Yhteishuoltajuus käytännössä

Tein lapsen isän kanssa, joka on hyvä isä, mutta huono puoliso. Nyt kaikki menee mainiosti.



Yleistäminen on rumaa.

tuolla ole mitään tekemistä yhteishu9oltajuuden kanssa. Ihan samoin käy olipa etä huoltaja tai ei.

mutta ajattele lapsiasi, jotka kuitenkin saavat tavata omaa isäänsä. Jos isä toimii noin niin ei se ole lapsilta pois. Etköhän tiennyt tuon jo yhteiselon aikana. Jotkut asiat vaan on hyväksyttävä ja sormien läpi joutuu katsomaan ja asioita nielemään jos ei halua joka asiaa riitauttaa. Kuka siinä riitelyssä lopulta voittaa, kysyn vaan???



-toinen sylkykuppi, joka tekee omalla vuorollaan parhaansa niinkuin aina ennenkin

Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että vanhemmuus jaettaisiin käytännössä ja jos vaikka käytännön asioiden vuoksi valittaisiin yksinhuolto huoltomuodoksi, yhteishuolto voi toteutua.

järkeä, että täytyy tälläinen yhteishuoltajuus allekirjoittaa, kun se ei käytännössä tarkoita yhtään mitään ja pahimmassa tapauksessa etä saa valtaa ruveta kiusaamaan lapseen liittyvillä asioilla yhteishuoltajuuteen nojaten.

Ap

Isällä on joka tapauksessa tapaamisoikeus, vaikka olisit yksinhuoltaja.



Mikä taika sinusta siinä yksinhuoltajuudessa on? Millaisen tapaamissopimuksen olet allekirjoittanut, jos olet standardin hyväksynyt, pitää sinun myös hyväksyä se, että isä ei saa arkea jakaa lastensa kanssa.

Kenen prioriteetti nyt pyörii oman navan ympärillä. Eikö sinusta ole yhtään itsekästä omia lapsi automaattisesti itsellesi.



Antaisit varoitus sanaksi, tapaamissopimus. Jos allekirjoitetaan joka toisen viikonlopun tapaamiset, eihän siihen edes mahdu sitä arkea.



Keskustelitko sinä lapsesi isän kanssa arkivanhemmuuden tasan jaosta, tapaamista sovittaessa?

mutta etällä on aina tärkeämpää tekemistä, joko koko viikonlopun tai vähintään yksi päivä. Sovitaan kellonaikoja jotka ei koskaan pidä paikkaansa. Tulemattomuudesta ei ilmoiteta vaan jätetään yksinkertaisesti tulematta. Sovitaan tapaamissopimuksen ulkopuolelle tapaamisia, jotka etä usein myös ryssii. Sitä on mukava sitten selitellä lapselle joka reppuselässä vaatteet päällä odottaa, että etä ei tule hakemaan, vaikka eilen niin puhelimessa lupasikin.

Puolestani lapsi voisi viettää niin paljon aikaa etävanhempansa luona kuin suinkin mahdollista, mutta se ei etää miellytä.

Ja ihan tosissaanko viikonloppuvierailu antaa syyn sille, että elää voi kuin pellossa, ilman mitään normaaleja rutiineja? Hammasharja on liian suuri investointi etän mielestä, joten lapsen mukana kulkee kaikki mahdolliset tarvikkeet vaatteista hammasharjaan aina lähin luota. Usein hammasharjaa ei ole edes laukusta pois otettu, uusi hammastahna tuubikin on tullut avaamattomana takaisin kotiin.

Ap

on onko sinulla yhteis-vai yksinhuoltajuus?

Eikö isä saa tavata lasta kuitenkin ja sama jatkuu...vai eväätkö samalla isän tapaamiset??

Näyttää pahasti siltä, että emme voi saada kaikkea, joudmme tekemään selkeitä arvovalintoja ja elämässä, kun ei sitä ennustettavuutta ei ole valinnoistaa voi joutua vastuuseen yksin.



