Ostaisitko tämän kodin?

Ostin sen sijaan 10 neliötä isomman kolmion taannoin Helsingin keskustasta, melkein 100 000e edullisemmin... Ja asunto oli viimeisen päälle remontointu, korkeampi huonekorkeus jne.



Pohjaratkaisu on myös hyvin tärkeä, itseäni viehätti tässä nykyisessä kodissamme se että siitä on mahdollista muokata myös 4h, jakamalla toinen isoista makkareista kahteen pienempään. Se voi olla ajankohtaista muutaman vuoden kuluttua kun 2 lastamme haluavat enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä.



Ja vielä vinkkinä, jos käyt helsingin keskustassa töissä, meilahti, munkka, pikku-huopalahti jne ovat tosi tuskallisen työmatkan päässä. Mansku on ihan tukossa ruuhka-aikoihin, ja voit varata 40 minuuttia autolla matkaan jonka käytännössä kävelisi vartissa. En enää ikinä halua asua sillä suunnalla, vaikka siellä muuten onkin leppoisaa ja vehreää.

kyllä, mutta minäkin pidän sitä aavistuksen epäkäytännöllisen oloisena lapsiperheelle. Mutta asunnonosto on kyllä hyvin fiiliskysymys, joten aika turha siinä on muilta neuvoja kysellä.



T. Yksi erinomaisesti lähiössä viihtyvä, joka kuitenkin omistaa useamman asunnon Helsingin keskustassa. Keskusta ei vaan ole musta lapsiperheaikaan sopivaa, joten ne asunnot on vuokralla :-)

Eikä minusta tuossa vaiheessa kannata liikaa hirttäytyä siihen, että lapsia tulee kaksi. Voi olla, ettei tule. Me ostimme nykyisen asuntomme rakennusaikana ja pystyimme valitsemaan kahden ja kolmen makuuhuoneen väliltä. Valitsimme kolme, jotta ei tarvitsisi heti muuttaa toisen lapsen synnyttyä. Toista lasta ei koskaan tullut ja tuo ensimmäinenkin nukkui meidän vanhempien kanssa 10 vuotiaaksi. Oma huone hänellä oli jo paljon aiemmin, mutta vasta 10-vuotiaana hän muutti sinne myös nukkumaan.



Jos makuuhuone on tilava, kaksi lasta voi aivan hyvin jakaa sen. Enemmän siinä kai merkitsee se, tulevatko lapset toimeen keskenään. Sitä ehtii ihmetellä sitten 10 vuoden päästä, ei sen tarvitse vaikuttaa tänä päivänä tehtävään valintaan.



Munkkiniemi on kiva paikka asua ja sieltä pääsee kätevästi kaikkiin hyviin kouluihin, myös jatko-opintoja ajatellen.

...Keskusta ei vaan ole musta lapsiperheaikaan sopivaa, joten ne asunnot on vuokralla :-)

:D

Täällähän sitä ei olekaan lapsiperheitä, jep jep. Keskustassahan on aivan mahtavaa olla lapsiperheellinen, joka paikkaan pääsee kävellen rattaiden kanssa, sporissa matkustaa ilmaiseksi, täällä on päiväkoteja, leikkipuistoja, tapahtumia, perhekerhoja, naperokinoja, muskareita, lapsiparkki stokkalla ja leikki/hoitohuone kampissa.... kahviloissa ja ravintoloissa löytyy syöttötuolit.

Sanoisin että tulisin itse mökkihöperöksi jossain landella, josta ei pääsisi lasten kanssa ihmisten ilmoille kuin pakkaamalla perheen autoon.

Keskustassa vanhemmuus sekä lapsuus on helposti sosiaalisempaa kuin jossain nukkumalähiöissä/taajamissa.

Mutta kukin toki tavallaan. Kyllä meilläkin on sit kesämökki ja mummolat sitä varten et lapset pääsee tutustumaan luontoon ja leikkimään pihalla.

Vihaan yli kaiken noita uutuuttaan hohtavia, teennäisiä ja muovisen oloisia pintamateriaaleja (etenkin tuo parketti, yök). Kph:ssa vielä siedettävät materiaalit (tosin hyvin tavismeininki, joka kämppään tungetaan nykyään nuo samanlaiset klinkkerit jne.). Minua myös häiritsee todella paljon tilan mataluus. Ja nuo iänikuiset spottivalot ja kipsilevyseinät.



Sijainti on varmaan ihan jees, mutta tuohon hintaan pitäisi materiaalien olla jo hieman spesiaaleja ja fiiliksen asunnossa parempi (se korkeus). Ja vuokratonttikin vielä!



