Työkseen matkustelevien miesten vaimot

pariksi yöksi "kun töissä on kiireitä" niin samalla pääsee harrastamaan rietasta seksiä vakipanon kanssa.

ja joskus on sitten pitempia reissuja etta menee viikonloputkin.

ainoa, joka tuntee ajoittain katkeruutta, kun mies jättää minut yksin pyrittämään perhettämme? Ap

Yleensä menee rutiinilla ja joskus olen vain iloinen, että saan olla kuin ellun kana ja nauttia itsenäisyydestä...

Olen usein miettinyt, että täytyy olla suhde tosi vakaalla pohjalla ja hyvä luottamus. Itse olen niin turmioitunut kokemusteni myötä, etät minun olisi varmaan mahdotonta elää tuollaisessa suhteessa. En tarkoita etteikö petetyksi tuleminen olisi aina mahdollista ja kenen kanssa vain, mutta nuo olosuhteet nostaisivat minussa varmaan erityisen voimakkaasti epävarmuuden tunteita, mustasukkaisuutta ja pelkoja pintaan.

ennen perheen perustamista?

Minun mieheni on aina kerrallaan 4 kuukautta poissa, eikä sekään mitenkään ihmeelliseltä tunnu.

t. 25 v naimisissa uraputkimiehen kanssa, 3 lasta

työnkuva on muuttunut lastenhankinnan jälkeen. Arvostan suuresti mieheni työtä ja antautumista työlle ja tunnen olevani huono vaimo, kun tunnen näin. Ap

ainoa, joka tuntee ajoittain katkeruutta, kun mies jättää minut yksin pyrittämään perhettämme? Ap

Tunnen samoin, vaikka meillä ei edes vielä ole niitälapsia...

Niin, tai siis ehkä juuri siksi tunnenkin näin. Mahdollisuuteni tulla raskaaksi, ovat olemattomat miehen reissatessa ulkomailla pitkiä jaksoja kerrallaan.

ja emme voisi olla yhdessä jos en luottaisi ja kestäisi. Aina on kännisiä naisia uimassa kalsareihin...



Yhteinen aika onkin sitä parempaa kun mies on paljon pois.

Toki ikävä on, mutta toisaalta ajattelen, että saan aina uudestaan ja uudestaan kokea sen vastarakastumisen tunteen, kun mieheni palaa kotiin ja tuntuu joka kerta 'uudelta'. Olen huomattavasti aktiivsempi, kun mieheni on matkoilla. Teen, liikun, touhuan lasten kanssa ja oma työ vie tietenkin aikansa. Olen myös itse reissannut työssäni (reissaan edelleen silloin tällöin), joten siitä on tippunut kaikki turha hohto pois.



Minulla ei pelota lainkaan, että mieheni pettäisi minua js ei myöskään toisin päin. Meillä on syvä luottamus ja rakkaus. Ihan turha sellaista on etukäteen ajatella.



Ap, voisitko ajatella niin päin, että ei se miehellekään ole helppoa olla erossa perheestä -> ikävöi ja voi tuntea jäävänsä 'perheen' ulkopuolelle.

Minulla on ihana mies ja tekee kaikkensa meidän eteen. Hoitaa perhettä, tekee ruokaa, siivoaa ja huolehtii kovasti. Joutuu myös matkustamaan. Ei pidä itsekään siitä, jos joutuu olemaan paljon poissa.



Yritämme järjestää minulle lastenhoitoapua ja muuta apua tarpeen mukaan, koska meillä on monta pientä lasta. Mieheeni luotan 100% ja hän on nyt se, joka tekee meillä töitä. Jonkun on töitä tehtävä, että me elämme ja minä voin nyt huolehtia lapsista.

kerrallaan reissussa n 2 kertaa kuukaudessa. Nautin suunnattomasti kun saan olla omissa oloissani:) Ei ole koskaan haitannut, ihanaa kun ikävä kasvaa toisen poissaollessa

kaikille asiallisista viesteistä. Tiedän, että mieheni kärsii kovaa ikävää ollessaan meistä erossa ja siksi yritänkin olla olematta katkera ja syyllistämättä miestä. Ihmismieli ei aina vaan ole niin viisas, että osaisi samaan aikaan miettiä asioita monelta kantilta. Ehkä meidänkin perheemme oppii elämään miehen ollessa poissa ja osaan nauttia arjestamme myös matkojen aikana.

- saa koko sängyn itselleen (tai, no lapsi nukkuu vieressä isän ollessa matkoilla), meillä eri nukkumaanmenoajat joten häiriinnyt kun mies könyää sänkyyn 02...

- säästyy rahaa kun lapsen kanssa syödään pakastinta tyhjäksi, ei viitsitä tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan aina

- ei tavaroita levällään (miehellä tapana levittäytyä ympäri taloa:D)

- katsoa nyyhkysarjat ja -leffat rauhassa (mies rupeaa aina keskustelemaan juuri silloin kun haluan katsoa jotain ohjelmaa)

- kun lapsi menee nukkumaan voin vaikka lukea kirjaa ilman että toinen odottaa huomiota

- mies vaan "vie tilaa" jo olemassaolollaan - niin rakas kuin onkin.



Ja ihanaa kun tulee kotiin reissuiltaan, olemme toistemme kimpussa kuin pienet kanit:D Luotan mieheeni täysin matkoillaan, Chisun sanoin - mitä tiellä tapahtuu se tielle jää.



17

kuin 19, samat sanat :)