Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten on mahdollista?
11.04.2012 |
Että lapsi, joka on kotona oikea kiukkupussi, on kylässä todellinen herranenkeli?
Äitinsä kertoo, että lapsi on suurimman osan aikaa kiukkuinen. Ei nuku yöllä eikä päivällä. Mikään ei onnistu ja elämä on yhtä tuskaa.
Kun tuo lapsi tulee meille, nukkuu hän 12 tunnin yöunet keskeytyksettä sekä 2-3 tuntia päivällä. Syö hyvin eikä kiukuttele juurikaan, ainoastaan jos esim. joutuu luopumaan jostain lelusta tai tulemaan sisälle ulkoa vaikkei haluaisi.
Tänäänkin on ollut yhtä päivänpaistetta koko tyttö; laulelee ja leikkii, kiusoittelee minua 2- vuotiaan riemulla.
Kommentit (28)
ja aina kun ovat muualla kuin kotona, käyttäytyvät erittäin erittäin hyvin, mutta kotona heistä toinen ärsyyntyy turhan pienistä ja kiukutteleekin huolella. Mutta muualla tsemppaa aivan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän teini simppailee kotona lähes jatkuvasti ja koko sen ajan jonka kotona viettää, mutta esimerkiksi mummilassaan on oikea herran enkeli :=)
meidän teini simppailee kotona lähes jatkuvasti ja koko sen ajan jonka kotona viettää, mutta esimerkiksi mummilassaan on oikea herran enkeli :=)
mutta kyseessä 2- vuotias, enkä usko, että kotona tietoisesti/tahallaan valvoo yöt ja meillä taas nukkuu keskeytyksettä sen 12 tuntia. Lisäksi lapsi on meillä todella usein, joten luulisi, että turha vieraskoreus on jo karissut pois.
Toki meilläkin näyttää jos ei joku asia mene mielen mukaan, eli olen kyllä nähnyt, kun kyseinen lapsi saa "itkupotkuraivarit", mutta että kiukuttelisi koko ajan, ehei. Olen myös siivonnut keittiön lattioita kun on väsyneenä viskonut ruuat pitkin lattioita, mutta tuokaan ei vielä mielestäni tarkoita, että olisi normaalia kiukkuisempi. Joten vieraskoreus- teoria ei täysin riitä selittämään käytöksen erilaisuutta meillä ja kotioloissa. Voi tietysti olla, että käytös on täsmälleen samanlaista, mutta äitinsä kokee sen rasittavana ja "jatkuvana".
T. ap
Sitäpaitsi se on se ote siihen lapseen. Toisinsanoen äiti hallitsee arjen ja lapsi saa olla turvallisesti vain lapsi. Kun lapsi kokee olonsa hyväksi näkyy se juuri leikeissä, nukkumisessa, syömisessä ja muussa käytöksessä. Jos siis ei ole muita syitä lapsen huonoon käytökseen!
Perhepäivähoitajilla on yleensä tämä ote lapsiin! Mielestäni he ovat todellisia ammattilaisia lasten tarpeisiin vastaamaan. Ihan eri luokkaa kuin vain pelkät kirjaoppineet. Anteeksi vaan!
Meidän arka mutta voimakastahtoinen (haastava yhdistelmä!) lapsi oli alussa päivähoidossa todella kiltti ja kuuliainen. Kesti n. puoli vuotta ennen kuin hän tunsi olonsa hoidossa niin kotoisaksi, että uskalsi uhmata. Ja sitten kyllä uhmaa riitti hoitoonkin.
Hoidon aloitus oli tässä tapauksessa erityisen rankkaa, sillä se kaikki paha olo, mikä päivän aikana patoutui, piti sitten purkaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan auennut, mitä tuolla toteamuksella tarkoitat? Ja kenelle se oli osoitettu?
T. ap
Ja tarkoitan juuri sitä, että kuulostat todella kokemattomalta.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tarkoitan juuri sitä, että kuulostat todella kokemattomalta.
14
Omia on vain yksi. Mutta elämänkokemusta on jonniin verran ja sen perusteella tässä pähkäilen, että mistä johtuu, että samasta lapsesta on kaksi niin erilaista tarinaa olemassa.
Vaikka oma lapseni onkin harvakseltaan edes isovanhemmillaan hoidossa (ja varmasti on vieraskorea), on minulla ja äidilläni hänestä samankalltainen kokemus (kuinka käyttäytyy, kuinka nukkuu, kuinka syö jne).
T. ap
Se lapsi tykkää susta eikä äidistään.
Sitähän sä kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sinä olet lastenkasvattajana Taivaan lahja ja äitinäkin ylivertainen?
Ja että se toinen äiti on paska ja luuseri rinnallasi?
