Miten suhtautua tällaiseen ihmiseen:

Minunkin on tosi vaikea ottaa itse yhteyttä keneenkään koska pelkään sosiaalisia tilanteita ja varsinkin puhelimessa puhumitsa, ja lisäksi on menneisyydestä liikaa kokemuksia joissa kaikki aloitteet minun puoleltani tyrmätään tylysti ja yhteyttä saisi pitää vain kun kaveri tekee aloitteen. Silti ja ehkä juuri siksi on kovakin puute kavereista ja haluaisin olla aktiivisempi, en vaan pysty.



Voit varmaan kysyä tuolta kaverilta suoraan asiaa että miksi ei ole aktiivinen?

päättänyt että olen yhteydessä tuollaisiin kavereihin. Musta on jotenkin tyhmää ja lapsellista, että "mä en soita kun se ei koskaan soita mulle"



Saanpahan aina päättää koska mulle sopii olla ihmisen kanssa tekemisissä.

Minunkin on tosi vaikea ottaa itse yhteyttä keneenkään koska pelkään sosiaalisia tilanteita ja varsinkin puhelimessa puhumitsa, ja lisäksi on menneisyydestä liikaa kokemuksia joissa kaikki aloitteet minun puoleltani tyrmätään tylysti ja yhteyttä saisi pitää vain kun kaveri tekee aloitteen. Silti ja ehkä juuri siksi on kovakin puute kavereista ja haluaisin olla aktiivisempi, en vaan pysty.

Voit varmaan kysyä tuolta kaverilta suoraan asiaa että miksi ei ole aktiivinen?

Voihan olla että hän pitää sinusta,, mutta ei aina muista sinua, koska hänellä on paljon muitakin kavereita. Osasi on nyt vain soitella. Jos hän tulee tapaamaan sinua ja kaikki menee hyvin, niin hienoa. Jos hän ei pääse koskaan minnekään ja peruu, niin hän ei vain halua olla kaverisi, mutta näin asia ei ollut kohdallasi. ;)

se on vaan (ainakin tuossa suhteessa) vähän passiivinen ja aloitekyvytön. Olen itse samanlainen.

on vaan jotenkin niin huono itsetunto että pelkään koko ajan että roikun väkisin ihmisissä. Siksi haluaisin myös sitä vastakaikua. Tosiaan koskaan ei tule sellainen olo, etteikö hän inusta pitäisi, mutta välillä mietin, että jos hän on vaan kohtelias, kun on yleisesti tosi kiltti ihminen.

usein ajattelen, että pitäisikin ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista, mutta en vaan saa sitä tehtyä, milloin mistäkin syystä. Mutta se ei ole oskaan syynä, että vain kohteliaisuudesta tapaan kavereita, olen aina iloinen kun minuun otetaan yhteyttä ja ehdotataan tapaamista. Mutta itse en vaan saa sitä tehtyä (kuin joskus todella todella harvoin). Ja tämä pätee ihan kaikkii kavereihini, niin "parhaisiin" ystäviini kuin muihinkin kavereihin.



Eihän minulla tietenkään enää paljon kavereita ole, useimpa tapaan vain silloin, kun kerätään isompi joukko kasaan, ymmärrän kyllä, ettei kukaana jaksa olla aina yhteyttä ottavana osapuolena. Kestän tämän kuitenkin, viihdyn hyvin itseksenikin, minulla sopii se, että tapaan kavereita harvoin. Mutta ne harvat tapaamiset ovat tärkeitä ja todellakin pidän niistä.

kuulla että tosiaan on mahdollista, että kaverini on kiinnostunut viettämään aikaa kanssani kaikesta huolimatta. Olen pohtinut nimittäin tätä jo pitkään.. Ehkä pitäisi kysyä häneltä suoraan tai jotain.. Aina hän vain sanoo että on pitänyt ottaa yhteyttä.. Tiedä sitten onko se totta :D