Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
APUA!! 2-v muuttui hirviöksi
17.04.2012 |
Aiemmin rauhallinen 2-vuotias tyttäreni muutui muutama päivää sitten lapsihirviöksi ilman mitään järjellistä syytä. Mistä johtuu tai mikä auttaisi?
Suurimmat ongelmat ovat pukeminen ja auton istuimeen vyöttäminen sekä nukkuminen.
Lapsi huutaa ja kiukuttelee minkä ehtii. Esimerkiksi tänään:
Aamulla huutavalle ja rimpuilevalle lapselle piti kahden aikuisen voimin pukea vaatteet. Hoitoon lähtiessä ei olisi istunut autoon, vasta suuren työn jälkeen mieheni sai istuimen vyöt kiinni.
Hoidosta lähtiessä tein 15 min töitä, jotta sain lapsen istuimeen.
Ilta sujui muuten mukavasti, mutta lapsi halusi riisua sukat ja housut. Millään niitä ei saanut takaisin. Huuto ja rimpuilu oli niin kovaa, että lapsi oli pakko laskea sylistä lattialle jottei tipu.
Nukkuman mennessä sama show. Yöpaita väärinpäin päälle kahden hengen voimin. Huutoa ja rimpuilua. Lelujen heittelyä sängystä.
Kauhulla odotan yötä. Nukutaanko tänään vai huudetaanko täyttä kurkkua ja rimpuillaan kolmatta tuntia?
Ei kuulosta näin kirjoitettuna ehkä pahalta, mutta paikanpäällä koettuna yhtä h****ttiä. Onko vain yhtäkkiä ilmestynyt voimakas uhma vai mikä? Olen ihan loppu. Olisiko neuvoja?
Kommentit (52)
Mikä on 2-vuotiaalla, joka yhtäkkiä eräänä päivänä muuttuu rimpuilevaksi ja huutavaksi kiukkuajaksi, jolle ei kelpaa mikään?
Miten pitäisi toimia, jotta tämä menisi ohi?
Kyseessä ei ole satunnainen kiukkukohtaus silloin tällöin, vaan jatkuva käsiin räjähtäminen useita kertoja päivässä...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna läheisyyttä ja syliä, älä rankaise kiukusta, älä hermostu. Pieni on itsekin aivan hukassa valtavien tunteidensa kanssa ja peloissaan. Jos vanhemmat suuttuvat niistä, lapsella ei ole mitään turvaa jossa olla uusien tahtovoimien kanssa.
Tsemppiä. Tuskin noin voimakas uhma yli kahta vuotta kestää :)
t.kolmen äiti joista viimeinen uhmaiässä
pysyä aikuisena, olla huutamatta ja hajoilematta. Pitää normaalit rutiinit, jotka tuovat turvallisuutta.
Korvissa ei pitäisi olla mitään. Poskihampaat voisivat olla mahdollisia. Aiemmin on ollut yöllä rauhaton ja tyytymätön hampaiden puhjetessa. Niin on nytkin, mutta mittakaava on vain täysin toinen.
Voiko sitä särkylääkettä antaa ihan noin vain, vaikka parin päivän kuurin kokeiluluontoisesti?
AP
Jos on paha olo, voi käytös olla sen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysyä aikuisena, olla huutamatta ja hajoilematta. Pitää normaalit rutiinit, jotka tuovat turvallisuutta.
Olen yrittänyt olla läsnä ja sylitellä rauhallisina hetkinä mahdollisimman paljon.
Mutta mitä silloin, kun lapsi jatkaa huutamista ja raivoamista. Silloin sitä ei saa pysymään sylissä edes väkisin. Jätänkö yksin vai mitä teen?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jotenkin usko, että kirjoittelet edes tosissasi. Miten muka voi mennä kahden ihmisen voimat ja tuntikausia yhden pienen tyttelin pukemiseen? Ei siinä mitään, kyllähän aiheesta voi keskustella. Tietenkään lasta ei jätetä yksin.
