Onko kuollut lapsi pakko synnyttää alakautta? En

Osanottoni lapsen menetyksestä. :'(



Saat kuitenkin kaikki mahdolliset kivunlievitykset, koska nyt kyseessä on vain sinun, ei lapsen hyvinvointi.



Voimia!

Vetoa siihen, että sulle on aiemmin tehty sektio ja pelkäät tulevien raskaustenkin puolesta jos arvelee käy nyt jotain tässä synnytyksessä.

En tiedä onko pakko synnyttää alakautta, mutta ystäväni näin joutui tekemään kun lapsi oli kuollut kohtuun. Muista, että alatiesynnytykseen saat kyllä kaikki mahdolliset puudutukset ja lääkitykset, paremmat kuin tavallisessa synnytyksessä. Jos jaksat tuon synnytyksen, niin fyysinen puoli on sitten ohi. Sektiosta jää toipilaaksi pidemmäksi aikaa. Mieti, jaksatko kaiken surun keskelle vielä kipeää sektiohaavaa.



Voimia ja osanottoni mihin tahansa päädyitkään.

alatiesynnytystä suositellaan, koska sektio on suuri leikkaus. on sinulle vaarallisempi tapa synnyttää, toipuminen kestää paljon pidempään. arpi jäisi myös ikuiseksi muistutukseksi. (ei sillä että oman lapsen kuoleman voisi unohtaa.



sektio myös vaikuttaisi tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin, mikäli tällaisia tulee.



voit saada kaikki mahdolliset kipulääkkeet, ja ehkä kannattaa kysyä myös jotain rauhoittavaa lääkitystä.



voimia sinulle.

Lähetän sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja rakastavan voimahalin.muistathan että vaika lapsi on kuollut, niin se on oma rakas lapsesi, eli ota mukaan nätit vaatteet vauvalle ja valokuvia vauvasta. Se ehkä nyt tuntuu pahalta ajatukselta mutta myöhemmin kuvat ovat tarpeen, voit joskus näyttää sisaruksillekin.

Uskon että sektion saaminen on vaikeaa, mutta ehkä esim masennuksen yhteydessä mahdollista.

Voimia sinulle ja perheellesi.

alatiesynnytystä suositellaan, koska sektio on suuri leikkaus. on sinulle vaarallisempi tapa synnyttää, toipuminen kestää paljon pidempään. arpi jäisi myös ikuiseksi muistutukseksi. (ei sillä että oman lapsen kuoleman voisi unohtaa.

sektio myös vaikuttaisi tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin, mikäli tällaisia tulee.

voit saada kaikki mahdolliset kipulääkkeet, ja ehkä kannattaa kysyä myös jotain rauhoittavaa lääkitystä.

voimia sinulle.

Olen ainakin kuullut että sitä suositellaan. Se on parempi vaihtoehto niin sun fyysisen kuin henkisen terveyden kannalta. Samoin lapsen hyvästely synnytyksen jälkeen on tärkeää, vaikka se rankalta tuntuukin.



voimia

millä indikaatiolla sinulle on tehty edellinen sektio? edeltävään sektioon ja hankalaan alatiesynnytykseen vedoten voisit yrittää vaatia sektiota nyt. pyydä vaikka miestäsi puhumaan puolestasi jos tuntuu että et jaksa oikeuksiasi vaatia.

saat sektion kun pyydät ja sanot ettet kestä synnytystä. ne yrittää kannustaa synnytykseen mutta pysyt kovana ja sanot ettet voi.



jaksuja!! :(((((((((((

kuin alatiesynnytyksessä.

Se on kuitenkin selvää että kipuja ei tarvitse tuntea koska kipulääkevalikoima on tuollaisessa tilanteessa paljon suurempi.

liittyy valitettavasti huomattavasti suuremmat tulehdusriskit. Alatiesynnytys on suositeltavampi ellei ole todella painavaa syytä sektiolle, jossa terveydelliset riskit painavat vaakakuppia alas. Olen valtavan pahoillani menetyksestäsi.

et enää pääse synnyttämään jatkossakaan alakautta, vaikka seuraava olisi elossa ja haluaisit. tiedoksesi tämä vain.



pahoittelut tilanteestasi.

olen kyllä lukenut erään äidin synnytystarinan, jossa ei kuitenkaan kipulääkettä saanut tarpeeksi.



Oli siis ennen synnytystä jo selvinnyt, että vauva on kuollut. Silti joutui hirveissä tuskissa synnyttämään, ei saanut tarpeeksi kipulääkettä tai ei toiminut.



Itse en ainakaan suostuisi alatiesynnytykseen!

et enää pääse synnyttämään jatkossakaan alakautta, vaikka seuraava olisi elossa ja haluaisit. tiedoksesi tämä vain.

pahoittelut tilanteestasi.

