APUA!! 2-v muuttui hirviöksi

oli aikalailla samanlaista ja syynä oli korvatulehdus. Lapsen takia olis paras sulkea pois, että kiukkua ei aiheuta kipu.

Taidan soittaa huomenna TK:hon.

Eniten tässä asiassa on ihmetyttänyt se, että tämä alkoi kuin tyhjästä. Korvatulehdus saattaisi selittää sen.

AP

Ensin heti täytettyään kaksi ja nyt 2,5-vuotiaana. Kestää viikon pari, sitten hellittää.



Jospa teilläkin olisi näin. :)

Jos uhma menee sellaiseksi, että lapsi satuttaa itseään tai minua sylissä niin kannan pehmeälle matolle. Juoksee siitä sitten uudestaan syliin ja jokainen kerta on mahdollisuus kompromissiin. Annan periksi siinä missä voin, esim ilman housuja saa olla meillä kotona. Kehun aina hyvästä käytöksestä. Ja sanoitan uhmaa "rauhoitu, ei ole mitään hätää". Uhmakohtausta lapsi ei osaa itse tietoisesti lopettaa. Se loppuu aikanaan, eikä aikuisen kannata mennä minusta tahtojen taistoon kovin voimakkaasti mukaan. Tiedänpä lapsia, jotka on viety ilman vaatteita päiväkotiin.

Jos uhma menee sellaiseksi, että lapsi satuttaa itseään tai minua sylissä niin kannan pehmeälle matolle. Juoksee siitä sitten uudestaan syliin ja jokainen kerta on mahdollisuus kompromissiin. Annan periksi siinä missä voin, esim ilman housuja saa olla meillä kotona. Kehun aina hyvästä käytöksestä. Ja sanoitan uhmaa "rauhoitu, ei ole mitään hätää". Uhmakohtausta lapsi ei osaa itse tietoisesti lopettaa. Se loppuu aikanaan, eikä aikuisen kannata mennä minusta tahtojen taistoon kovin voimakkaasti mukaan. Tiedänpä lapsia, jotka on viety ilman vaatteita päiväkotiin.

Tähän aikaan vuodesta vain ei voi lähteä alasti päiväkotiin :) Ja ilman turvavöitä matkustaminen autossa ei tule kuuloonkaan minään muunakaan vuodenaikana.

Olen jättänyt lapsen yksin kiukkuamaan. Omaehtoiseti ei takaisin syliin tule, mutta olen käynyt kysymässä haleja pienen ajan kuluttua aina uudestaan. Toisaalta tyttö potkii ja riuhtoo siihen malliin, että pelkään hänen satuttavan itsensä lattiallakin :( Ja toisinaan näille kohtauksille ei näytä tulevan loppua laisinkaan.

AP

että meillä on lapsen korvatulehdukset oireilleet joskus juuri noin, että kaikki on älyttömän hankalaa, ja lapsi on herkkä kaikelle. Meillä lapselle ei nouse kuume eikä ole aina edes nuhaa, vaikka korva on tulehtunut. Monta kertaa olen varannut ajan lääkärille ihan sillä perusteella, että kipulääke muuttaa lapsen käytöstä heti normaalimmaksi ja aina on löytynyt tulehdus. Itse olen antanut lääkettä päivän, pari niin että kivut on lääkittynä koko ajan. Varsinkin iltaisin lapsessa huomaa silloin eron selvästi.



Toivottavasti vaivan laatu selviää, oli sitten henkistä tai fyysistä. Tsemppiä vaan. :)

Koko keho kaarella huutava tai apinan raivolla rimpuileva lapsi ei todellakaan tällaisia kuuntele.

Meillä tätä on jatkunut pari kuukautta. Meillä pahimmat raivot tulee nälkäisenä ja väsyneenä. Nyt oon vaan koittanut tunkea ruokaa suuhun joka välissä, mutta nirson mukulan kanssa hieman hankalaa. Otan myös vinkkejä vastaan.

ajattele positiivisesti, että tyttö pärjää sitten isompana aikuisten maailmassa, kun on vähän luonnetta.



Mutta oikeasti. Mielestäni olet saanut paljon hyviä neuvoja, mutta kuten sanottu, mikään ei ole kelvannut.



Yritän silti. Pukemishommassa. Sehän menee aivan päin persettä, jos kaksi jättiläistä pukee väkisin kääpiötä. Osa vaatteista päälle ja loput kassiin mukaan eiköhän se Siperia opettaa sitten.