Olkaa nyt tarkkana niiden rahojenne kanssa, älkääkä ihastuko ensimmäiseen kämppään jossa on vähän jotain sellaista, mihin teillä ei aiemmin ole ollut varaa. Maun kehittyminen vie aikansa jos on juuri siirtynyt ylemmän kustannustason kohteisiin. Parin vuoden kuluttua tietyt asiat voivat sitten alkaa harmittaa.

täältä lähiöstä sille keskustan puolesta meuhkaavalle:



Minä olen hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen, minusta on ihanaa, kun lapsen ulkoilu ei vaadi mua. Täällä turvallisessa pihapiirissämme lapsemme ovat voineet jo vuosia leikkiä pihalla ilman mua. Sen kun avaan oven. Samassa pihapiirissä on kavereita. Se on musta ihanaa. Mä en ole mikään suuri pihaihminen, mutta myös se on ihanaa, että on oma pieni rivarin piha, jossa voi nauttia kauniista kesäpäivistä (jos ei olla mökillä).



Ja meillä on myös harrastukset muutaman minuutin matkan päässä ja Helsingin keskustaankin vain reilu vartti.



Mutta kukin tekee omat valintansa. Minä en vaihtaisi.

Jännä miten kukaan ei kommentoi asunnon rakenteita, niitähän ostamisessa kannataa eniten katsoa. Rakennusmateriaalina betoni on hyvä, mut tasakatto, jossa viel huopakate on takuuvarma kosteusvahinko.. En siis ostais.

oikeassa siinä että tämä on iso päätös jota pitää miettiä kauan ja hartaasti.



Meillä ei ole mitenkään älyttömästi rahaa mutta tosi hyvät työt molemmilla ja hieman ylimääräistä nyt muutenkin.



Uskon että joka tapauksessa kerrostalo tai maksimissaan rivitalo on meidän valinta :)



ap

kaksikin lasta, huoneen voi jakaa, ei se ole mikään maailmanloppu. Ja voihan tuon myydä jos lapset murkkuiässä eivät samaan tilaan mahdukaan, harva elää samassa asunnossa mikä pikkuvauva-aikana ostetaan loppuelämänsä.

No jos rahaa löytyy sijoittaa noin paljon noin pieneen asuntoon niin mikä jottei kannata ostaa. Itse varmaan katsoisin omakotitaloa.

siis omakotitalo ei varmaan ole meidän juttu. Liikaa hommaa :)



ap

-törkeän hintainen

-valmiiksi "pieni", jos kerran toinen lapsi pian haaveissa (asunnon vaihto edessä muutaman vuoden päästä, ja on epärealistista kuvitella ettätuossa kaupassa pääsisi edes ns omilleen)

-millaiset ulkoalueet? meri lähellä, onko leikkipuistoa? ei vaikuta lapsiperhe- taloyhtiöltä.

-vastikkeisiin 1800e/kk??? entä lainat ja muut kulut siihen päälle? elääkin pitäisi...



Tietty jos oikeasti kk tulonne ovat tyyliin 10000e, niin varmasti teillä olisi tuohon varaa, ei joutuisi kitkuttamaan. Muuten tuossa asunnossa on nii paljon huonoa, että en edes harkitsisi, vaikka varaa olisikin.

siis sellainen, jossa vain laitetaan ruokaa. Missä ruokapöytä olisi, olohuoneessako? Jääkö olohuoneeseen sitten tarpeeksi tilaa? Vai syödäänkö tuossa baaritiskillä, ei koskaan oikeasti koko perhe yhdessä?



Takka oli hassun mallinen, pieni lapsi ottaisi ja kiipeäisi reunalta sisään - voisi satuttaa itsensä.



Koko asunto oli pitkänomainen, mikä aiheuttaisi sen, että perhe eläisi joko koko ajan siinä yhdessä ja samassa keittiö-olohuone-tilassa (koti tuntuisi ahtaalta) tai sitten kaikki olisivat omissa tiloissaan, ja perheenjäsenten elämä olisi hyvin erillistynyttä.



En ostaisi.

ei siis tarvitsisi ottaa, eikä muutenkaan ole lainoja maksettavana.



Joo, asunnossa on paljon sellaista mitä ei ehkä vielä ilman lapsia osaa oikein ajatella. Kävin tänään katsomassa aluetta ja kyllähän se on todella ihana. Meri lähellä ja oli myös leikkipuistoa jne.



Tuntuu niin hankalalta ajatella vaikkapa Espoota tai Paloheinää kun on aina asunut niin keskustassa. Mutta ehkä pitäisi kokeilla!

ap

Jos sinä et halua omakotitaloa, älä osta, siitä on oikeasti tosi paljon töitä. Ja jos haluat asua kaupunkimaisessa ympäristössä, niin asu, lähiöistä on pitkä matka joka paikkaan, ja hitaammat julkiset yhteydet.



Ja tuo on tilava asunto kolmelle, ja vielä neljällekin, 92 neliötä ei ole kaupunkialueella vähän. Ja jos teillä ei ole asuntolainaakaan, ei ole mitään riskiä siinä, jos joskus päädytte tuon myymään.



Sijainti on huonemäärää tärkeämpi, riutuisit jossain omakotilähiössä, jos oikeasti olet aina keskustassa asunut.