Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko koskaan kiinnittänyt huomiota sellaiseen,
13.04.2012 |
kun samalla paikkakunnalla syntyneet ihmiset omaavat jotain yhteistä ja samaa, esim. kehonrakenne miehillä on samanlaista, jopa hampaiden malli samanlainen eri perheillä, mutta sama paikkakunta, asutaan pienellä paikkakunnalla aina.?
Olen tehnyt tällaisia havaintoja tuttujen kotipaikoissa, ja nyt, missä itse tällä hetkellä asun.
Tätä on vaikea alkaa syventämään, voidaan tunnistaa, mutta mitä mieltä?
Kommentit (6)
Mä tiedän yhden kylän, jossa ihmiset usein näyttää saman oloisilta. Itsellänikin on sukua siellä, joten tiedä, vaikka näyttäisin itsekin samalta. Itseäänhän ei juuri koskään "näe" ulkopuolisen silmin.
Hyvin mielenkiintoinen tuo ajatuksesi paikkaan kuulumisesta. Kun mä tulin ensimmäisen kerran nykyisen mieheni kotipaikkakunnalle, tajusin heti, että tää on mun paikka, kun kotiin ois tullut. 20 vuoden jälkeen huokaisen usein, että tää paikka on maailman kaunein.. Sitä en tiedä, onko mulla sukujuuria täällä, en tunne isän puoleista sukuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti näillä paikkakunnilla valtakin on keskittynyt heille. Ulkopuolelta tuleville ei ole sijaa. Kuntapolitiikka on korruptoitunutta ym.
Muutin 4-vuotiaana vanhempieni mukana pienelle paikkakunnalle ja 18-vuotiaana onnekseni pääsin pois sieltä. En sopeutunut. Liian sisäänpäinlämpiävää. Huomasin jo lapsena omista (vaaleat hiukset, siniset silmät ihan niinkuin monella heistäkin oli, mutta silti niin erilaisista) geeneistäni, että en todellakaan halua sekoittaa geenejäni siellä!
Paikkakunnalla oli paljon perinnöllisiä sairauksia. Olin erinäköinen kuin he, vaikka olinkin muuttanut sinne vain noin 100 km päästä. Pelotti, että siltikin olisin liian läheistä sukua geneettisesti, koska maantieteellisesti ei kuitenkaan asúttu tuon kauempana toisistamme. He olivat nostaneet riskiprosenttia ja halusin siksi kauaksi pois...
Kerran tulin satunnaiselle tuttavuudelle todenneeksi tämän muistuttavan kovasti toista tuttavaani, kuin sisko olisi ollut.
Kävi sitten ilmi että nämä naiset olivat samalta paikkakunnalta ja tiesivät toisensa mutta eivät olleet sukua.
Eivätpä. Kuka siitä enää mitään tietää kuka postimies on ketäkin rouvaa päässyt kuksimaan...
Mutta mua kiinnostaisi, onko ihmisillä joku henkinen, atavistinen yhteys kotipaikkoihinsa?
Mä ole ikinä viihtynyt siellä, missä olen syntynyt.
Kun alettiin ostamaan mieheni kanssa asuntoa, tunsin melkein kaikki kaupungit, kunnat missä käytiin asuntoa katsomassa todella vieraiksi, en viihtynyt niissäkään ja kaikki vaikuttivat
ahdistavilta.
Sitten, kun tultiin ekan kerran tähän kuntaan niin tiesin heti että haluan tänne asumaan.
En yhtään tiennyt miksi, se oli vaan kuin joku kotiinpalun-tunne.
Jälkeenpäin, mun sukulaiseni ovat tehneet sukututkimusta.
On ilmennyt että mun sukuni on sekä isän että äidin puolelta just täältä kotoisin.
Isän puolelta 1500- luvulta ja ihan juuri melkein tästä paikastakin missä nyt asun, vaan 20-30 km välimatkaa. Ja me ollaan löydetty sukulaisiamme täältä, tosin eri sukunimellä :)
Äidin äidin puoleisesta suvusta myös, hekin ovat asuneet koko ikänsä tällä paikkakunnalla.
Alue: Aihe vapaa
mieheni haen kauempaa!!!