"Nauti raskaudestasi"

olemisen maanpäällisenä helvettinä ja kyllä, todellakin laskin kuukausia, viikkoja ja päiviä, että se synnytys koittais.

Viime yönä oli taas levottomat jalat. Piti nousta jaloittelemaan aamuyöllä ja kusellakin kävin kahdesti. Viime raskaus oli ihan ok, mut nyt tuntuu et kaikki riesat iskee. Jalkoihin tupsahtanut ihania suonikohjuja, polven ylitse menee ihana paksu luikero.



rv 29

niin heti alkaa ihmiset tuohtua, ettei ehkä olisi kannattanut lapsia tehdä, jos on niin kamalaa ja että SE ON LUONNOLLISTA!



Harva varmaan nauttii kuukautisistaankaan, vaikka ne ovat luonnollisia.



Äideiltä odotetaan jo odotusaikana ihan järjettömiä asioita. Se, että vihasin raskausaikaani ei todellakaan vähentänyt rakkauttani vauvaa kohtaan.

Tutut eivät kommentoi raskauttasi lainkaan, olet kuin virtahepo olohuoneessa.



tai kaikki voivottelevat ja kyselevät, joko olet saanut peräpukamia, entä raskausarpia ja kuinka paljon kiloja onkaan jo tullut?



Painoa ei kuitenkaan tarvitse tulla järjetöntä määrää (enkä puhu nyt mistään super-marjosta) ja tuo hengästyminenkin; ekalla kolmanneksella kestävyyskunnon pitäisi suorastaan parantua vrt Liisa Veijalainen - asennetta, nainen!

ja nyt on vasta rv 23 meneillään... Ihan hevonpaskaa tämä on. Mies sentään nauttii elämästään "vielä kun voin", niin saan ihan rauhassa kärsiä yhteisen vauvan vuoksi yksin kotona...



Kertaakaan ei ole mies hieronut tai muuta ja kylläpä kusipääsukulaiset jaksaa hehkuttaa, miten pitäisi olla onnellinen niin hienosta miehestä ja miten hyvä isä siitä varmasti tulee...



Itse olen kuulema kamalan itsekäs kun valitan raskausvaivojani, kun sentään voin tulla raskaaksi. Kaikkihan ei voi (mikä tietenkin on minun syyni)... Että äidiksi pitäisi jo nyt kasvaa niin, että nauttisi raskaudestaan ihan siksi, että näyttäisi ettei oma epämukavuus enää haittaa vaan on niin paljon tärkeämpää hehkuttaa vauvaa ja uhrautua muiden puolesta.

ollessani sitä, mitä NAUTITTAVAA raskaudessa voisi olla. Eikä siinä itsessään välttämättä olekaan, vaan siinä, että odotetaan sitä ihanaa vauvaa! Kyllä mä varmaan seuraavan kohdalla osaan nauttiakin.



Toivottavasti tuo, ettet syö "paljon mitään" on liioittelua! Tiedät varmaan, että lapsen terveydelle on haitallista kiristellä kaloreissa.

Tutut eivät kommentoi raskauttasi lainkaan, olet kuin virtahepo olohuoneessa.

tai kaikki voivottelevat ja kyselevät, joko olet saanut peräpukamia, entä raskausarpia ja kuinka paljon kiloja onkaan jo tullut?

Painoa ei kuitenkaan tarvitse tulla järjetöntä määrää (enkä puhu nyt mistään super-marjosta) ja tuo hengästyminenkin; ekalla kolmanneksella kestävyyskunnon pitäisi suorastaan parantua vrt Liisa Veijalainen - asennetta, nainen!

niin heti on muut niskassa, että on itsekäs ja keskenkasvuinen nainen. Mulla ainakin alkoi heti (taas) nenä vuotaa ja se vuoti kahden ensimmäisenkin kanssa ihan koko raskauden. Siis olin ihan tukkoinen ja räkäinen melkein vuoden! Lääkärin mukaan joillain hormonit vaikuttavat limakalvoihin noin. Oli tosi kivaa urheilla, kun hengitystiet oli täynnä limaa... Ekat neljä kuukautta oksensin ja sitten painoa tulikin 24 kiloa. Oli ihan suden nälkä, vaikka liikuin ja urheilin useasti. Liikunta tietysti keveni ja nukuin enemmän, mutta ihan helvettiä se raskaus on ollut joka kerralla, vaikka sitä yrittäisi miten vääntää.

Toivottavasti tuo, ettet syö "paljon mitään" on liioittelua! Tiedät varmaan, että lapsen terveydelle on haitallista kiristellä kaloreissa.

