Avomiehen masennus!! Kokemuksia?
Onko kokemuksia puolison, siis nimenomaan miehen masennuksesta? Miten oireili?
Olen seurustellut miesystäväni kanssa vuoden. Ikää meillä lähemmäs neljääkymmentä. Uusioperhe.
Olen jo pitkän aikaa ajatellut että onko mies masentunut. Seksi ei ensinnäkään kiinnosta häntä juurikaan enää yhtään. Ehkä kerran kahdessa viikossa jotain tapahtuu, ja usein minun aloitteestani. Alkoholin käyttö miehellä lisääntynyt todella paljon. Häntä ei oikein kiinnosta mikään..siis ei mikään! Kokoajan kotona iloton ja naama on kuin liimattu totiseen ilmeeseen. Hymyä ja naurua ei juurikaan tule. Oma-aloitteisuutta ei tunut löytyvän mihinkään. Istuu paljon tietokoneella ja katsoo telkkaria. Puhuin hänellä asiasta joitain viikkoja sitten, niin ei myöntänyt että masentunut olisi, mutta suostui kuulemma minun mielikseni lääkäriin. Olivat tehneet siellä masennustestin ja kyllähän siinä pisteitä tuli. Sai lääkkeet, joita söi neljä päivää ja lopetti! Kun niistä meni kuulemma maha sekaisin ja jatkuva ripuli. Ja sanoi että ei juutenkaan mitään pillereitä tarvi, kun ei kuulemma mitään masennusta oikeesti ole. Mutta minun mielestä on!!! Sairaslomalla mies on vielä viikon.
Kun toinen ei oikeasti innostu mistään. Kotona vaan kökkii ja jos ehdotan että mennään vähän iltakävelylle tai ulkoilemaan niin ei. Aamuisin vain nukkuisi ja nukkuisi. Parhaimmillaan ja pahimmillaan puoleen päivään, ylikin. tuntuu että mies imee minustakin sen vähäisen ilon ja naurun. Ja huomaan että minä rupean olemaan kokoajan jotenkin "vittuuntunut". Tuntuu että mun elämä valuu ihan hukkaan tällaisessa suhteessa.
Mutta odotas jos sanon miehelle että lähdetäänkö baariin, niin johan innostuu. Kaikki mikä liittyy viinaan, niin kelpaa kyllä. Itse käyn salilla ja jumpilla/lenkillä ja hoidan perheen asiat. Kukas muukaan niitä hoitais.Ruuan laitto on ainut missä mies auttaa.
Itse olen nyt ihan kotosalla, vaihdan siis juuri työpaikkaan. Uusi työ alkaa kolmen viikon päästä.
Jos teillä on kokemuksia miehen masennuksesta, niin kertoilkaa please.
Kommentit (2)
ensiksi en huomannut mitään merkkejä..koska luulin että johtuu rankata työstä..mutta sitten kun päivät kuluivat ja mies oli joka päivä vaan pahalla tuulella aloin tajuamaan että on masentunut..itsekkin sen myönsi. meni lääkäriin sai sairaslomaa ja läkkeet..oli yhteensä lomalla puolivuotta ei syönyt lääkkeitä..minä hoidin kodin lapsen ja kaiken muunkin..ja aloin odottamaan vielä toista lastamme..kaikki meni niikuin sumussa..olin niin väsynyt kaikesta ja toisen paha mieli tarttui..masennuin itsenkkin..nyt ollaan siinä tilanteessa että mietitään eroa..tai siis mies haluaa..en tietenkään haluaisi hajottaa perhettämme..mutta minkäs teet..tiedän että on raskata ja ymmärrän että omat voimat loppuvat myös jos toinen on aina kuin myrkynniellyt..mutta koita jaksaa olla positiivinen..minulle jankutti lääkäri että toiseen täytyy suhtautua kuin vakavasti sairaaseen..masennushan on sairaus..eli täytyy vaan yrittää ymmärtää. mutta valitettavasti miehesi ei parane ellei suostu edes myöntämään olevansa masentunut..
Entinen miesystävä (7 vuoden suhde) oli masentunut, hänellä oli diagnoosina kaksisuuntainen sekä lääkitys päällä. Lääkkeitä ei kyllä ottanut läheskään säännöllisesti. MAsennuskausina tuli meille, kävi sohvalle makaamaan silmät kiinni eikä puhunut juuri mitään. Kun kysyin, haluaako hän minun olevan hiljaa vai puihuvan, kaikki oli "ihan sama". Seksiä halusi, mutta ei lauennut koskaan lääkkeen vaikutuksesta. Eli saatettiin jyystää tuntukausia, kunne lopetin tuon touhun.alkoholia ei pystynyt käyttämään, kun maha ei kestänyt. Maniakausina rahaa paloi ja naisia riitti. Tuohon suhde lopulta kaatuikin. Vaikka aina katui, ja pisti sairauden piikkiin pettämiset. Hänen lääkärinsäkin pyysi minua ymmärtämään nuo temput! Ja minähän ymmärsin, aikani.
Mutta minäkin muutuin ilottomaksi ja koko elämä oli tosi tylsää, kun mikään ei häntä innostanut. Paitsi nukkuminen, sitä se jaksoi.
Maniakausina oli hetken kivaa, kunnes alkoi mennä liian lujaa.
Älä sairastuta itseäsi. Masennus on tarttuva tauti. Ja jos sinulla on lapsia, he takuulla kärsivät tilanteesta.
Minäkin rakastin miestä kaikesta huolimatta, mutta raskasta se elämä oli. Nyt minulla on maailman tasapainoisin ja positiivisin aviomies, jota todella osaan arvostaa.