Mitä sanoa 9-v lapselleni

et ole osannut kasvattaa ja nyt saat tulokset. Vedä raivohullua kakaraasi turpaan.

Ei pelkkä puhuttelu herra isä riitä, johan tuo on näköjään nähty! Minä jaan pelikieltoa jo vähemmästäkin ja väkivaltaisuudesta seuraa aina kotiaresti! Lapsi alkaa miettiä tekojaan vasta sitten kun niistä seuraa hänelle ikävyyksiä. Nyt teillä on jo kova kiire saada seuraamukset toimiaan, jos lapsi on jo koulussa. Oishan nämä pitäny olla jo ennen kouluikää toiminnassa. Etkö katso supernannyä? Tai sitten tää on provo...

et ole osannut kasvattaa ja nyt saat tulokset. Vedä raivohullua kakaraasi turpaan.

Olipa hyvä neuvo!

et ole osannut kasvattaa ja nyt saat tulokset. Vedä raivohullua kakaraasi turpaan.

Olipa hyvä neuvo!

se oikeasti voisi toimiakin. Todeta vaan, että olet niin VITUN ärsyttävä kakara, että nyt saat kunnolla pataasi. Ja sitten kysyä, että tuntuikos kivalta? Oliko ansaittua? Ja ennen kaikkea, aikooko tehdä niin vielä, koska joka kerran jälkeen tulee maistamaan omaa lääkettään.

Av-mammalassa tämä ei toimi, tosielämässä todellakin toimii.

miten olet rankaissut häntä? Jos sanominen ei riitä pitää pelit ja kivat lelut ottaa pois jne. oletko jo kaikkea kokeillut.



Menette hakattujen lasten kotiin vielä erikseen pyytämään anteeksi.



En kyllä ymmärrä lausettasi:...ymmärtää kyllä, että ketään ei saa lyödä, koska se sattuu ja voi olla vaarallista.

Ei pelkkä puhuttelu herra isä riitä, johan tuo on näköjään nähty! Minä jaan pelikieltoa jo vähemmästäkin ja väkivaltaisuudesta seuraa aina kotiaresti! Lapsi alkaa miettiä tekojaan vasta sitten kun niistä seuraa hänelle ikävyyksiä. Nyt teillä on jo kova kiire saada seuraamukset toimiaan, jos lapsi on jo koulussa. Oishan nämä pitäny olla jo ennen kouluikää toiminnassa. Etkö katso supernannyä? Tai sitten tää on provo...

Niin, lapsen elämässä on ollut paljon ikäviä asioita, mihin reagoi. Odotellaan tässä psyk.aikaa. Alkaa vaan omat voimat ja konstit loppumaan, koska typykkää ei tunnu mitkään arestit hetkauttavan. Jos otan lelut takavarikkoon, niin on vähän kuin hällävälilä ja samoin tuntuu olevan kotiaresti.

niin selkeästi tarvitsee napakamman rangaistuksen. Pois esim. tietokonepelit kokonaan joksikin aikaa, ei kavereiden kanssa ulos tms. Kokeilkaa sitä. Jos ei mikään näistä tepsi ja tuo toisten kimppuun hyökkääminen jatkuu, miettisin soittoa perheneuvolaan ja neuvon kysymistä sieltä. Osaavat auttaa monenlaisissa kasvatuspulmissa. Hyvä, että osaat pyytää neuvoa!

Sano, että sekä teidän perhe että koulun henkilökunta harkitsee vakavasti hänen siirtämistään erityiskouluun, koska hänellä on koulupsykologin alustavan arvion mukaan vakavia psyykkisiä oireita.



Sellaiseen hän ei osaa vastata ja saattaa hyvässä lykyssä alkaa pohtimaan jotain pienessä maailmassaan.

..nykyään voisi toimia se että otetaan kännykkä pois ja ei päästä tietokoneelle vaikka kuukauteen. en tiedä kyllä toimiiko. mitä keinoja ootte käyttänyt? sillon kun ite oli nuori niin riitti kun äiti otti mankan pois.(90-luvulla).

ja jos ei toi nettikielto yms. riitä, niin jos pojalla on oma huone, niin vie huoneesta ovi.

Kun minun lapseni elämässä tapahtui paljon ikäviä asioita, joihin hän sitten alkoi reagoida aggressiivisesti ja alkoi konstit loppua eikä rangaistuksista ollut hyötyä (tuo sama hälläväliä) Totesin, ettei niistä ole apua, koska lapsi ei yksinkertaisesti pystynyt sen parempaan, vaikka ihan tosissaan ensin lupasikin. Rangaistukset eivät auta, jos toinen ei vaan pysty.



Minä oltin lapseni tuossa tilanteessa vähäksi aikaa pois koulusta. Kotikouluun. Tästä sovittiin rehtorin kanssa, joka olikin varsin tyytyväinen päästessään edes väliaikaisesti eroon lapsestani. Tein työni etänä ja opetin lasta kotona. Näin hän pääsi eroon niistä ärsykkeistä ja melusta ja stressistä ja koulukiusaamisesta, jotka sen aggressiivisuuden aiheuttivat, sai rauhoittua rauhassa ja koulussakin saivat nollata tilanteen.



Se auttoi, koska se antoi lapselle sen verran lisää liikkumatilaa, että hän pystyi rauhoittumaan ja sen jälkeen muuttamaan omaa käytöstään. Koulun paine oli yksinkertaisesti liian suuri. Kun sitä, etenkin sosiaalista kuviota, helpotettiin hetkeksi, hän sai hommansa taas kasaan.



En sano, etteikö tuon jälkeenkin ole tarvinnut kasvattaa ja ojentaa ja rangaistakin - siinä tietysti missä tukea ja palkitakin - mutta akuutissa kriisissä poikkeukselliset menettelytavat ovat joskus tarpeen.

äitiin ja pahoittelin asiaa. Sitten toivoin, että heidän lapsensa tulisi meille leikkimään. Ja saatiin tällainen tutustuminen toisiinsa heidän välilleen. Mitä paremmin vanhemmat ja lapset tuntevat toisiaan, myös vanhemmat, sitä vähemmän lasten välillä on kiusaamista. Vierailun jälkeen lapsi myönsi, että on se toinen lapsi sittenkin ihan kiva kaveri.