Alkaa se helvetin vahtiminen. Olin kerran mieheni kanssa raskausaikana katsomassa lempibändini keikkaa, jolloin eräs lapseton puolituttu tuli huomauttelemaan minulle, että olen täysin tulevat yövalvomiseni ansainnut, kun olen siihen aikaan hereillä. Vauvan unirytmi kuulemma kehittyy äidin unirytmin mukaan ja jos äiti valvoo raskaana, niin vauva valvoo synnyttyään... Hohhoijaa.

Jos sanot, että tekee mieli kylmää olutta, niin heti haukotaan henkeä ja jeesustellaan, miten vastuutonta ja kamalaa. Vaikka siis vain TEKEE MIELI, eikä juo.

Parempi kun et puhuisi raskaana mitään, hymyilisit vain, niin pysyisivät nämä äääliöt tyytyväisinä.

Edellinen raskaus oli alusta loppuun helvettiä. Ensin kamalaa pahoinvointia. Siitä kun selvisin niin alkoi supistelut puolessavälissä raskautta. En saanu tehdä mitään. Iski levottomat jalat ja peräpukamat. Ristiselkäkivut oli tosi kovat.



Kolme viimestä kuukautta ei ollu hyvä missään asennossa. Istuminen, kävely, seisominen oli kielletty, kun kohdunsuu oli auki 4 cm. Makuuasennossa iski sitten jalkakivut.. Itkin päivisin yksin kotona ja yöt valvoin ja itkin. Olin ihan loppu. Syntyi sitten rv 37 ja kaikki kivut loppui siihen paikkaan.



Nyt olen rv 39 raskaana. Aivan erilainen raskaus. Olen ollut ihan hyvässä kunnossa, alun pahoinvointia lukuunottamatta. Painoa on tullut vain 9 kiloa. Nyt tosin olen kypsähtänyt, kun ei ala syntymään.



Synnytystä kyllä pelkään ihan kympillä. Kaikki sanoo, et mitä sä sitä pelkäät. Ihan turhaan pelkäät. Takana mulla on jo neljä synnytystä ja tiedän kyllä jo sen kivun ja mielestäni saan pelätä ja jopa sanoa sen ääneen. PELOTTAA ne karmeat kivut, vaikka kuinka tiedän, että ne loppuu siihen syntymään.

mulle tuli sitä aikaa ikävä! On se niin ainutlaatuista ja hirveen tärkeä tehtävä! Ihanaa aikaa! Sitä jänniti oman lapsen tapaamista, vaikka se olikin jo niin kiinni itessä. Ne potkut!!

Toivottavasti tuo, ettet syö "paljon mitään" on liioittelua! Tiedät varmaan, että lapsen terveydelle on haitallista kiristellä kaloreissa.

Alkaa se helvetin vahtiminen. Olin kerran mieheni kanssa raskausaikana katsomassa lempibändini keikkaa, jolloin eräs lapseton puolituttu tuli huomauttelemaan minulle, että olen täysin tulevat yövalvomiseni ansainnut, kun olen siihen aikaan hereillä. Vauvan unirytmi kuulemma kehittyy äidin unirytmin mukaan ja jos äiti valvoo raskaana, niin vauva valvoo synnyttyään... Hohhoijaa.

Jos sanot, että tekee mieli kylmää olutta, niin heti haukotaan henkeä ja jeesustellaan, miten vastuutonta ja kamalaa. Vaikka siis vain TEKEE MIELI, eikä juo.

Parempi kun et puhuisi raskaana mitään, hymyilisit vain, niin pysyisivät nämä äääliöt tyytyväisinä.

Tuntuu vaan olevan niin pinnalla tuo painontarkkailu raskausaikana. Ei mua todellakaan huolettaisi jonkun raskausaikaiset yövalvomiset tai oluthimot. Itsekin tuossa just totesin, miten tekis mieli polttaa pilveä.

kyllä montaakaan äitiä, joka vaan olisi hehkuttanut raskaana oloaan. Kaikki ovat valittaneet samoja ja erikin vaivoja. Jollain vaivasi unettomuus, toisella verenpaine, kolmannella raskausajan diabetes jne. Suonenvedot, närästys, harjoitussupistukset, yölliset vaikeudet vessahätineen ja asennon vaihtoineen...



Mutta silti, on se ainutlaatuista aikaa elämässä. Vaikka ihan varmasti parin kuukauden päästä taas itsekin manaan, ettei jessus koskaan enää.

miettikääpä miksi RASKAUS on nimeltään RASKAUS. Se on raskasta hommaa...



huh, onneksi omat raskaudet ja synnytykset on jo takanapäin... niistä aiheutuneita traumoja varmaan käsitellään vielä vuosia...

että pidin 6 vuotta taukoa välissä. Nyt on toinen tulossa ja jos mahdollista, tämä on vielä ensimmäistäkin hirveämpää.