Äideillä tuntuu olevan yleisesti käsitys, että äitiys antaa diktaruumimaista rajantonta valtaa määritellää millaista sen isyyden tulee olla.



Lapsille riittää kyllä kyllin hyvä vanhempi ja täytyy sinunkin kunnioittaa lapsesi "juhlaa" sen vanhemman kanssa, jonka kanssa hän ei saa arkeaan jakaa, vaikka omassa kodissa toimitaankin eritavalla.

vaikka niin ei ole missään sanottukaan...

että lapselle voi jatkuvasti aiheuttaa tietoisesti mielipahaa, koska halutaan tehdä kiusaa lähivanhemmalle. Vanhemmuuden ei kuuluisi myöskään olla vastuusta irrottautumista, etälle on aina ollut vaikeaa ymmärtää sitä, miksei voi juoda itseään umpihumalaan silloin kun lapsi on hänen luonaan.

Yksinhuoltajana minä saisin yksin vastata lapsen asumispaikasta, koulusta, tileistä jne. ilman etän sekaantumista asioihin pelkästään kiusantekomielessä. Selväähän on se, että tapaamisasia pysyy yhtä hankala jatkossakin, kun on lapsen etu nähdä isäänsä, tekee se sitten kuinka kipeää tahansa. Yhden kunnollisen aikuisen täytyy sitten vain yrittää paikata ja korjailla toisen tekemiä haavoja lapsen itsetunnossa ja sydämessä.

Ap

Et kai sinä sitä alkeellista virhettä tee, että lapsei joutuu hän roikkumaan omassa varassaan kuin pallo, joka odottaa ottaako joku kopin. On käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja, tiedätkö kumpi sinä olet? Jos sovitut tapaamiset ei pidä, miksi sinä lyöt lastasi ja laitat hänet reppuselässä odottamaan?!



Yhdenvanhemman perheissä sääntö numero yksi on, että aina on kaksi vaihtoehtoa, isä tulee tai sitten ei. Tämä on lapselle tehtävä selväksi.



Täytyy myös sanoa, että jos tapaamiset on säännöllisen epäsäännöllisiä, ei niille lapsen hampaille mitään peruuttamatonta tapahdu.



Kyllä meilläkin vietään rutiinittomia viikonloppuja ja eletään kuin pellossa, arjen jaksamisessa tarvitaa joutoaikaa ja lähivanhempikin saa sitä juhlaa lastensa kanssa, että kaikki ei ole sitä arjen pingottamista.

Hienosti olette päätelleet, että ap on äitivaikka niin ei ole missään sanottukaan...

Ja lue avaus uudelleen ja tarkemmin sen viimein lause.

älä kerro enää lapselle, koska etän kanssa pitäisi olla tapaaminen, turhia pettymyksiä. Tee etälle asia myös selväksi ja kerro lapsen pettymyksistä, älä suvaitse enää sitä. Älä odota etältä mitään. Jos ei jonkin ajan kuluessa opi pitämään sopimuksesta kiinni ei sitä tarvitse tehdä sinunkaan.



Suunnitelkaa omat menonne miten teille parhaiten sopii ja kerää muuta tukiverkkoa ympärillenne. Tuo on nimenomaan kiusantekoa mitä etä nyt harrastaa sinua kohtaan ettet voisi suunnitella omaa elämääsi.

Nyt isä voi tehdä ihan mitä vaan. Voi kiusata minua ties millä asioilla. Lapsethan tässä kärsii ja tuntuu että oma pää ei kohta enää kestä :( Toi yhteishuoltajuus on ihan hyvä ratkaisu jos toinen osapuoli ei rupea veemäiseksi vanhemmaksi joka kostaa pahaa oloaan muihin. Ja yllättävän paljon ja ikäviä ja lasten kannalta huonoja asioita toinen voi tehdä ilman että niitä noteerataan yhtään missään. Ollaan kyllä huolestuneita yms. mutta aina vedotaan tohon yhteishuoltajuuteen. Että niin kauan aikaa kun et ole yh niin joudut suostumaan vaikka mihin..... Eikä tapaamisia yms. voi jättää pois vaikka lapsien kannalta olisi järkevämpää tehdä niin.



