Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

8v "uhkailee" itsemurhalla, toivoo kuolevansa... joskus hakkaa itseään...

Vierailija
11.04.2012 |

Tätä tapahtuu siis, jos poikaa joutuu kieltämään tai komentamaan, tai pelkästään jos huomauttaa jostain asiasta, mikä ei ole mennyt ihan nappiin.



Mitä kautta lähteä liikkeelle hakemaan apua, keskustelemaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Kouluterveydenhoitajan, terveyskeskuksen, yksityisen lääkärin vai mihin ottaa ensimmäiseksi yhteyttä?

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos etsit artikkeleita lapsi ja itsensä satuttaminen.



Meillä on samanikäisellä mm. hiuksin repimistä kun tulee pettymyksiä, pahaa mieltä. Apua ollaan haettu, mutta odotusaika on pitkä. Muuten on ihan aurinkoinen lapsi, mutta jo komentelu, erimielisyydet kavereiden kanssa saa hänet satuttamaan itseään.



Vierailija
2/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kertoa miten pahalta tuntuu tuollaiset puhett, miten surullista ja kuolema on lopullista, jne jne





ja sitten antaa olla noiden uhkausten.



keskittää asiat positiiviseen, esim kannustaminen, jokin palkkio jonka saa kun tekee tietyn jakson asian hyvin esim läksyt tms mikä nyt teillä on se riitaa aiheuttava ongelma.





eli lähtökohtana olisi tuo positiivenen asenne, positiivinen palaute, jopa pieni palkkio?





tätä meillä harrrastewttu hyvillä tuloksilla jo kahden lapsen kanssa







toki tiettyyn ikään kuuluu erilaisia vaikeuksia, ja just 7-8v koulun aletua tuota ilmiötä on näkynyt monissa perheissä...

ja pahenee taas murrosiässä.....







mutta jos ei auta, niiin sitten viete psykiatrille

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis raivosi että haluan kuolla pois.

Ja minä lähden täältä jne.



Meni kyllä sitten ajan kanssa ohi.

Keskusteltiin asiasta kun oli rauhoitttunut ja kerroin kuinka surkeaksi maailma muuttuisikaan jos hän lähtisi pois. Ymmärsi kuitenkin ettein niin voi tehdä.



Puhu pojan kanssa aiheesta. Kerro kuinka lopullisia tuollaiset asiat ovat. Eipä tartte sitten teininä käydä samoja juttuja läpi.

Vierailija
4/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noni on mun toinen poika käyttäytynyt kiukun aikana.

Toki voit hakea apua perheneuvolasta, mutta kiva vyyhti teille tiedossa.

Kannattaa siis harkita.

Vierailija
5/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo vaihe menee ohi, siitä pitää puhua, mutta sitä ei saa siinä hetkessä huomioida oikein mitenkään.



8 vuotiaat ja 8. luokkalaiset ovat yleensä ne pahimmat ajat lasten iässä :)

Vierailija
6/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki voit hakea apua perheneuvolasta, mutta kiva vyyhti teille tiedossa. Kannattaa siis harkita.

Pahimmassa tapauksessa sattuu ihminen joka tekee pelkästä kiukuttelusta tosi vakavan ongelman ja lapsi ongelmatisoidaan ihan turhaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä suhteellisen rauhallinen ja yleensä hyväkäytöksinen poika. Tilanne jossa hän uhmaa ja joutuu kovemmin komentamaan on sitten joskus ilmoittanut muuttavansa pois tai maininut tuon itsemurhan. Tilanne on siis semmoinen että haluaa vaan olla kovana ja saada meidät vanhemmat antamaan periksi. En tiedä pitäisikö asiasta enemmän keskustella, mutta tilanteessa olen ilmoittanut että en hyväksy tuollaista uhkailua ja varsinkaan pienempien kuullen.

Vierailija
8/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta että jos se on tosiaan tällainen vaihe niin ei siinä mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähettivät psykologille. Ei mitenkään harvinaista ,-) Meillä lapsella siihen liittyy toki muutakin...n

Vierailija
10/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni koulun aloitus, muutto, uudet kaverit jne. aiheuttivat stressiä, johon poika reagoi siten, että sanoi toivovansa kuolemaa. Koska on herkkä ja hiljainen poika, ei pelaa eikä muutenkaan kevyesti heittele tuollaisia juttuja, niin menimme perheneuvolaan (ja pääsimmekin heti) pyytämään apua.



