yhdessä vain lasten takia

mitä silloin tapahtuu

että siis ollaan ihan pelkästään lasten takia yhdessä?

Olen aina pitänyt tätä "olen vaimoni kanssa vain lasten vuoksi"-repliikkejä vainn miesten iskulauseina.



OHHO! Taas mä olen ollut todella sinisilmäinen.

Tunnen pari tapausta lähipiirissäni. Ja näissäkin naiset ovat tätä mieltä. Mutta kulissit pidetään yllä ja kerrotaan vain hyville ystäville, miten asiat oikeasti ovat.

niin se meilläkin on. Minä en pysty koskaan unohtamaan miten huonosti mies vuosia minua kohteli. Jätti yksin viikonlopuiksi lapsen/lasten kanssa, ryyppäsi, raivosi ja lähti kävelemään. Luoja tietää mitä on tehnyt niillä reissuillaan.



Myöhemmin on ikä ilmeisesti tuonut järkeä päähän vähän, ja on parantanut tapojaan huomattavasti, mutta minun rakkaus kuoli kyllä hiljalleen noiden vuosien aikana. Nyt kuitenkin tullaan toimeen paremmin, ja lasten takia haluan pitää perheen kasassa, ainakin sen aikaa, kun ovat vähän isompia. Minunkin on sitten helpompi tulla toimeen yksin lasten kanssa. Tiedän, ettei mies enää sitten jos eri tulee vastuuta lapsistaan ota, on kuitenkin sen verran "outo", että kokee asian niin, että hän lähtee sitten toiseen kaupunkiin, kun ei kestä meitä nähdä. Samaan hengenvetoon kyllä ihmettelee ja haukkuu ihmiset, jotka hylkäävät lapsensa, eivätkä ota vastuuta.

Eli näkee, kuinka fiksu tyyppi loppujen lopuksi on..



Mutta nyt eletään tätä tylsää arkea, että saadaan lapset isommaksi, ei meillä pahasti riidellä, ja lasten on hyvä olla..

Takaisin huonoon suhteeseen miehen kanssa. En haluaisi mutta tavallaan minun on ehkä pakko tehdä niin. Tiedän sen että lapsilla olisi elämä paljon helpompaa ja voisivat henkisesti paljon paremmin jos minä asuisin saman katon alla. Nyt lapset kärsivät kun joutuvat olemaan ilman minun "turvaa" isänsä luona vähän väliä. Meillä on siis yhteishuoltajuus. Huoltajuustaistoihin en jaksa vielä lähteä, ne ovat niin vaikeita ja kestävät niin kauan aikaa ja lapset siitä kärsivät eniten...