Painoa tulee nopeasti ja olo on kömpelö. En mahdu enää vaatteisiini ja väsyttää.

miksi raskaanaoloa hehkutetaan. Tällä hetkellä toinen lapsi tulossa rv 37 ja olo on ihan helvetillinen. Kaikkien fyysisten vaivojen lisäksi olen taas sairastunut synnytysmasennukseen jo ennen synnytystä. Inhoan raskaana olemista niin paljon, että aion mennä steriloitavaksi tämän jälkeen. Jos lapsia tekee vielä mieli, niin sitten adoptoidaan tai otetaan vaikka sijaislapsia. Tähän rääkkiin en enää ikinä ala.



Toisaalta sitten taas aina kuulee juttuja kamalista synnytyksistä. Omalla kohdalla ainakin edellinen synnytys oli nopea ja helppo, vaikka toki sattuikin ihan tajuttomasti. Olenkin monta kertaa miettinyt, että synnyttämään voisin mennä ihan koska vaan, kunhan raskaana ei enää tarvitsisi olla :D

Itselläni on niin ihana tilanne että pystyin nauttimaan molemmista. Raskaana ollessa paino nousi maltillisesti, ihoni oli uskomattoman kaunis, hiukset paksut, upeat ja kiiltävät, painoa ei tullut muualle kuin vatsaan, joten pystyin käyttämään normaaleja vaatteitani (toki ostin pitkiä toppeja peittämään vatsaani) ja myös sellaisia vaatteita mitä en normaalisti voisi käyttää. Minulla ei ollut mitään raskaus oireita, olin töissä (rankka seisomatyö) ihan loppuun saakka ja olisin voinut olla vielä pidempäänkin. Lapsi nukkui alusta asti hyvin (1,5kk ikäiseksi heräsi 1x yössä syömään, sen jälkeen alkoi nukkua 12h yöunia), ei ole valvottanut edes hampaita tehdessä. Olenkin sanonut monta kertaa että jos olisin tiennyt että on näin helppoa niin olisin toivonut kaksosia... Yritin sanoa miehelleni että heti perään toinen, että olisi sitten lapset tehty, mutta ei.. Mutta siis joo raskausajasta voi nauttia aivan mainiosti, samoin kuin vauvavuodesta..

Ehkä ajattelin asiasta eri tavalla. Meidän masuasukki oli yli 2 vuoden hedelmättömyyshoitojen tulos, joten todella NAUTIN joka ikisestä aamupahoinvoinnnista, selkäsärystä ja turvotuksesta mistä vain kärsin. Se kaikki jotenkin tuntui kertovan, että kaikki on hyvin ja niin kuin pitääkin ja kohta saan sen kaikista rakkaimman asian..Rakastin koko raskausaikaa.

En mä tunne kyllä montaakaan äitiä, joka vaan olisi hehkuttanut raskaana oloaan.

Tänään tultiin pyöräliikkeen myyjättären kanssa siihen tulokseen, että asiassa kuin asiassa, kovinta ääntä pitävät ne joilla on huonoja kokemuksia. Asiassa kuin asiassa. Ne joilla kaikki on mennyt hyvin, eli aika iso osa kuitenkin, ovat hiljaa. Kel onni on, onnen kätkeköön, vaimitensemeni...

Mä rakastin raskaana oloa. Toki alussa oli kuvotusta ja oksentelua, oli liitoskipuja ja viimeisinä aikoina en enää saanut nukuttua kun vain heräilin aamuyöstä, unohtamatta närästystä, ummetusta ja pissaamista miten sattuu, mutta ei ne mua lopulta juurikaan häirinneet.

Iso pyöreä vatsa oli ihana, rakastin sen silittelyä ja esittelyä, tunsin olevani erityinen ja erityisen tärkeä ja olin ylpeä vatsastani. Mulla oli herkästi hymy huulilla.

ja omista raskauksista ja jopa synnytyksistä muistaa vaan ne hyvät asiat, kun vuosia on kulunut monta.



Järjellä ajateltuna en nauttinut ollenkaan raskauksista pahoinvointineen ja outoine kipuineen vähän väliä. Mutta tunnepuolelta ajateltuna sehän oli suorastaan ihanaa aikaa.



Älä piittaa noista sanojista, ap. Kyllä me kaikki tiedetään, että raskaus ja synnytys on myöskin sitä kärsimystä eikä siitä tosiaankaan aina voi nauttia.

alkaa jatkuva hokeminen. Nauti nyt kun se vauva on pieni, äkkiä se kasvaa. nauti nyt nauti nauti. :) sellaista se on. Nykypäivänä kaikesta pitää nauttia, vaikka sitten hampaat irvessä.