Mitä "apua" aikuiselle tarjotaan jos kertoo vittuuntuneensa lapsiperhehelvettiin?

Ei niitä lapsia ihan heti huostaanoteta vaan kyllä aikuisia yritetään auttaa antamalla keskusteluapua. Jos lapset kotihoidossa niin lapsille päivähoitopaikat jotta vanhemmat/vanhempi saa edes sen ajan levätä ja olla poissa siitä "helvetistä". Ruvetaan kenties miettimään tukiperhettä jossa lapset olisivat viikonlopun kerran kuukaudessa. Mutta keskustelu asiantuntijoiden kanssa on varmaan se ainoa apu joka kohdistuu aikuiseen.

jos on toimeentulovaikeuksia, väsymystä, univelkaa, jaksamattomuutta lasten kanssa, avio-ongelmia, yms.

Keskustella voi sitten myöhemmin vankilapsykologin kanssa, mutta miten se keskustelu ennen tapahtumaa mahdollisesti tilannetta helpottaa?

Vanhemmille pitäisi olla joku turvakoti, jonne voisivat paeta, kun lapsiperhe-elämä vituttaa liikaa.

yritin etsiä kuitenkin voimieni rippeillä jotain apua. Ainoa apu jaksamiseen oli se, että sanottiin, että lapset voi laittaa lastenkotiin jos en enää jaksa. Siinä kaikki.

niin sitten se keskusteluapu ei taida auttaa. Ehkä kannattaisi silloin hakea apua uniongelmiin, ongelmiin lasten kanssa (perheneuvolasta apua?) ja sitten keskusteluapua avio-ongelmiin. Jos vain pölähtää jonnekin ja sanoo että "vituttaa", niin ei ehkä saa oikeanlaista apua, ainakaan heti. Keskusteluapu voi toki aluksi auttaa siinä, että saa itse mietittyä selkeämmin, että mitkä asiat elämässä mättävät ja mitä niille kannattaisi lähteä tekemään.

Mikä estää vanhempaa lähtemästä jos lapsiperhe-elämä alkaa tuntua helvetiltä? Nykypäivänä on todella vaikea saada mitään konkreettista apua. Esim. ennen aikaan oli kodinhoitajia jotka tulivat perheeseen hädän hetkellä auttamaan. Hoitivat kodin sekä lapset. Nykypäivänä luotetaan siihen että jokainen vanhempi jaksaa. Jokaisella pitäisi olla turvaverkko ympärillään joka tulee apuun silloin kun apua tarvitaan. Mutta kaikilla ei ole ja aika vaikea sitä on tunnustaa että meillä ei menekään hyvin. Mutta ei keskustelu turhaa ole. Kyllä sieltä voi löytyä avaimia kaikkiin ongelmiin kun niitä asioita rupeaa ulkopuolisen kanssa pohtimaan.

Eli jos menisit jonkun puolueettoman tahon kanssa puhumaan elämäntilanteestasi, saattaisit löytää sen kohdan, jonka kanssa pitäisi tehdä eniten töitä.



Esim. unikoulu huonosti nukkuvalle lapselle -> vanhemmat saavat nukkua paremmin -> parisuhde ei enää rakoile.



Tai esim. parisuhdeterapia -> vanhemmat vetävät paremmin yhtä köyttä -> koko perhe voi paremmin -> vanhemmat jaksavat arkea hyvin ja parisuhde on tolallaan.



Ei sitä täältä toiselta näppikseltä osaa sanoa, mitä apua teille jostain paikasta tarjotaan tai mikä juuri teidän perhettänne tai juuri sinua eniten auttaisi.