14
tuntee olonsa turvalliseksi. Oman lapseni perhepäivähoitaja oli yhtenä päivänä lasta hakiessani tosi onnellinen ilmoittaessaan, että tänään (1,8 v) X sai todella isot itkupotkuraivarit, ja kun sitä vähän ihmettelin, kertoi, että se on merkki siitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja on kiintynyt häneen hoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johon hän luottaa. Hyvin usein se on äiti.
Silloin hän uskaltaa näyttää myös kielteiset tunteensa.
Muiden lapset on sitäpaitsi aina parempia, tyyliin: ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurassa, johon on luonut kunnollisen kiintymyssuhteen, eli luottaa siihen että aikuinen hyväksyy hänen raivokohtauksensakin. Vielä ei ilmaisesti ap ole päässyt tälle tasolle kyseisen lapsen(lapsen?) kanssa.
selkeä kiintymyssuhdehäiriö. Tällaisia kaikille vihamielisiä lapsia on sellaisilla äideillä, jotka eivät ole läsnä lapsensa elämässä ollenkaan.
seurassa, johon on luonut kunnollisen kiintymyssuhteen, eli luottaa siihen että aikuinen hyväksyy hänen raivokohtauksensakin. Vielä ei ilmaisesti ap ole päässyt tälle tasolle kyseisen lapsen(lapsen?) kanssa.
Sinustako rauhalliset lapset eivät ole muodostaneet kiintymyssuhdetta lainkaan, koska eivät näe tarvetta uhmailla ja rääkyä? Vai voisiko yksinkertaisesti olla niin, että osa aikuisista (kuten ap) on paljon sensitiivisempiä kuin toiset eli ennättää reagoimaan lapsen tarpeeseen jo ennen kuin tarpeentyydytys nousee kiukun tasolle. Jos lapsi saa ajoissa ruokaa, juomaa ja unta, melkoinen osa kiukkukohtauksista jää väliin. Tai jos kaupassa kykenee ohittamaan leluhyllyn siten, ettei lapsi edes huomaa sitä ihanaa autoa ylähyllyllä, niin lapsi ei puhkea raivoon samalla tavalla kuin äidin kanssa. Äidillä kun voi olla kiva tapa napata joku lelu käteensä ja esitellä sitä lapselle ja sitten laittaa se pois "kun ei nyt osteta".
seurassa, johon on luonut kunnollisen kiintymyssuhteen, eli luottaa siihen että aikuinen hyväksyy hänen raivokohtauksensakin. Vielä ei ilmaisesti ap ole päässyt tälle tasolle kyseisen lapsen(lapsen?) kanssa.
karkkia ja nappaa se hetken kuluttua pois. Jos lapsi itkee, raivoaa tai muuten osoittaa tunteitaan, on teillä kiintymyssuhde!
Miten pihalla voi ihminen olla? Vain joku alkoholistiperheessä varttunut rupeamaan elämään tuollaisella jatkuvalla päivystysmentaliteelilla toisten tarpeita tyydyttäen.
Sille on ihan lääketieteellinen termikin - eikä tuo käytös todellakaan ole tervettä!
Lapset ovat vieraskoreita: kotona kiukkuavat ja kylässä / muiden hoidossa ovat kiltisti.
Alue: Aihe vapaa
Tai toisaalta, että kokee meillä turvallisuuden tunnetta, jota ei kotonaan koe. Ei niin, etteikö kotona olisi turvallista, mutta rutiinit puuttuvat, vanhemmilla on/off- suhde jatkunut kauan, ajoittain riitoja (isojakin) jne. Myös äiti on kokemukseni mukaan aika "herkkä" lapsen kiukuttelulle; kokee pienenkin kiukun isona asiana.
Tällaisia vaan mietin, kun haluaisin äitiä tukea mutta tuntuu hölmöltä syöttää mitään keittiöpsykologiaa ja enhän mä oikeasti heidän rutiineistaan tai muusta tiedä kuin sen, että jos lapsi on meillä hoidossa, voi poishaku mennä paljon yli nukkumaanmenoajan. Siksi jää usein yökylään.
Tietääkseni äiti kuitenkin touhuaa lapsensa kanssa, vaikka masennustakin on (on itse kertonut). Eikä meilläkään olla ihan koko aikaa lapsen kanssa lattialla kontallaan vaan tehdään ruokaa, luetaan lehtiä jne.
Se vaan ihmetyttää, että niin monta yötä kuin lapsi on meillä ollut, yhtenäkään yönä ei ole valvottanut. Ja kiukutellut on vain yhtenä päivänä niin, että siitä voi mainita. Silloin oli perhe-elämässä paha vaihe ja lapsi oireili sitä. Äidin puheiden perusteella taas ei muuta tee kuin kiukkuaa ja valvoo yöt läpeensä.
T. ap