Synnytys pystyasennossa ja makuullaan

"Mutta kaikkein pahinta oli se, että makuullaan synnytettäessä kätilöt alkavat riuhtoa lasta käsin pihalle kun pää on syntynyt ulos."



Minulla ei ole tällaista kokemusta.

Kai ehtii vielä, olenhan vasta yhden synnyttänyt.

Itseltäni tuntui todella luonnolliselta ponnistaa makuulta (tai no, puoli-istuvassa asennossa).

Kätilö vaan kysyi että otanko itse vastaan, ja niinhän minä tein.

Ponnistin ja ulos sujahti liukas pieni paketti käsiini, ja sain sitten nostettu suoraan rinnalle.

Ei jouduttu mitään repimään =)



Vähän yli-innokkaat ne kätilöt vissiin siellä Taysissa?

Oli molemmissa synnytyksissä tarve olla kontallaan. Ekan synnytyin puoli-istuvassa asennossa. Toinen syntyi todella nopeasti, puoli tuntia avautimisvaiheen lopussa ehdin olla kontallaan sängyllä ylös nostettua sängynpäätyä vasten, vauva syntyi kolmessa minuutissa ja kätilö otti hänet vastaan. (Koko synnytys kesti 2,5h) Käännyin selälleen ja sain vauvan rinnalle. Asento oli minulle todella hyvä, koska tiesin että synnytys etenee nopeasti. Hieman jalat ja kädet väsyi, ehkä enemmän siitä että puristin patjaa vimmatusti aina supistuksen aikana... Kuntokaan ei ollut paras mahdollinen vaikean loppuraskauden ja runsaan lepäilyn johdosta.

Suosittelen polvillaan/kontallaan synnyttämistä kaikille nopeille synnyttäjille!

Selinmakuulta ei tullut ponnistamisesta mitään

synnyttäjä sidotaan sänkyyn ja asentoa ei saa valita itse. Tällainen muinaisjäänne on mm. Kemissä Länsi-Pohjan Keskussairaala. Ei voi enää konservatiivisempaa laitosta olla.



Siellä on osastoja, joissa opiskelijatkin pannaan eri huoneeseen kahvitauolle kuin henkilökunta, että siitä lähdetään.

itse pidän kylkiasennosta, koska siinä kiskoo kinttua vaistomaisesti ylemmäs ja samalla avaa synnytyskanavaa. Viimeksi oli niin helppo synnytys, että kipeäksi tuli oikeastaan vain hauis :D

ja myös kävellä hyvin kivuliaan avautumivaiheen aikana mutta makuullaan piti vaan maata, ja kätilö suhtautui minuun hyvin ikävästi koska edes ehdotin rutiinista poikkeavia käytäntöjä. Oli aika ahdistavaa että tuntui että keho tietäisi miten auttaa synnytystä (jossain vaiheessa kävely, ponnistettaessa pystyyn nouseminen) mutta se kiellettiin ilman mitään perusteltuja syitä.

melkein koko avautumisajan ja olisin halunnut synnyttää pystyasennossa, mutta se ei kätilöiden mielestä onnistunut. Ponnistin kai jotenkin väärin. Lisäksi supistukset heikkenivät ja jouduin tippaan. Kylkiasentoakin kokeiltiin, mutta lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää puoli-istuvassa asennossa.

Synnytin ekan makuuasennossa, koska kätilöt sitä suosittelivat enkä muuta osannut vaatia. Ponnistusvaihe kesti lähemmäs kahta tuntia ja oli ihan onnetonta puskemista.

Toisessa synnytyksessä olin kontallaan ja ponnistusvaihe kesti 2 min! Vauva ikäänkuin putosi itsestään painovoiman ansiosta eikä tarvinut kärvistellä. Kiitos nuorelle kätilölle, joka minua tähän asentoon kannusti.

Väitän, että synnytysasennollaa todella on väliä!

että makuuasennossa pitäisi synnyttää. Siis ihan oikeasti täysin makuulla? Itse olin synnytyksen aikana kiedottuna niin moniin johtoihin ja letkuihin, etten olisi voinut liikkua, mutta en minä silti makuulta ponnistanut vaan sängyn pääty nostettiin tosi ylös ja ihan normaalisti siinä istuin. Eikä mulla ponnistusvaihe kestänyt kuin viisi minuuttia. Olin tosin etukäteen miettinyt, että olisin halunnut kokeilla jakkaraa, mutta se ei nyt synnytyksen erikoisen luonteen takia onnistunut. Ja synnytys ei muuten ollut mitenkään nopea vaan avautuminen kesti lähemmäs vuorokauden.



Mutta hurjalta tuo kuulostaa, että ihan täysin makuulla pitäisi ponnistaa.

Synnytin kolme vauvaa puoli-istuvasti, mutta kun luin monesta paikasta miten muut asennot olisivat parempia, niin halusin neljännen kanssa kokeilla jotain muuta. Päädyin polvilleni, nojaten nostettuun sängynpäätyyn.

Ei se sen paremmin mennyt. Itse asiassa kaikkein pisin ponnistusvaihe kaikista synnytyksistäni. Tosin johtui varmaan siitäkin, että vauva oli kaikkein isoin.

Mutta ei polviasento minulle tuntunut yhtään paremmalta tai luontevammalta. Oli vaikea löytää luontevaa asentoa siinä. Puoli-istuva asento taas on aina tuntunut hyvin luontevalta, ja saan hyvin ponnistettua.

En väitä, että puoli-istuva sopisi kaikille. Mutta väitän, että se sopii JOILLEKIN, kaikesta mollaamisesta huolimatta. On muutenkin niin hirveän vaihtelevaa, miten kenenkin synnytys menee ja mistä kokee olevan apua. Ehkä jotkut tosiaan saavat hyvän "vauhdin" puoli-istuvassa asennossa, eikä esim. häntäluu heillä paina mitenkään liikaa. Pari keskimmäistä vauvaa minullakin siinä solahti vain parin minuutin ponnistuksella.

Synnytetäänkö missään kirjaimellisesti makuulla, ihan selinmakuulla? Vai onko kyse siitä, että sanotaan puoli-istuvaa asentoa makuuasennoksi?

Ponnistusvaihe polvillaan sängyssä ja kylkiasennossa synnytys, näin sujui hyvin. Oli ammattitaitoinen kätilö, joka ei apuja pyydellyt vaan hoiti synnytyksen ammattitaitoisesti synnyttäjän ja lapsen isän kanssa. Kivunlievitys meni nappiin.

Ja ekasta synnytyksestä toisessa sairaalassa aivan päinvastaiset kokemukset. Tosin synnytys meni eri malilla alusta saakka.

Syntyi molemmilla tavoin mutta yllä mainittua tapaa muistelen hyvin onnistuneena synnytyskokemuksena kaiken kaikkiaan

Taysissa:

Ekassa olisin mielelläni istunut avautumisvaiheen keinutuolissa mutta nuiva kätilö käski makaamaan ja sain käsityksen että siinä pysytään, synnytys kesti 23 tuntia, josta ponnistusvaihekin tunnin luokkaa! Imukuppikin oli melkein tulossa kunnes kätilö teki epparin jotta lapsi saatiin ulos, napanuora kaulan ympärillä.

Toisessa synnytyksessä olin keinutuolissa ponnistamiseen asti, jonka tein kyljellään, ihan lopussa vasta selällään ja sujui puolet lyhyemmässä ajassa vaikka lapsi oli isompi kuin ensimmäinen.