Meillä on 3 lasta ja olemme ylpeitä siitä

Yksi vielä toiveissa, mutta sitten saa riittää.

Lapset on ihania ja on kiva kun niillä on aina joku leikkikaveri kotosalla, vaikka osaavat kyllä riidelläkkin keskenään.

se on kiva jos on tyytyväinen omaan elämään. Ehkä pikkusen särähtää että sulla perusta tuntuu olevan nimenomaan että ENEMMÄN kuin muilla. Ihmiset pönkittävät egoaan tosiaankin ihan kaikella maan ja taivaan väliltä.



Jostain syystä 3 lapsen äidit korostavat mielestäni erittäin usein (paljon useammin kuin ne joilla on 4 tai enemmän lapsia) että MINULLAHAN ON KOLME LASTA.

Sepä hauskaa. Naapurissamme on muuten 18 lasta, samassa perheessä. Sekin on ihan hauskaa.



Naapurissamme on

Tosin heti särähtää korvaan tuo "jaksettu kasvattaa 3 lasta". Ei se kai ole jaksamiskysymys, ja häviät heti kaikille nelilapsisille perheille.



Meillä on kaksi lasta, ja minäkin olen tyytyväinen, että kaksi olemme saaneet. Jos vielä kolmannen hankkisimme, en ylpeilisi sillä, että jaksamme vielä sen kolmannen vaan sillä, että olemme tehneet valintoja, joihin olemme tyytyväisiä.

me ollaan myös mietitty neljättä lasta mutta luulen että pysyytelemme näissä kolmessa :D t.ap

ainakin kaikille mun tuttaville jotka ovat tehneet vain sen yhden lapsen. Suurin syy kuulemma on se ettei" jakseta enää aökaa siihen pikkulapsirumbaan"...minusta on se juurikin jaksamiskysymys usein! t.ohis

teille on suotu paljon, se ei ole itsestäänselvyys.

vaikea sanoa, miten sitä jaksaa :-) Kiitollinen kyllä olen heistä jokaisesta ja ylpeäkin heistä. Ehkä hekin joskus ovat ylpeitä meistä, vanhemmistaan, mutta sen näkee vasta sitten kun kasvatustyö on ohi ja he alkavat kasvattaa omia lapsiaan.

ei me emme käy kilpailua siitä kuka jaksaa eniten vaan OLEMME YLPEITÄ SIITÄ OLEMME ITSE 3 LASTA JAKSANEET! Vissi ero....t.ap

Ihmiset saavat kyllä ylpeillä koulutuksellaan ja ammatillaan mutta ei lasten lukumäärällä vai? Sori en tajua logiikkaa :D

Mihin katosi se vanha kansanviisaus: "Se jolla onni on, se onnen kätkeköön."

minusta on eri asia sanoa että on ylpeä omasta jaksamisestaan. Suomalaisilla menisi paljon paremmin kun oppisimme olemaan itsestämme ylpeitä sen sijaan että aina yritämme olla vaatimattomia seinäkukkasia asiassa kuin asiassa!

Meillä jopa lapset kasvatetaan olemaan itsestään ylpeitä...ja omista saavutuksistaan. Se on aivan eri asia kuin ylpeily tai leuhkiminen mutta valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee edelleen tämä "luterilainen" ajatus siitä ettei ihminen saa olla itsestään ylpeä ei missään muodossa...t.ap

materialla mikä kumma kyllä monille on sallittua...hienoa ap että olet ylpeä siitä mitä olette saaneet aikaan...olette saaneet aikaan paljon parempaa kuin materia tai status!

t. 3 lapsen äitee myös ja ylpeä sellainen

Meilläpä on! Jotenkin olen aina säälinyt naisia, jotka eivät ole pystyneet saamaan kahta lasta yhdessä kertaa.

Ei mun tarvi vaikka saavutuksistani olenkin ylpeä :) tuo asenteesi kertoo vain siitä että sulla on vähän huono itsetunto! t.ap

meille on vaan suotu yksi lapsi :(

ja esim juuri jaksamisestaan. Mutta ainakin sitä löytyy muita jotka eivät voi toisen tyytyväisyyttä sietää valitettavasti.

meilläkin on kolme lasta ja olemme totaalitukiverkottomia, kukaan ei ole koskaan auttanut meitä mitenkään hetkeäkään, esim isovanhemmat eivät ole sekuntiakaan hoitaneet. Ja ei tulisi mieleenkään retostella että on rankkaa ja olemme sankareita...



Mummo oli yksinhuoltaja ja hoiti 9 lasta tönössä missä ei juoksevaa vettä, sähköä eikä mukavuuksia, ja hoiti vielä 40 tuntisen työviikon työnantajan palveluksessa tuon lisäksi. En sano että tämä on ihanne (ja varmasti lapset kärsivät siitä) mutta itse peilaan omaa rankkuutani mummooni, ja ylpeilen vasta sitten jos menee vielä tuosta rankemmaksi.



Neljäs suunnitteilla, ilman tukiverkstoja edelleen, vaikka av-palstalla ollaankin sitä mieltä että lapsenteko kuuluu vain tukiverkon omaaville :)



AP, sinulla on kyllä aihetta ylpeyteen sinällään, koska kolmen lapsen kasvattaminen on ansio jo sinällään! Mutta niin on kahden, ja yhdenkin!

ole ylpeä siitä että olette sen lapsen saaneet ja jaksatte hänestä kasvattaa kunnon ihmisen!Pointti a vauksessani ei ollut lasten lukumäärä vaan se että olemme jaksaneet! Vielä 10v sitten en olisi itsestäni koskaan uskonut... t.ap

ei vielä mikään ylpeydenaihe voi olla. Kun lapsi alkaa olla siinä 20-25 v vanha, niin voi alkaa arvioida onko syytä ylpeyteen ja varsinkin itsellä syytä.

Ihmiset saavat kyllä ylpeillä koulutuksellaan ja ammatillaan mutta ei lasten lukumäärällä vai? Sori en tajua logiikkaa :D