Lue keskustelun säännöt.
Muutimme juuri uuteen, ei-lapsiystävälliseen asuntoon - nyt vauva tulossa
11.04.2012 |
Kodissamme ei ensinnäkään ole lapselle omaa huonetta (tilaa kyllä muuten on ja leikkimään mahtuu takuulla). En osaa ajatella tätä suurena ongelmana ennen lapsen teini-ikää, joten ainakin kymmenen vuotta voisimme vielä asua tässä unelmakodissamme ennen kuin on pakko tehdä muita ratkaisuja.
Mutta on täällä muitakin puutteita vaikka muille jakaa: teräviä kulmia, betonilattia (ei kovin kylmä, mutta kovahan se toki on), keittiössä kaasuliesi ja kaasupullo lattialla näkyvillä, hifi-laitteet myöskin suoraan lattialla, korkeita ja helposti kaatuvia, särkyviä esineitä jne.
Onko tässä nyt pakko ruveta hössöttämään ja kovasti stressaamaan asiasta ja pehmustamaan koko kämppä pumpulilla vauvan turvallisuuden vuoksi? Kuinka olette selvinneet vauvojenne ja taaperoidenne kanssa, te jotka asutte hieman erikoisemmassa kämpässä?
Kommentit (26)
Kyse on siitä, mitä muksuilleen opettaa.
Ensimmäiset kuukaudet (ainakin nelikuiseksi) vauva joka tapauksessa pysyy aikalailla paikoillaan, ja lattian kylmyys on ratkaistavissa vaikkapa paksulla peitolla.
Vuoden vanha pystyy jo ymmärtämään kieltoja (ja joskus sadannen ja tuhannennen kiellon välissä muistamaankin ne), ja parivuotias ei ainakaan meillä räplää enää televisiota tai tietokoneita, kun ne on järjestelmällisesti aina kielletty.
Niinpä siis muksulle kypärä päähän, kunhan se pystyyn alkaa nousta, ja herkimmin kaatuvat/rikki menevät tukevasti lattiaan tai seinään kiinni. Ylimääräisiin pistorasioihin tulpat ja kulmiin pehmusteet ja avot.
Sitä sitten missä vaiheessa lapsi "oman" huoneen tarvii... Jonkun lapsi tarvii sen heti, koska muuten kukaan ei nuku, omat olen halunnut omasta makkaristani pois viimeistään parivuotiaina. (Ja omia huoneita noilla neljällä ei ole sittenkään)
Tässä kohtaa ap:lle ei voi sanoa muuta kuin onnea raskaudesta ja nauti siitä, asumista on turha murehtia etukäteen. Teille toimivat ratkaisut löytyvät sitten lapsen synnyttyä, eikä niitä tarvi hätäillä sitä ennen. Riittää kun raivaa tilaa vauvan tavaroille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä, mitä muksuilleen opettaa.
Ensimmäiset kuukaudet (ainakin nelikuiseksi) vauva joka tapauksessa pysyy aikalailla paikoillaan, ja lattian kylmyys on ratkaistavissa vaikkapa paksulla peitolla.
Vuoden vanha pystyy jo ymmärtämään kieltoja (ja joskus sadannen ja tuhannennen kiellon välissä muistamaankin ne), ja parivuotias ei ainakaan meillä räplää enää televisiota tai tietokoneita, kun ne on järjestelmällisesti aina kielletty.
Niinpä siis muksulle kypärä päähän, kunhan se pystyyn alkaa nousta, ja herkimmin kaatuvat/rikki menevät tukevasti lattiaan tai seinään kiinni. Ylimääräisiin pistorasioihin tulpat ja kulmiin pehmusteet ja avot.
Sitä sitten missä vaiheessa lapsi "oman" huoneen tarvii... Jonkun lapsi tarvii sen heti, koska muuten kukaan ei nuku, omat olen halunnut omasta makkaristani pois viimeistään parivuotiaina. (Ja omia huoneita noilla neljällä ei ole sittenkään)
Tässä kohtaa ap:lle ei voi sanoa muuta kuin onnea raskaudesta ja nauti siitä, asumista on turha murehtia etukäteen. Teille toimivat ratkaisut löytyvät sitten lapsen synnyttyä, eikä niitä tarvi hätäillä sitä ennen. Riittää kun raivaa tilaa vauvan tavaroille :)
Ihanan rauhoittavaa tekstiä. Nyt onkin hyvä mennä yöpuulle (väsyttää melkoisesti tämä raskaana oleminen).
ap
Lapset on tietenkin tosi yksilöitä, mutta usein vielä kaksivuotias keksii vaikka mitä ja toteuttaa aikeensa tosi nopeaan.
