Miehet lastenhoidossa!

ite jäin miehenä kotiin lapsen ollessa 6kk, miellä on siis myös vanhempi lapsi. Vaimo otti itselleen opintoja työnoheen eikä käytännössä osallistunut mitenkään. Jos olin väsynyt, olin vain marttyyri, jos pyysin osallistumaan, en tukenut hänen opintojaan.



Hauskaahan tässä on se, että vauvan hoito oli rankkaa tasan siihen asti kun hän oli kotona.

Olipas mukava kuulla päinvastainen tilanne eli, että miehenä jäit kotiin ja vaimo käyttäytyi tuolla tavalla. Varmasti myös yhtä raskasta miehelle kuin naisellekin.Itselläkin usein marttyyri olo :(

Selvitätte ihan rauhassa keskustelemalla mikä on sopiva harrastus/illanvietto -määrä viikossa. Eli jos mies on kolme iltaa poissa, sinä saat myös olla kolme iltaa poissa, jolloin jää vielä yksi yhteinen koti-ilta. Sinun on vain pakko iskostaa miehen päähän ettei hän voi mennä enää samalla tavoin kuin ennen ja että myös sinä olet väsynyt ja olet ansainnut saman verran omaa aikaa kuin hänkin.

Olipas mukava kuulla päinvastainen tilanne eli, että miehenä jäit kotiin ja vaimo käyttäytyi tuolla tavalla. Varmasti myös yhtä raskasta miehelle kuin naisellekin.Itselläkin usein marttyyri olo :(

Olo oli enemmän, ettei omista tuntemukssita saanut puhua - ne oli joko martyrismiä tai syyllistämistä. Enemmän siinä häiritsi se yksinjäämisen tunne sekä se, ettei asunto kuitenkaan ollut käytännössä koskana siisti, koska kaksi lasta sotki nopeammin kuin ehdin siivota.

Paitsi lapsia on kolme, jotka kaikki herättää öisin, joten olen itse ihan poikki. Mies töissä ja kun on kotona, nukkuu puolillepäivin, käy harrastuksissa, näkee kavereita, saunailtoja jne. Olis minustakin kiva joskus päästä jonnekin tai nukkua pitkään, mutta ei ikinä. Ja jos asiasta sanoo niin tarvisin kuulemma palvelijan, enkä miestä. Eli ei aijo osallistua enempää kuin mitä nyt osallistuu ja hänen mielestään äiti on vastuussa lapsista. Joskus mietin, että miksi helvetissä tein kolme lasta tuon miehen kanssa!!! Ja syksyllä olis töihin paluu edessä ja hommat vaan tuplaantuu. Ai että mua ottaa päähän!



Eli ap, ymmärrän täydellisesti mitä tarkoitat, tosin en osaa neuvoa, kun en itsekään saa parannettua omaa tilannettani.

että matseissa ja muissa ei käydä samaan malliin lapsen tultua? Eihän itsekkään pääse edes sinne salille enää koskaan.

Meillä on niin, että menemme molemmat epäsäännöllisesti 0-2 kertaa viikossa illalla jonnekkin ja toinen jää vahtimaan. Miehen menot on yleensä pidempiaikaisia kuin minun mutta usein hän ei mene ollenkaan minnekkään.



Kyllä nyt on neuvottelun paikka - unta nimittäin tarvitsee molemmat. Miehellä ei näytä olevan niin raskasta ettei jaksaisi otteluihin lähteä. Meillä mies on valvonut öitä vaikka on ollut töissäkäyvä, en kertakaikkiaan toimi univelkaisena.



tsemppiä!

Ihana kuulla, että en ole ainoa!! Tuntuu vain niin pahalta tämä tilanne. Kuin umpikujassa olisi.. Ja jos mä meen jonneki omille menoille joskus harvoin niin on jotenkin tosi huono omatunto siitä. En tiedä miksi..

Meillä loppui siihen, kun minä jouduin sairaalaan viikoksi ja mies oli reilu 3kk ikäisen vauvan kanssa kotona (+2 viikkoa niin, että hän hoiti lasta vaikka kotona olin.) Alkoi tajuta, että ei se niin helppoa ole aina. Ihmettelikin kun kotiin tulin, että miten sää oot jaksanu olla 24/7 kotona.



Sitten sovittiin, että hän käy kerran viikossa omissa harrastuksissa, minä kerran viikossa ja jos on muuta meno, niin saa mennä mutta ei joka ilta. Tai sitten ollaan yhdessä muulloin.



Sitä ennen ihmetteli että miksi oon niin kiukkunen ja väsynyt. Ja olin tieten vähän myös masentunut. Ja sanoi aina, että ku valitan vaan.

Vauvamme oli myös melko haastava ja on vieläkin.



Toivon, että jaksatte sopia niin, että sinäkin pääset välillä käymään jossakin yksinään. :)

Lapsi ei mene siitä rikki, että sinä et ole hänen kanssaan joka hetki. Vaan sinä olet hänelle parempi äiti kun saat välillä omaa aikaa, niin jaksaa olla virkeämpi ja iloisempi kotonakin.



Ja onhan lapsella isä.



T:9

Tsemppiä ap.



Meillä mies tajusi lapsenhoidon vaativuuden vasta kun oli isyyslomalla tytön kanssa kaksin. Sen jälkeen olen saanut arvostusta ja lepohetkiä ihan eri tavalla.



Suosittelen kaikille samoista ongelmista kärsiville. Mies yksin vastuuseen lapsesta muutamaksi päiväksi/viikoksi niin eiköhän helpota vähän.

Miten tällaiset asiat ei tule esiin ennen niiden lasten tekemistä?

Minä myös ihmettelen, miten te naiset kerkeette tekemään useamman lapsen tuollaisen miehen kanssa ennen kuin totuus tulee ilmi.

Eli ei aijo osallistua enempää kuin mitä nyt osallistuu ja hänen mielestään äiti on vastuussa lapsista. Joskus mietin, että miksi helvetissä tein kolme lasta tuon miehen kanssa!!!