Johan täällä on kätevästi unohdettu aiempi sektio. Toinen ei välttämättä muuttaisi tulevien raskauksien suhteen mitään. Ap:n kirjoituksesta saa sitä paitsi kuvan että hän ei muutenkaan enää haluaisi kokea uutta alatiesynnytystä huonojen muistojen takia.

et enää pääse synnyttämään jatkossakaan alakautta, vaikka seuraava olisi elossa ja haluaisit. tiedoksesi tämä vain.

pahoittelut tilanteestasi.

Johan täällä on kätevästi unohdettu aiempi sektio. Toinen ei välttämättä muuttaisi tulevien raskauksien suhteen mitään. Ap:n kirjoituksesta saa sitä paitsi kuvan että hän ei muutenkaan enää haluaisi kokea uutta alatiesynnytystä huonojen muistojen takia.

että kahden sektion jälkeen ei enää saa synnyttää alateitse, vaan loputkin on sektioita aina niin pitkään kun kohtu sektioita kestää. sitä ei osaa kukaan sanoa etukäteen, vaan jokaisessa sektiossa kerrotaan kestääkö kohtu vielä raskauden ja sektion.

jos ap ei halua jatkossakaan enää alateitse synnyttää, sitten ei pitäisi olla mitään ongelmaa. minun käsittääkseni hän ei niin ehdottomalta vaikuttanut aloituksessaan, vaan lähinnä sitä ettei saa sitten sitä palkintoa rankan synnytyksen jälkeen. ja sen ymmärrän aivan täysin, halusin vain muistuttaa että sitten on alatiesynnytykset unohdettava jatkossakin.

4 kertaa sektioitu

saat sektion kun pyydät ja sanot ettet kestä synnytystä. ne yrittää kannustaa synnytykseen mutta pysyt kovana ja sanot ettet voi.

jaksuja!! :(((((((((((

Ei ellei kyse ole etisestä istukasta tai muusta vakavasta terveydellisestä esteestä, jolloin riskit komplikaatioihin tai äidin kuolemaan ovat merkittävät (kohtu voi revetä, vakava raskausmyrkytys, sikiönpoikkitila jne, runsas verenvuoto). Synnyttäminen tuntuu epäinhimilliseltä, mutta sille on valitettavasti hyvin painavat syyt. Henkisestikin se on tärkeä vaihe monelle.

Ensinnäkin osanotto surulliseen tilanteeseen. Mutta haluaisin sanoa, että se toinen alatiesynnytys ei välttämättä ole lainkaan yhtä vaikea kuin ensimmäinen kun tie on tavallaan kerran jo aukaistu. Eli siksi sanoisin ettei ehkä kannata niin kovasti pelätä sen ekan huonon kokemuksen takia, se ei välttämättä toistu.



Minä synnytin toisen lapseni niin, että tiedettiin että hän kuolee viimeistään pari tuntia syntymänsä jälkeen. (Häneltä puuttuivat munuaiset kokonaan.) Synnytys käynnistettiin isolla annoksella cytotecia ja se alkoikin pian ja rajusti. Supistukset oli ihan hirvittävän kipeitä kunnes sain spinaalipuudutuksen, sen jälkeen ei ollut enää mitään kipuja. Jos tiedetään että vauva on kuollut/kuolee, äitiä voidaan lääkitä vahvemmin kuin normaalisynnytyksessä. (Ainahan ei siltikään anestesiologi välttämättä ehdi heti paikalle kun synnyttäjä haluaisi.) Kun vauva oli syntynyt ja todettu elottomaksi, saimme miehen kanssa olla ihan rauhassa siellä salissa ja pidellä vauvaa sylissä, itkeä ja ottaa valokuvia jne. Musta on äärettömän hyvä että sain sen kokemuksen, tai molemmat. Siis että synnytin sen vauvan ja että saimme myös sylitellä ja helliä häntä siinä. Hän oli muuten ihan normaalin näköinen, lämmin vielä mutta vain veltto ja harmaa. Vähän kuin olisi nukkunut. (Nyt mua vieläkin itkettää muistella sitä, vaikka tuosta on jo yli kolme vuotta.) Meidän vauva siis kuoli siinä ihan synnytyksen loppuvaiheessa, vielä spinaalia laitettaessa tunsin liikkeet. Se vain tuntui silloin pahalta etten saanut tietää hetkeä jolloin hän lähti, vaikkei se olisi tietenkään mitään muuttanutkaan.



En tiedä voiko sua kukaan pakottaa synnyttämään alakautta, mutta minä silti suosittelisin sitä. Minä en ainakaan itse olisi halunnut kipeää haavaa ja pitkää toipumisaikaa (fyysistä) kun ei sitä vauvaakaan ollut palkintona. Alatiesynnytyksestä toipuu paljon nopeammin. Teillä on kuitenkin hautajaisten järjestelyt sun muut siinä edessä. Voimia niihin ja halaus!