*♥* JOULUKiNKKUJEN Viikonloppu *♥*

Ajattelimpa minäkin ahkerana taustailijana kirjoitella. Muutaman kerran olen aikaisemmin kirjoitellut, mutta vähäiseksi on jäänyt. Täällä elellään melko seesteisiä aikoja. Töistä olen ollut lomalla pari viikkoa ja huomenna alkaa oikeesti äippäloma. Kaikki vaivat, vihlaisut, supistelut ja kolotukset ovat vähentyneet, kun olen rauhoittunut kotioloihin, vaikka neljä vuotias esikoinen pitääkin vauhtia yllä. Mutta erilaista se on kuin hoidella mummoja ja vaareja vuodeosastolla, jota työkseni teen. Ihanaa olla kotona ja odotella rauhassa vaavin syntymää. Meillä se on jo lähes tiedossa, milloin vaavi ilmestyy, koska olen menossa sektioon n. 4 viikon päästä. Sektio tuomion olen saanut, koska aikanani minulla on häntäluu lähtenyt paikaltaan, joka on vääntynyt sisäänpäin, joka estää alakautta synnytyksen. Että tällaistakin voi tapahtua.

Ihanaa, kohta saa laitella jo joulua ja aika kuluu taas hieman nopeemmin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kotiudumme sairaalasta vaavin kanssa paria päivää ennen joulua. Olemme päättäneet sen vuoksi viettää kotijoulun. Aikaisemmat joulut ovat olleetkin aikamoista härdelliä, kun kummankin sukulaisilla ollaan yritetty ehtiä käydä jouluaattona. Nyt siis tiedossa rauhallisempaa joulunaikaa perheen kesken.

T: Meimi79+touhutonttu rv 34+4

Eipä tännekään suunnalle mitään ihmeitä. Tauti on antanut periksi, ja viimein sain " avuksi" tulleen äitinikin lähtemään vaivoista. Äiti tuli torstai-iltana auttelemaan, kun en mahataudissa jaksanut mitään tehdä. Saapui seitsemän aikoihin, jolloin mieheni oli siis ollut jo kolmisen tuntia apuna. Perjantaina vein tytön päiväkotiin, koska äitini ei jaksaisi olla tytön kanssa ulkona, eikä nettiaddiktina kauheasti malta muutenkaan leikkiä. Puhelimessa kyllä jollekin kaverilleen kehuskeli kuinka täällä touhuaa tytön kanssa. Perjantain nukuin, kuten myös tämä apurini, paitsi ruuan hän teki -jättäen kaikki välineet, valmistusaineet ja hellalle polttamansa mieheni siivottavaksi. Arvatkaa oliko vaikea olla hormonihuuruissaan huutamatta häntä matkoihinsa!



Olo on kohentunut kummallisen nopeasti taudista selvittyäni. Eilen jaksoin jo olla tytön kanssa leikkikentällä ja kauppareissukin tuli tehtyä. Tänään olo on ollut mitä mainioin, jos ei noita kylkeen kipeästi kopisevia jalkoja ja supistuksia lasketa, vaikka yökin meni tosi huonosti. Nyt noita supistuksia tuleekin jo sen verran tiuhaan, että luulisi niiden jotain saavan aikaankin.



Eilen vielä uskalsin ajaa miehen viihteelle. Sillä oli niin nyrpeä naama koko päivän, että ajattelin sen auttavan, kun saa muuta ajateltavaa. Ja kyllähän tuo vähän tyytyväisemmältä on tänään vaikuttanut, vaikka tyttö onkin kiukutellut ihan kympillä. Nyt kun saisi vielä omat hermot kasattua äiteen vierailun jäljiltä. Uskokaa pois, se on kamalaa katsottavaa kun läheinen ihminen päästää itsensä ihan hunningolle tuossa iässä, eikä itse edes tajua sitä!



Mutta, ei muuta kuin lämmintä sunnuntai-illan jatkoa ja voikaahan paksusti =)



T:Emppu&" Nestori"