Minkä ikäisen lapsen perässä ei enää tarvitse joka hetki mennä? Siis jos jäämme tähän asumaan, kuinka pitkään ympärivuorokautiseen valvontaan sidomme itsemme?
ap
Oikeasti vaarallinen (kaasupullo, jotkut johdot) pitää jotenkin peittää, mutta ei todellakaan jokaista terävää kulmaa pidä pelätä. Meillä oli mm. Avoimet portaat joista pääsi ylös eikä niihin saanut alapään mitenkään järkevästi porttia. Teinä miettisin myös tärkeiden papereiden/tavaroiden säilytykseen uudestaan, jos ette halua niiden vahingossa tuhoutuvan. Pienellä lapsella ei mene montaa sekunttia, kun laatikollinen papereita revitty tms.
Että pitäisi kulmatkin pehmustaa. PItäisiköhän se lapsi pukea myös kypärään ja maalivahtityyppisiin suojiin ennen kuin sen uskaltaa antaa liikkua kodissa ;)
No joo, meillä on kaksi lasta, ja heidän vauva- ja taaperoajatkin asuttu ihan normaalissa asunnossa jossa ei ole tehty mitään erityisiä turvajärjestelyjä paitsi että pistorasioihin laitettiin semmoiset valkoiset tulpat jossain vaiheessa kun esikoinen niistä innostui. Kyllä löytyy avohyllyä ja lattialla olevia isoja posliinimaljakoita ja kulmia eikä ole mitään ongelmia ollut.
Todellakaan ei aina ole siitä kiinni, mitä opettaa. Milläs opetat 1-vuotiasta, että terävään hitsattuun reunaan vai mikä kiva sisustuselementti ap:lla olikaan ei saa kaatua pää edellä tai lapsen vyötärön korkeudella oleviin tasoihin ei saa kiivetä / tavaroihin koskea. Joku kaasupullo on hengenvaarallinen eikä lasta voi jättää hetkeksikään tilaan vahtimatta.
Lisäksi ei voi tietää, millaisen temperamentin omaava lapsi sieltä tulee. Meillä oli keskimmäinen sellainen vilpertti, että vaikka kuinka opetimme, oli koti kuin pyörremyrsky. Pahin vaihe oli vuodesta kahteen, sitten alkoi vähän rauhoittua, mutten tuollaiseen tilaan jättäisi vahtimatta vieläkään (4v).
Vauvan kanssa voi olla vaikka missä tilassa, sitten on kriittistä, kun lapsi lähtee liikkeelle.
Kyse on siitä, mitä muksuilleen opettaa.
Ensimmäiset kuukaudet (ainakin nelikuiseksi) vauva joka tapauksessa pysyy aikalailla paikoillaan, ja lattian kylmyys on ratkaistavissa vaikkapa paksulla peitolla.
Vuoden vanha pystyy jo ymmärtämään kieltoja (ja joskus sadannen ja tuhannennen kiellon välissä muistamaankin ne), ja parivuotias ei ainakaan meillä räplää enää televisiota tai tietokoneita, kun ne on järjestelmällisesti aina kielletty.
Niinpä siis muksulle kypärä päähän, kunhan se pystyyn alkaa nousta, ja herkimmin kaatuvat/rikki menevät tukevasti lattiaan tai seinään kiinni. Ylimääräisiin pistorasioihin tulpat ja kulmiin pehmusteet ja avot.
Sitä sitten missä vaiheessa lapsi "oman" huoneen tarvii... Jonkun lapsi tarvii sen heti, koska muuten kukaan ei nuku, omat olen halunnut omasta makkaristani pois viimeistään parivuotiaina. (Ja omia huoneita noilla neljällä ei ole sittenkään)
Tässä kohtaa ap:lle ei voi sanoa muuta kuin onnea raskaudesta ja nauti siitä, asumista on turha murehtia etukäteen. Teille toimivat ratkaisut löytyvät sitten lapsen synnyttyä, eikä niitä tarvi hätäillä sitä ennen. Riittää kun raivaa tilaa vauvan tavaroille :)
osa lapsista on ihan oikeasti rauhallisia. Ei kaikki kohella taulutelkkareita kaataen. Joten menette sitten sen perusteella, miten homma etenee.
Ja usko tai älä, saatat löytää itsestäsi uusia puolia, ja haluatkin yhtä äkkiä farmariauton ja lähiörivarin ;)