Voisit ehkä koittaa myös pientä palkintoa, jos joku tilanne menee hyvin (esim. hammaspastilli tai purkka tai tarran liimaaminen vihkoon). Ja sitten myöhemmin sanoa, että nyt jos vaatteet menee nätisti päälle ilman kiukutteluja ,saat purkan (tmv.)...
meillä tämä toimii yleensä ihan kivasti, tosin tyttö jo muutaman kuukauden vanhempi.
Varmaan myös tilanteen sanottaminen voisi tuoda turvaa? Meillä pidetään sylissä ja jutellaan siitä, että äsken kiukutti ja harmitti, mutta nyt se meni ohi. Joskus vaan kiukuttaa, mutta kyllä se aina ohi menee...Ja sitten syliä ja halia:) Tyttö toteaa nykyään jo itsekin, että minä kiukuttelin vähän:) Ja kun kysyn, onko nyt parempi olla, hän vastaa että "on"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jotenkin usko, että kirjoittelet edes tosissasi. Miten muka voi mennä kahden ihmisen voimat ja tuntikausia yhden pienen tyttelin pukemiseen? Ei siinä mitään, kyllähän aiheesta voi keskustella. Tietenkään lasta ei jätetä yksin.
En uskonut minäkään aiemmin. Kahden aiemman pienen tyttelin pukemiseen ei todellakaan tarvittu kahta aikuista, mutta tämän kanssa tarvitaan!
Tosissaan rimpuilevaa lasta ei pysty pitämään sylissä ilman mustelmia tai sitä, että lapsi tippuisi. Kahta ensimmäistä pystyi, mutta tätä ei.
Tämä on totuus uskot sinä sen tai et.
AP
Meillä reilu 2 v poika. Vaatteiden pukeminen yhtä taistelua ja tarvitaan kaksi aikuista että saadaan jotain päälle. Pesulla käynti samoin. Ulos ei halua lähteä ja kun on päästy ulos niin ei halua sisälle, hirveä huuto. Syöminen myös yhtä taistelua, yleensä luovutamme ja toivomme että sitten syö kun on nälkä. TODELLA rasittavaa. Meillä tosin ollut aina noin uhmakas, sitä "oikeaa" uhmaa odotellessa...
Ei auta kun toiset sanoo että älä lähde huutoon mukaan vaan pysy rauhallisena. Mutta koitapa sitä monta kertaa päivässä ja joka ikinen päivä, ei ainakaan mun hermoilla.... HUoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terveisin 2,5v uhma-pojan äiti :)
Okei, jos olet neuvoton, niin olen minäkin. Tiedät varmasti jo ne perusopit pienen lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Ei siihen ole muuta kaava kuin kärsivällisyys, turvallisuus, johdonmukaisuus ja hellyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit ehkä koittaa myös pientä palkintoa, jos joku tilanne menee hyvin (esim. hammaspastilli tai purkka tai tarran liimaaminen vihkoon). Ja sitten myöhemmin sanoa, että nyt jos vaatteet menee nätisti päälle ilman kiukutteluja ,saat purkan (tmv.)... meillä tämä toimii yleensä ihan kivasti, tosin tyttö jo muutaman kuukauden vanhempi. Varmaan myös tilanteen sanottaminen voisi tuoda turvaa? Meillä pidetään sylissä ja jutellaan siitä, että äsken kiukutti ja harmitti, mutta nyt se meni ohi. Joskus vaan kiukuttaa, mutta kyllä se aina ohi menee...Ja sitten syliä ja halia:) Tyttö toteaa nykyään jo itsekin, että minä kiukuttelin vähän:) Ja kun kysyn, onko nyt parempi olla, hän vastaa että "on"
Muutaman kuukauden päästä nämä neuvot voisivat toimia, mutta eivät vielä. Pientä lahjontaa olen yrittänyt (satunnaisella hyvällä menestyksellä) etukäteen. Eli ensin tehdään näin ja sitten saat rusinoita/piirtää tms. Useinmiten uhma/muu kiukku? kuitenkin ajaa kuitenkin palkinnon ohi.
AP
sellaisia raivopäitä, että purivat ja potkivat. Ihan oman ja muiden läsnäolijoiden turvallisuuden vuoksi olen jättänyt lapset rauhoittumaan itsekseen, tilannetta kauempaa tarkkaillen (tämä siis kotona). Huomasin vain kun aikani väänsin, että niin kauan kun kosken lapseen, raivo ei laannu. He siis tarvitsivat hetken omaa tilaa.
