Miksi äiti suivaantui kun lapsel ehdotettiin PK:sta ja neuvolasta jatkotutkimuksia ja tukitoimia?

ei ole järin päteviä... Tyypillistä on myös ajojahti-efekti: Yksi on kovasti diagnosoivinaan ja sitten se väite leviää kulovalkean tavoin ja yleensä paisuu.

Sitten kun lasta oikein pällistellään ja ihmetellään, lapsi alkaa käyttäytyä kuten väitetäänkin. Esimerkiksi ujo lapsi vetäytyy entistä enemmän kuoreensa ja vaiva joka alunperin olisi mennyt ohi parin viikon suvaitsevaisuudella vaatii elinikäisen terapian...

Meidänkin kotihoidettua ujoa poikaamme alettiin epäillä ties miksi aspergeriksi pk:n taholta ja passitettiin jo tutkimuksiin asti, vaikka yritin sanoa, että on aina ollut temperamentiltaan arka ja lämpenee hitaasti. Tässä pk-ryhmässä muut olivat olleet jo vuosia ja tunsivat toisensa, sekä olivat sattumoisin kaikki temperamentiltaan ulospäinsuuntautuneita ja villejä.

Käytyämme läpi ties kuinka monet psyykkiset ja fyysiset tutkimukset eri henkilöiden kanssa tuli loppudiagnoosiksi, ettei ole mitään vikaa, vain ujo. Nyt mietin, miten tällainen ruljanssi on vaikuttanut lapsemme itsetuntoon, kun kaikkialla on saanut kuulla vierailta ihmisiltä analyysejä siitä, että olisi outo vetäytyjä, joka välttää sosiaalista kontaktinottoa eikä katso silmiin ja että miten tuo pärjää koulussa, tarvitseeko erityistukea jne.

Nyt poika on rohkaistunut pk:ssa ja menee muiden mukana kuin ei mitään. Vain aikaa ja hyväksyntää vaatii.

Tuntuu siltä, että muutenkin koko erityisyyden tarkkailu on mennyt ns. "asiantuntijoilta" yli. Tarhassa pitäisi seurata jatkuvasti kehityksen haasteita jne. ja neuvolassa tarttua jokaiseen kehityksen hidastumaan tms. poikkeamaan, mistä seuraa lähete tutkimuksiin, jossa lääkärit ym. terapeutit olettavat, että nyt on löydyttävä joku vika, koska on saanut lähetteen tänne.

Niitä kyselylomakkeita täyttäessä voi rehellisesti sanoa, että kuka tahansa normaali saisi niillä itselleen diagnoosin, sillä kyselyt ovat niin epämääräisesti laadittuja. (esim. "Koskettaako esineitä? Ei koskaan-joskus-välillä-aina. -Tykkääkö keinumisesta? -Häikäistyykö kun tulee pimeästä huoneesta ulos auringonpaisteeseen? -Nirsoileeko jotain ruoka-ainetta? -Onko tietty maku, josta pitää?")

Selvisi myös, että valtio on antanut erityisopetukseen v. 2009 reilusti rahoitusta, joten tuntuu siltä, että nyt oikein halutaan käyttää resursseja kaikille tarpeellisille ja tarpeettomille tahoille, kun sitä rahaa kerran on.

erityislastentarhanopettajan (kelto) töitä ja olen usein mukana, kun henkilökunta esittää vanhemmille huomioitaan lapsen kehityksen poikkeamista. Esitystavasta ja henkilökunnan edustajasta riippumatta reaktio on ainakin 90% vanhemmista juuri tuo hyökkäys ja henkilökunnan haukkuminen tuttaville. Vie aikaa, kun vanhemmat työstävät asiaa mielessään ja lopulta hyväksyvät lapsen avun tarpeen.



Uskokaa pois, päiväkodin henkilökunnan on vaikea ottaa puheeksi huoli lapsen kehityksestä mutta he tekisivät virheen työssään, elleivät toisi vanhemmille ilmi huoltaan.

ja näin ihan tervepäisen mutta vainotun lapsen äitinä sanoisin, että sinunkin kannattaisi nyt nöyrtyä ja tajuta, että osa niistä vihaisista on ihan oikeassa.



Te huolih***at aiheutatte valtavasti surua ja ja ahdistusta ja lapsille jopa elinikäisiä traumoja.

Naulan kantaan!T:myös erkkalasten kanssa pitkään työskennellyt

erityislastentarhanopettajan (kelto) töitä ja olen usein mukana, kun henkilökunta esittää vanhemmille huomioitaan lapsen kehityksen poikkeamista. Esitystavasta ja henkilökunnan edustajasta riippumatta reaktio on ainakin 90% vanhemmista juuri tuo hyökkäys ja henkilökunnan haukkuminen tuttaville. Vie aikaa, kun vanhemmat työstävät asiaa mielessään ja lopulta hyväksyvät lapsen avun tarpeen.