En minäkään olisi uskonut että entinen mieheni voisi muuttua ihan hirveäksi. Vaikka tunsin hänet todella monta vuotta.

Lasta ei ole mikään pakko antaa tapaamisiin, jos lapsen henkinen hyvinvointi niistä kärsii.



Kunnollinen vanhempi ei aiheuta psykologista uhkaa omalle lapselleen, kunnollinen vanhempi on lapsen puolella.

lapselle etukäteen etän aivoituksista, mutta joskus pääsee käymään niin, että etä soittaa lapselle ja sanoo puhelun lopuksi, että huomenna nähdään. Siinä lapsi sitten odottaa sitä huomista, joka tosi usein on jäänyt tulematta.

Etä tietää kyllä jokaisen raastavan ykstyiskohdan lapsen pahasta mielestä. Käyttäytyminen pysyy samana. Enkä voi olla niin tyly lapselle, että eväisin sovitun tapaamisen vain sen takia, että näpäytän etää hänen sopimusrikoistaan.

Kyllästyttää suuresti se, että joudun soittamaan lyhyellä varoitusajalla "turvaverkolleni", että pääsisitkö mitenkään huomenna lastani vahtimaan, kun olen menossa ystäväni häihin, näin esimerkiksi. Omista menoistani en etälle kerro. Joskus sitten saattaa kuulla niistä lapsen kautta ja tekee näitä ohareita kiusatakseen minua. Yhdessä välissä tapasin kirjoittaa menoni kellonaikoineen seinäkalenteriin, joka on eteisessä, mutta jouduin luopua tavasta, koska etä ehti sitäkin vaklata ja yliluonnollisen hyvin painaa mieleensä minun menojani.

Ap

Lasta ei ole mikään pakko antaa tapaamisiin, jos lapsen henkinen hyvinvointi niistä kärsii.

Kunnollinen vanhempi ei aiheuta psykologista uhkaa omalle lapselleen, kunnollinen vanhempi on lapsen puolella.

muttakun nämä eivät ole tarpeeksi päteviä syitä evätä tapaamisia. Tästä on käyty ihan lastenvalvojalla juttelemassa. Toistaiseksi on juominen jäänyt, kun uhkasin tehdä lastensuojeluilmoituksen seuraavasta kerrasta. Jonka siis aionkin tehdä.

Oharit johtuvat myös usein siitä, että isä tulee kännissä hakemaan lasta, tai saan kuulla, että hän on kännissä ja ilmoitan ettei tarvi tulla edes ovelle asti.

Lastenvalvojakin vain hymisee, että juoda ei saa ja voivoi kun ei olisi hyvä lapselle jättää sovittuja tapaamisia väliin. Siinä se. Toivottavasti edes katuu sitä, että laittoi minut allekirjoittamaan yhteishuoltajuuden, kun sai minut vakuutettua, että se on parempi vaihtoehto.

Ap

Been there, done that. Tolla ei nyt sinänsä ole mitään merkitystä sen yhteishuoltajuuden kannalta. Sinä saat kuitenkin määrätä käytännössä kaikki lapsen asiat, koska lapsi on kirjoilla sinun luonasi. Vaikka olisit yksinhuoltaja, niin sama tilannehan jatkuisi kuitenkin. Jos teillä on voimassa oleva tapaamissopimus, niin ihan yhtälailla se etävanhempi saisi tavata lasta, tai sitten ei, ja heidän yhteiset hetket olisi "yhtä juhlaa".