Mä olen myös "lahjonut" lähtiessä. Saat ottaa nyt tämän tai tämän lelun mukaan. Tai jos huuto jatkuu niin et kumpaakaan. Aha, jatkui. Ja sitten mennään.



Autoon menosta en osaa sanoa, itse laittaisin varmaan kävelemään toisen aikuisen kanssa ja toinen ajaisi hiljaa vierellä.



Osa noista jutuista on musta turhia ihan taisteluita, nukkukoon ilman pyjamaa tai olkoon kotona ilman sukkia.



Kaverilla todella kovapäinen lapsi(tyranni) ja se sanoi, että on valittava taistelunsa.



Ehdottaisin, että yrittäisitte joustaa nyt jostain, tuntuu pahalta sekin, että pieni ihminen joutuu raivoamaan koko ajan ja kaksi aikuista kimpussa. Toisaalta pitäkää kiinni tärkeistä asioista.



Sori katkonainen ajattelu, kaks koheltajaa sylissä, vaikka miehen nukutusvuoro...

ja harrastat asioitten "ehdottamista" lapselle, niin onnea tulevaisuuteen...



Kummallista jotenkin, että ollaan ihan kädettömiä kaksivuotiaan kanssa.

Meidän esikoinen oli aivan hillitön. Tuossa parivuotiaana jouduin muutaman kerran pitelemään väkisin noin tunnin kiinni, koska hakkasi päätään lattiaan tai patteriin. Kiinnipitelystä toki sai lisää aihetta raivoon, mutta minkäs teet.



Lapsi on nyt 8, eikä vieläkään mikään helppo nakki. Itselleni on jo kehittynyt pelisilmä, eikä pahoja yhteenottoja enää kotona ole ollut varmaan 4 vuoteen. Avainsanoja: ennakointi, johdonmukaisuus, turva. Tarvitsee todella tiukat ja joustamattomat rajat ja hyvin itsevarman aikuisen. Tällä parhaiten pystyn estämään konfliktit. Jos tilanne kuitenkin kärjistyy, olen kuin muuri, olen vierellä ja annan lapsen raivota. Lapsi kokeilee KAIKEN millä ikinä voi kuvitella saavansa aikuisen tolaltaan: pienempänä pissasi lattialle, nyt saattaa huutaa että haluaa lastenkotiin tai lähtee metsään eikä tule ikinä kotiin (en nyt tähän laita hurjimpia juttuja ettei joku hikeenny...). Missään nimessä en saa häkeltyä tai hermostua, sanon vaan että sepäs kurjaa.



Mutta näin siis nyt. Silloin 2-3-vuotiaana siis vain lehmänhermoisesti tein väkipakolla sen mitä ei tehty hyvällä. Lapsi piti aina ruokkia ennen kuin valitti nälkää, laittaa nukkumaan ennen kuin haukotteli. Aloittaa joku tosi innostava keskustelu ennen kuin edes mentiin eteiseen päin...rankkaa oli, mutta pikkuhiljaa keinot hirviön kesyttämiseen löytyi.



Tsemppiä ap, kyllä se siitä! Ja voihan olla niinkin, että tuo teidän uhma on kuukaudessa ohi :)

Niin, ja tuohon pukemisasiaan sen verran...näillä keleillä kun kerran viet yökkärissä autoon, niin muistaa vähän aikaa.





37

ja harrastat asioitten "ehdottamista" lapselle, niin onnea tulevaisuuteen... Kummallista jotenkin, että ollaan ihan kädettömiä kaksivuotiaan kanssa.

AP

ja mikään annettu neuvo ei kelpaa. Kyllä on vaikea tapaus, vie koirakouluun.

Olen pyrkinyt kuvailemaan tilannetta totuudenmukaisesti alusta alkaen. Missä kohtaa alkaa tulla pahempia ja mehukkaampia yksityiskohtia viesteihini? Häh? Enpä näe yhtään hyvää syytä alkaa provoilemaan tällaisella aiheella. Neuvoja aidosti kyselen. Jos haluan provoilla kirjoitan vaikka uusioperheistä, erityislapsista tai naapureista. Miten tästä aiheesta saisi hyvän provon? AP

kun lapsi mhuusi että ei ei ei yöpukua, sanoin; sitten et saa yöpukua. Joplloin halusi yöpuvun jne. lapsi testaa oletteko tosissanne ja se ON rasittavaa, teidän täytyy olla tosissanne. tenava vaikka kannetaan sinne mihin pitää, ei neuvotella, ei suostutella, ei anneta periksi.