Uskokaa pois, päiväkodin henkilökunnan on vaikea ottaa puheeksi huoli lapsen kehityksestä mutta he tekisivät virheen työssään, elleivät toisi vanhemmille ilmi huoltaan.

Naulan kantaan!T:myös erkkalasten kanssa pitkään työskennellyt

Tai sitten tuli vain puolustusreaktio päälle.

hyväksyä että oma lapsi ei ole normaali.

On tämä nähty monta kertaa, PK:ssa olisi hyödyksi (lapselle, ryhmälle ja henkilökunnalle) jos lapsi saisi diagnoosin, ja avustajan, mutta kun vanhemmat vain suuttuvat kun yrittää ottaa puheeksi että lapsi voisi tarvita apua, niin on vain pakko hyväksyä asia.

Toinen ääripää sitten on vanhemmat jotka väkisin hakevat diagnooseja käytöshäiriöisille lapsille, kun lapsi tarvitsisi kotona vain enenmmän huomiota, rajoja ja rakkautta....

oman lapsen poikkeavuuden hyväksyminen on hyvin pitkä ja raskas tie henkisesti.

Vaatii aikaa että hyväksyy asian ja että pystyy siirtymään asiassa eteenpäin.

hei kiitos näistä vastauksista. Tästä varmaan sitten onkin kyse että ei halua hyväksyä et lapsel on jotain viivästymää tms huolia.



joo ja siis eihän ne kierot silmät mitään meinaa :D tuli vaan mieleen sen enempää ajattelematta. Mutta on tosiaan siis muutakin, ns "vakavampaa".



AP

Toinen ääripää sitten on vanhemmat jotka väkisin hakevat diagnooseja käytöshäiriöisille lapsille, kun lapsi tarvitsisi kotona vain enenmmän huomiota, rajoja ja rakkautta....

Lastenpsykiatri jopa vihjaili että äiti on sairas.

LApsen käytöshäiriölle löytyi syy (äiti siis tiesi jo että huono käytös johtuu kivuista, mutta ei kivun aiheuttajaa) ja se ei ollut mikään mukava sellainen.

Hänen lapsensa ei ole ikinä elänyt, eikä tule elämäänkään ns. normaalia elämää, koska sairautta ei pystytä parantamaan, eikä lääkkeet vie kokonaan kipuja pois. Lapsi ei saa harrastaa niin kuin muut lapset sillä liikunta aiheuttaa kovat kivut. Lapsi kärsii koska ei saa liikkua ja kärsii jos liikkuu :(

Ja lapsen käytöshäiriöt olisi niin haluttu pistää äidin syyksi.... :(

Toinen ääripää sitten on vanhemmat jotka väkisin hakevat diagnooseja käytöshäiriöisille lapsille, kun lapsi tarvitsisi kotona vain enenmmän huomiota, rajoja ja rakkautta....

Lastenpsykiatri jopa vihjaili että äiti on sairas.

LApsen käytöshäiriölle löytyi syy (äiti siis tiesi jo että huono käytös johtuu kivuista, mutta ei kivun aiheuttajaa) ja se ei ollut mikään mukava sellainen.

Hänen lapsensa ei ole ikinä elänyt, eikä tule elämäänkään ns. normaalia elämää, koska sairautta ei pystytä parantamaan, eikä lääkkeet vie kokonaan kipuja pois. Lapsi ei saa harrastaa niin kuin muut lapset sillä liikunta aiheuttaa kovat kivut. Lapsi kärsii koska ei saa liikkua ja kärsii jos liikkuu :(

Ja lapsen käytöshäiriöt olisi niin haluttu pistää äidin syyksi.... :(

En sanoisi että tämä äiti on sellainen jota minä tarkoitin.

Jos tämä äiti tunsi lapsensa niin hyvin että tiesi että lapsella on kipua, niin tuntuu todella pahalta että laitettiin samaan ryhmään tarkoittamani ääripään kanssa.

Minä tarkoitin niitä jotka hakevat ADHD, SI, pahimmassa tapauksessa autismi/Aspberger-diagnoosia koska lapsi ei tottele äitiään.

Tämä ääriryhmä aiheuttaa ongelmia monelle, esimerkiksi ystävällesikin.

Harmi että eivät uskoneet äitiä kun äiti tiesi että lapseen sattuu =(

hiukan viestii kyllä siitä, että ei ole ihan oikeat ilmaisutavat käytössä. Ehkä hiukan paistaa läpi kokemattomuus.



Aihe on vanhemmille arka ja pitää lähestyä heitä oikealla tavalla. Ja toisekseen muistaa että arvion lapsen kokonaistilanteesta, diagnoosista ja kuntoutuksesta tekee viime kädessä lääkäri (ammatillisen työryhmänsä kanssa). Päiväkoti ei voi diagnosoida ketään. Voi vain esittää vanhemmille, että heillä on kiinnittynyt huomio tällaisiin asioihin.

koska lapseni oli eskariopen hampaissa. Koko ajan jotain vikaa, aina ja jatkuvaa valitusta, kaikki nähtiin negatiivisimmalla mahdollisella tavalla ja lapsi oli läpeensä surkea.



