Miten lahjakas lapsen tulee olla että pääsee urheiluseurassaan

alueemme pienemmässä seurassa, jossa kaikki saavat pelata, eikä vain parhaat.

Joukkuelajit on suurta pelleilyä, vanhemmat huutaa tupakka suussa kentän laidalla haukkuja omalle ja vieraille lapsille. Suosittelen yksilölajeja, itse näytät, miten hyvä olet.

No tuota itse olen pieneltä paikkakunnalta ja harrastanut vain koulun kerhoja ja kansalaisopiston piirejä ja seurakunnan kuoroa ja pianonsoittoa ja vastaavaa, joten kokemusta ei ollut mistään urheilupiireistä.



Joten oli yllätys kun lapsen harrastuksessa tuli tasokoe. Luulin että sitä harrastetaa jotta saa ketteryyttä, notkeutta, liikuntaa, ystäviä, iloa elämään. Yhtäkkiä ja tosi nuorena tuli tasokoe.



Lapseni ei päässyt ylimpään tasoon vaan toiseksi ylimpään. Minulle sillä ei ollut väliä millä tasolla hän oli. Olin itsekin seurannut harjoituksia ja nähnt että vaikkka lapseni osasi kiepit jne hyvin siihen nähden miten vähn olivat harjoitelleet, niin hänen ponnistusvoima (jaloissa) ei ollut sama kuin joillain toisilla.



Lapseni yllättäen ei halunnut enää jatkaa. En ollut ajatellut hänen olevan niin kunnianhimoinen tai suorituskeskeinen.