi olla ykköstyypin diabetes, mutta kuvaus kyllä kuulostaa joltain muulta - vain jano liittyisi sokeritautiin, mutta toisaalta hyvin hiilihydraatiinen/ sokerinen ruokavalio kyllä tekee myös janoiseksi.



Hermoustuminen/ aggressiivisuus taas voivat yhtä hyvin olla uhmaa tms. - sokeritauti edellyttää myös väsymystä.

Sallit samalla lapsesi sairastumisen, jollei jo nyt niin tulevaisuudessa, ja varmasti lapsesi siitä sinua tulee kiittämään.

ole ykköstyyppiä valmiiksi (en usko että on) niin tolla ruokavaliolla voi saada tulevaisuudessa kakkostyypin diabeteksen..

mutta kun lapsi ei suostu edes laittamaan suuhunsa muuta. Jos saan houkuteltua niin puraisee pari kertaa ja sylkee ulos. Joka päivä haluaa ranskalaisia, se on aina ruoka mikä menee alas.

Hän on tosi laiha. Ei ole erityisen väsynyt, herää kello 6 ja menee nukkumaan kello 19.

ap

Nukkuuko normaalia enemmän. Väsymys voi olla yksi oireista.



Mitä ruokavalioon tulee, niin oliskohan se kuitenkin niin että tuon ikäisen ruokavaliosta päättävät vanhemmat eivät lapsi. Miksi tarjoat mehua, nallekarkkeja ja ranskiksia? Makeiset ja mehut pois ja kunnollista koti-ruokaa tilalle säännöllisinä ruoka-aikoina.

Niinhän ne lapset haluavat syödä suklaata, karkkia, pastaa ja pullaa. Eli äidin ja isän kuuluu opettaa terveille ruokatavoille. Ranskalisia perunoita ei syödä jos niitä ei kukaan osta kotiin. Kyllä ne lapset pian oppivat kun syövät muun perheen mukana. Anna sylkeä, jos ei ruoka kelpaa niin pyydät rauhallisesti häntä poistumaan pöydästä ja yrität seuraavalla aterialla uudestaan.

Kyllä tuon ikäinen lapsi kunnollista ruokaa syö, kun on tarpeeksi nälkä. Jos äiti antaa ruokien välillä karkkeja jne. ei ihme, että lapselle ei ruoka maistu.

Minusta tuntuu, että lapsella on ennemminkin sylmishäiriö kuin diabetes. Hän hallitsee selkeästi vanhempiaan ruualla ja jo noin nuorena syömistavat ovat menneet aivan pieleen ja vanhemmat vielä vahvistavat lapsen toimintamallia suostumalla tuohon "ruokavalioon".

Mulla on ollut kaksi äärimmäisen nirsoa lasta ja olen ollut lapsena itsekin sellainen. Ihan takuulla ovat olleet syömättä pidempään kuin äidin sydän on sallinut (siis esim. kaksi kokonaista päivää), jos ei ole annettu sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Toisen kanssa olen taistellut nyt yhdeksän vuotta, toisen kanssa viisi. Onneksi aika näyttää auttavan ja vähitellen ruokavalio laajenee.

proteiineja (lukuunottamatta pannukakun kananmunat) tai hedelmiä ja kasviksia?

Tuolla toiminnalla lapsen fyysinen terveys (ja luultavasti myös psyykkinen) on vaarannettu eli pahimmassa tapauksessa lapsen vanhemmat voidaan laittaa asiasta vastuuseen lapsen hoidon laiminlyömisestä.

Kyseessä on 3-vuotias lapsi ja on aika huoletuttavaa, jos tuohon ikään mennessä on jo kehitellyt itselleen noin kieroutuneen kuvan ravintoon. Lisäksi kasvu on jo vaarantunut heikon ravitsemuksen vuoksi.

Mulla on ollut kaksi äärimmäisen nirsoa lasta ja olen ollut lapsena itsekin sellainen. Ihan takuulla ovat olleet syömättä pidempään kuin äidin sydän on sallinut (siis esim. kaksi kokonaista päivää), jos ei ole annettu sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Toisen kanssa olen taistellut nyt yhdeksän vuotta, toisen kanssa viisi. Onneksi aika näyttää auttavan ja vähitellen ruokavalio laajenee.

Mutta en ole nälkään kuollut vaikka en ole saanut tarjottuna kuin perusruokaa. En muista että minun syömisten kanssa olisi koskaan taisteltu olen joko syönyt tai ollut syömättä. Mutta ruokapöydässä on pitänyt olla yhtä aikaa kuin muukin perhe.

Nykyisin syön lähes kaikkea ja todella monipuolisesti. Pitsat/ranskalaiset yms. on tulleet "ruokavalioon" vasta 20:nä kun eks poikakaveri ei paljoa muuta syönyt. Meillä kotona tällaisia herkkuja ei ollut koskaan.