Sitten kun rauhoittuivat, oli aikaa sylitellä ja ehkä torkahtaakin.
Elämää voi helpottaa, esim. miksi pitää väkisin tapella yöpaidan kanssa, nakuna näkee ihan yhtä hyviä unia...
Lisäksi kun mun 2v. käyttäytyi samanlailla, annoin jonkun pienen jutun tehtäväksi, joka hämäsi sen verran, että esim pukemisesta ei tullut kiistaa.
Lapsen tehtävänä on esim. aamulla lähtiessa sammuttaa valot ja telkkari ja ottaa avaimet äitille, näitä hommia odotellessa ei hoksaa kiinnittää pukemiseen huomiota.
Harjoittelee sitten iltaisin kun ei ole kiire minnekään :) Tosin silloinkin menee hermo ja joko kysyn, että "auttaako äiti" tai harmittelen "eikö meinaa onnistua, höh" enkä sen kummemmin kiinnitä raivariin huomiota.
Jos joskus menee ihan överiks, niin sit tyynesti sohvan nurkkaan rauhoittumaan.
.
Voiko sitä särkylääkettä antaa ihan noin vain, vaikka parin päivän kuurin kokeiluluontoisesti?
AP
Voi. Itse antaisin pari kertaa 8 tunnin välein, siinä jo näkisi onko muutosta. Jos selvästi olisi hyväntuulisempi niin - lääkäriin! Ellet sitten ole varma niistä poskihampaista.
Elämää voi helpottaa, esim. miksi pitää väkisin tapella yöpaidan kanssa, nakuna näkee ihan yhtä hyviä unia... Lisäksi kun mun 2v. käyttäytyi samanlailla, annoin jonkun pienen jutun tehtäväksi, joka hämäsi sen verran, että esim pukemisesta ei tullut kiistaa. Lapsen tehtävänä on esim. aamulla lähtiessa sammuttaa valot ja telkkari ja ottaa avaimet äitille, näitä hommia odotellessa ei hoksaa kiinnittää pukemiseen huomiota. Harjoittelee sitten iltaisin kun ei ole kiire minnekään :) Tosin silloinkin menee hermo ja joko kysyn, että "auttaako äiti" tai harmittelen "eikö meinaa onnistua, höh" enkä sen kummemmin kiinnitä raivariin huomiota. Jos joskus menee ihan överiks, niin sit tyynesti sohvan nurkkaan rauhoittumaan.
Neuvosi ovat ihan ok, mutta eivät toimi meidän tapauksessa.
Pienet jutut tehtäväksi eivät hämää tätä raivopäätä. Jos (ja kun) lapsi riisuu yhtäkkiä kesken leikin housunsa, ei niitä saa takaisin millään ilveellä :( Aamuisin on ihan turha ehdotella mitään valojen sammuttelua tai avaimien kantamista. Koko keho kaarella huutava tai apinan raivolla rimpuileva lapsi ei todellakaan tällaisia kuuntele.
Yöpukua tai ainakin vaippaa (joka ei pysy ilman vetoketju selässä olevaa liian pientä yöpukua) on pakko pitää, muuten sänky on märkä ja unet eivät takuulla hyviä. Meidän talossa aiankin vielä varmasti vilustuttaa itsensä ilman sukkia, housuja ja vaippaa jne.
Kyse ei ole mistään pienillä nikseillä ohitettavasta kiukuttelusta. Olen todella neuvoton. Kokemusta lapsista on siis enemmänkin, tämä viimeinen vain muuttui yhdessä yössä pari päivää sitten täysin mahdottomaksi.
AP
Alue: Aihe vapaa
tarkistanut ettei lapsella ole kipuja? Onhan korvat tarkistettu, ja oletko kurkannut suuhun, oisko poskihampaita tulossa?
Kokeile antaa kipulääkettä ja katsoa, meneekö asiat yhtään helpommin. Uhmakin voi toki olla tuollaista, mut kivut on helpointa sulkea ensin pois kuvioista.