Lue keskustelun säännöt.
Kumppanini kaipaa exää
11.04.2012 |
Taustaa:
Meillä molemmilla on takana pitkät avioliitot. Aikanaan niistä eronneet ja laastarit on käytetty, suhteemme on (tai ainakin oli) käsitykseni mukaan tasapainoinen, levollinen ja rauhallinen. Kaksi aikuista toistensa seurassa, toisistaan nauttien, toisiaan tukien.
Paljastus:
Kumppanini kertoi äsken että hänen elämänsä olisi täydellinen mikäli hänen exä tulisi takaisin.
Kysymys:
Mitä tehdä ....... ?
Jatkaisitko suhteessa jossa ilmeisesti aina tulet olemaan henkisesti se "kakkonen" vaikkakin olisit itse ollut jo 110%:sesti sitoutunut ja valmis kulkemaan loppumatkan yhdessä ...... ?
Vai ..... ?
Kommentit (12)
toisaalta ymmärrän sanojaa, mutta mulle se voisi olla liian kova pala, eli ehken uskaltaisi jatkaa suhdetta pidemmälle. Väkisinkin tuo palaa mieleen ja tulee aina pohtineeksi, olenko edelleen sen vain kakkonen... Toisaalta, kauanko olette olleet yhdessä? Jos suhde melko tuore, voisin vähän pidemmälle katsoa? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli typerä möläytys mieheltäsi. kauanko olette olleet yhdessä? En kyllä itse pystyisi unohtamaan. vaipuisin varmaan synkkyyteen. :((
Kuitenkin erosivat, eli suhde oli epätyydyttävä!
oli typerä möläytys mieheltäsi. kauanko olette olleet yhdessä? En kyllä itse pystyisi unohtamaan. vaipuisin varmaan synkkyyteen. :((
se möläytys tuli naiselta
Kuitenkin erosivat, eli suhde oli epätyydyttävä!
sun mielipiteesi esitettyyn kysymykseen on ...... ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahasti möläytetty!
en tollasta kyllä vois unohtaa koskaan..
enpä tiedä mitä tekisin..
ehkä liian paha möläytys unohdettavaksi.. Kysy siltä olisko se aivan tosissaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla tauon paikka. Otat vähän etäisyyttä niin hän huomaa että nykyisessäkin elämässä on joku jota saattaa kaivata. Muistot tosiaan kultaantuu. Ei siitä välttämättä lopullinen ero tule, mutta kunnon tuuletus suhteeseenne.
Jatkaisitko suhteessa jossa ilmeisesti aina tulet olemaan henkisesti se "kakkonen" vaikkakin olisit itse ollut jo 110%:sesti sitoutunut ja valmis kulkemaan loppumatkan yhdessä ...... ?
Vai ..... ?
en jatkaisi jos olisin varma tai pitäisin todennäköisenä että oikeasti tulen aina olemaan henkisesti kakkonen. MUTTA yhden yksittäisen möläytyksen perusteella minä en niin ajattelisi todellakaan. Kyllä mullakin on tullut monta kertaa mieleen haikeita kaipauksia exiä kohtaan ja jos olisin impulsiivisempi ihminen olisin voinut ne möläyttää päin nykyisen naamaa - vaikken todellakaan pohjimmiltani halua exän kanssa takaisin, en itse asiassa mistään hinnasta palaisi takaisin. Itse olen kuitenkin hillitty enkä sano tuommoisia toiselle vaikka ajattelisinkin hetkittäin, mutta en pitäisi kammottavana jos suorempiluonteinen toinen joskus sanoisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko tuo möläytys riidan yhteydessä vai miten? Mä rakastan miestäni enemmän kuin ketään koskaan, mutta aina välillä keskellä lapsiperhearkea ikävöin yhtä miestä, jonka kanssa ei koskaan edetty tapailua pidemmälle. Eihän se ole oikeasti sen miehen kaipuuta, vaan hetkellistä nostalgiaa niitä aikoja kohtaan, kun sai vielä elää ns. itselleen. Siinä tilanteessa ei muista pohjatonta yksinäisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta, joka kaikissa miesjutuissa kroonisesti vallitsi. Nykyiseni kanssa asiat menivät paremmin ja etenivät molemminpuolisesta toiveesta avioliittoon ja perheeseen saakka. Totuus kuitenkin on, että kaikissa suhteissa tulee arki vastaan. Olisi kauheaa, jos möläyttäisin vahingossa ääneen jotain typerää menneistä ajoista ja miehistä, ja mies suuttuisi niin, ettei olisi varma, haluaisiko jatkaa kanssani. En luopuisi miehestäni mistään hinnasta. Älä ap suostu olemaan nro 2, mutta älä myöskään tuomitse yhden möläytyksen takia, vaikka kirvelisikin.
Kuitenkin erosivat, eli suhde oli epätyydyttävä!
sun mielipiteesi esitettyyn kysymykseen on ...... ?
...
Mikä on johtanut kumppanin sanomaan tuollaista ja kuinka tosissaan hän on?
Mikä on sinun osuutesi kokonaiskuviossa yms.?
Itse en suostuisi olemaan toiseksi paras vaihtoehto.
Lisäselvityksenä:
Asia nousi aivan tavallisessa keskustelussa esille, ei ollut riitaa, kiukkuilua tms. vaan aivan normaalissa keskustelutilanteessa. En ole pettänyt tai tehnyt mitään muutakaan väärää tms. Allekirjoittaneelle ko. asia tuli aivan puun takaa.
Hyvä tietysti että totuus (?) tuli julki ja hatunnosto rohkeudesta sanoa se.
Loppu ja jatko onkin nyt "hieman" avoin ja omat ajatukset aika sekavat.