Oikeasti hänessä ei ollut mitään vikaa ja hän käykin nyt yhtä Helsingin parhaista kouluista täysin ongelmitta.



Tällä tädillä nyt vaan ei omat taidot olleet ajan tasalla.

huomauttavat asiasta..



itse sen kokeneena voin sanoa ettei ollut helppoa. tavallaan sitä tietää että ihmiset on oikeassa, mutta äitinä puolustaa omaa lastaan.



äidit on vähän sokeita tällaisille.

että meille muuten myös huomauteltiin kieroista silmistä. Ei auttanut vaikka käytin kahdella silmälääkärillä, jotka sanoivat että silmät _näyttävät_ karsastavan, koska ovat niin tummat ja vinot.



Samaten oli kuulemma puheenviivästymää. Käytin yksityisellä puheterapeutilla, kunnallisella puheterapeutilla ja psykologilla - kaikki samaa mieltä: ei mitään viivästymää, lapsen puhetapa johtui astmasta.



Pissavahinkoja hänelle sattui vielä ekallakin. Sama juttu: johtui astmasta eli perussairaudesta, joka uuvutti häntä helposti.

asioita aaveelle.

No siksi kun haluavat lukea monta vastausta, missä tätä tuttua haukutaan.

Kamala äiti, tyhmä ja wt kun ei ymmärrä, että oma lapsi on vajakki.

Hohhoijaa...

Oletko nyt tyytyväinen

En voi ymmärtää, miten hän oli niin närkästynyt asiasta. Jopa minun, tuttavan, silmissä tuo hänen toinen lapsensa ei ole "täysin normaali". On selkeästi puheen viivästymää, kierot silmät, vaippavahinkoja ym ym. Kyseessä 4v.

Miksi tuo äiti kieltää nämä kaikki ja parjaa päiväkotia ja neuvolaa hulluiksi, kun näistä olisi ihan varmasti lapselle hyötyä puheterapian jne muodossa?

ja herranen aika, se kierosilmä on päiväkodissa töissä.

Apuaaaaa, missä on hoitajien taso.

hei kiitos näistä vastauksista. Tästä varmaan sitten onkin kyse että ei halua hyväksyä et lapsel on jotain viivästymää tms huolia.

joo ja siis eihän ne kierot silmät mitään meinaa :D tuli vaan mieleen sen enempää ajattelematta. Mutta on tosiaan siis muutakin, ns "vakavampaa".

AP

Ja olemme aina aavistaneet, että hän on jotenkin erilainen. Haimme hänelle itse aktiivisesti tukea ja kun päiväkoti vastasi pyyntöömme ja tukitoimet käynnistyivät silti tuntui ja tuntuu aina pahalta kuulla ääneen muiden lausumana lapsemme ongelmat. Voin vain kuvitella, miltä se tuntuu, jos itse vanhempana ei huomaa lapsen vaikeuksia. Lapsen arvosteleminen ja äitiyden kyseenalaistaminen sattuu aina. Anna sinä asiantuntitijoiden hoitaa tukitoimista puhuminen ja keskity sinä tukemaan ystävääsi. Kerro hänelle, että hänen lapsensa on ihana ja tue hänen äitiyttään äläkä levittele täällä hänen asioitaan.

ei ole järin päteviä... Tyypillistä on myös ajojahti-efekti: Yksi on kovasti diagnosoivinaan ja sitten se väite leviää kulovalkean tavoin ja yleensä paisuu.



Sitten kun lasta oikein pällistellään ja ihmetellään, lapsi alkaa käyttäytyä kuten väitetäänkin. Esimerkiksi ujo lapsi vetäytyy entistä enemmän kuoreensa ja vaiva joka alunperin olisi mennyt ohi parin viikon suvaitsevaisuudella vaatii elinikäisen terapian...

Minulla on erityislapsi ja olen törmännyt melko monenlaisiin arvioihin siitä, mistä lapsen erikoisuudet johtuvat. Siis nimenomaan näiden puoliammattilaisten kanssa, päiväkodin, koulun, neuvolan. Oikeasti neurologit ja psykologit ovat olleet täysin asiallisia ja fiksuja ja päteviä, mutta ennen erikoissairaanhoidon astetta vastaan tuli kaikenlaista. Joku niistä fiksummista kysyi lapselta, että onko hän hemmoteltu ja toinen kertoi että kun HÄN ei hyväksy sitä, että lapsia hakataan, niin meillä on kasvatuksellisia erimielisyyksiä (Näillä sanoilla). Ja jotkut ovat sitten olleet sellaisia, että on tehnyt mieli soittaa poliisi ja tehdä tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta.



Kyllä minä ymmärrän, miksi tämmöisesti närkästyy.