Kyllä se on paljon siitäkin kiinni millaisen numeron itse teet syömättömyydestä. Ruoan puutteeseenhan ei edes ihan heti "kuole" joten kyllä nälkä laittaa syömään.

Mulla on ollut kaksi äärimmäisen nirsoa lasta ja olen ollut lapsena itsekin sellainen. Ihan takuulla ovat olleet syömättä pidempään kuin äidin sydän on sallinut (siis esim. kaksi kokonaista päivää), jos ei ole annettu sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Toisen kanssa olen taistellut nyt yhdeksän vuotta, toisen kanssa viisi. Onneksi aika näyttää auttavan ja vähitellen ruokavalio laajenee.

Luulen, että aluksi joudut tarjoamaan yksittäisiä ruoka-aineita tai ruokia, joissa ainekset saa erilleen, mutta koeta nyt skarpata!



Ruoka-asia on saatava kuntoon pian!

Muistelepa miten vauvana lasta maistatettiin, sama periaate käyttöön. Vähänki on parempi kuin ei mitään.

Ja kyllä tuomonen ruokavalioa janottaa aivan varmasti.

Luulen, että aluksi joudut tarjoamaan yksittäisiä ruoka-aineita tai ruokia, joissa ainekset saa erilleen, mutta koeta nyt skarpata!

Ruoka-asia on saatava kuntoon pian!

Lapseni on päiväkodissa kello 8-15 kun minä olen töissä. Hän ei syö siellä mitään, juo vain vettä.

Kotona annan aamupalaksi rinkelin että söisi edes jotain. Mikään muu lämmin ruoka ei kelpaa kuin McDonaldsin ranskalaiset. Ei sekään ruokaa ole mutta lapsi on äärettömän nirso!

Sen takia haen hänelle kerran päivässä ranskalaiset päiväkodin jälkeen. Muuta lämmintä ei sitten syökään.

En ymmärrä sillä vauvana hän söi hyvin. Imetin vuoden ja söi siinä samalla kaikkia purkkiruokia. Kun siirryttiin kotiruokaan, alkoi tämä nirsous.



ap

Lapseni on päiväkodissa kello 8-15 kun minä olen töissä. Hän ei syö siellä mitään, juo vain vettä.

Kotona annan aamupalaksi rinkelin että söisi edes jotain. Mikään muu lämmin ruoka ei kelpaa kuin McDonaldsin ranskalaiset. Ei sekään ruokaa ole mutta lapsi on äärettömän nirso!

Sen takia haen hänelle kerran päivässä ranskalaiset päiväkodin jälkeen. Muuta lämmintä ei sitten syökään.

En ymmärrä sillä vauvana hän söi hyvin. Imetin vuoden ja söi siinä samalla kaikkia purkkiruokia. Kun siirryttiin kotiruokaan, alkoi tämä nirsous.

ap

mitään noista ruuista?



oisko syy juomiseen ja kiukkuiluun ruokavaliossa?

Ymmärrän sinua tosi hyvin. Niiden on helppo heitellä kiviä, jotka eivät itse ole vastaavaa kokeneet.



Oletko puhunut huolestasi neuvolassa? Mietin, että kuitenkin joku ravintoterapeutti tms. voisi olla hyvä henkilö auttamaan teitä asiassa eteenpäin. Ehkä voit saada lähetteen tai yhteystiedot sieltä lääkäristä, jonne olette menossa?



Minä juttelin esikoisen asiasta joskus neuvolassa. Th tarkisti, että kasvu ei ollut häiriintynyt nirsoudesta, antoi ohjeita ja vinkkejä ja seurantataulukon. Tehtiin sitten sellainen hymynaamataulukko vielä, johon lapsi sai hymynaaman aina, kun maistoi ruokaa reippaasti ja kymmenestä sitten tuli tarra tai joku muu pieni palkkio. Se auttoi pahimman yli.



t. se äiti, jolla on omia nirsoja lapsia

Olen jutellut neuvolassa ja he ovat sanoneet, että aika auttaa. Kyllä lapsi alkaa syödä.

Tämä ei ole provo vaikka ehkä kuulostaakin siltä äitien mielestä joilla on monta lasta. Minulla on vain tämä yksi ja hän on minulle kaikki kaikessa.

Jos en anna mitään "sopivaa" ruokaa niin lapsi huutaa, räyhää, potkii, puree, lyö, kiroilee... En kestä katsoa sellaista enkä voi antaa lapsen olla päiväkausia nälässä. Päiväkodissakin sanovat että lapsi syö vanukkaat. Jos kysyn tarkemmin syökö muuta, vastaus on "ei erityisemmin". Jos kysyn tarkkaan että no söikö XY perunoita? Makaroneja? Niin vastaus on "En nähnyt."

Vaikeaa.



ap