Kävimme siellä muutaman kerran, juttelimme asioista ja saimme palautetta, että perheessä ja kasvatuksessa kaikki tuntuu olevan kunnossa. Käytännössä suositeltiin, että jonkin aikaa pojalle annetaan tavallista enemmän omaa aikaa (on sisaruksia). Puheet menivät sitten aikanaan ohi.



Nyt poika saattaa ottaa vielä itse puheeksi, että muistatko, kun mä halusin kuolla. Sitten jutellaan ja hän käy läpi, miltä silloin tuntui ja miksi. Sinänsä en halua käsitellä asiaa enää sen enempää kuin poika itse, mutta toisaalta on musta todella hyvä, että asiasta ei tullut tabua, näistä jutuista ja negatiivisista tunteista voi puhua ja niitä pystyy myös ratkomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei haettu tuommoiseen mitään apua, vaan ignoorattiin koko kiukuttelu. Jos nimenomaan tulee tuollaisisa tilanteissa joissa lapsen ego saa kolauksen "määräilemisen" tai "huomauttamisen" kautta niin ei minusta ole todennäköisesti mitään vakavaa. Eri asia jos on muutenkin masentuneen oloinen ja surkea tai kärsii vaivoista jotka saattavat olla psykofyysisiä esim. toistuvat päänsäryt ja vatsavaivat.

Vierailija
12/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tätä tapahtuu siis, jos poikaa joutuu kieltämään tai komentamaan, tai pelkästään jos huomauttaa jostain asiasta, mikä ei ole mennyt ihan nappiin.

Mitä kautta lähteä liikkeelle hakemaan apua, keskustelemaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Kouluterveydenhoitajan, terveyskeskuksen, yksityisen lääkärin vai mihin ottaa ensimmäiseksi yhteyttä?

eli kysyn mitä tekee vapaa-ajallaan?????

pelaa kauheita tappopelejä?katsoo yhtä hurjia elokuvia??

harrastaako mitään?

onko kavereita???

saako teiltä positiivista palautetta??

oletteko lapsen kanssa , eli vietättäkö yhteistä aikaa esim ulkoillen, jutellen, lautapepejä pelaillen, kylässä käyden jne ????

tässä siis alkuun, eli onkos PERSUASIAT KUNNOSSA???

mitse koulunkäynti??

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ehdottomasti yhteys perheneuvolaan tai kouluterv hoitajaan. Itsemurhalla uhkailu ei ole normaalia, jos lapsi kuitenkin on muuten ok, voi hälle sanoa, että ko uhkailu ei tee mitään vaikutusta.

Vierailija
14/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lastenelokuvia ja lastenohjelmia telkkarista, luontodokkareita, ei mitään kauhu- tmv. elokuvia.



Harrastaa ja on kavereitakin muutamia.



Pyrin antamaan positiivista palautetta aina kun on aihetta ja vaikkei aina olisikaan, niin muistan mainita, miten tärkeä poika on, miten paljon häntä rakastan. Miten fiksu on, kun osaa tehdä kaikenlaista.



Isänsä kanssa haasteellisemmat välit.



Ollaan paljon yhdessä, tehdään asioita yhdessä ja joskus vaan ollaan.



Koulunkäynti sujuu mallikkaasti ja viihtyy koulussa.



Sitä, mistä ajatuksen itsemurhasta ja itsensä tappamisesta on saanut, sitä en tiedä. Tätä on jossain määrin jatkunut jo jonkin aikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

oho, hurjalta kuulostaa... mistä tuon ikäinen edes tietää itsemurhasta O(

Meillä hyvin vahvatahtoinen poika alkoi jo 5-vuotiaana kiukutella kun ei halunnut tehdä jotain ja yritin sanoa että on pakko, että "pakko ei ole kuin kuolla" ja vähän myöhemmin että tapa minut vaikka mutta en tottele. Onneksi huomasin jossain vaiheessa itse vahvistavani pojan reaktiota kun jotenkin säikähdin noin synkkää kuolemasta puhumista - ovela ja älykäs lapsi heti huomasi että tuo tehoaa, ja äiti antaa periksi. Päädyin sitten siihen etten ole huomaavinaankaan koko kuolema-uhoamista ja muutenkin hänen tapauksessa kasvattamiseen enemmän palkkioiden kuin rangaistuksen ja komentamisen kautta. Nyt on poika jo 10-vuotias ja ihan tavallinen iloinen poika vaikka vieläkin toki hyvin vahvatahtoinen luonne joka helposti nousee vastahankaan jos hänen tahtoaan vastustetaan sen sijaan että häntä houkuteltaisiin tai kysyttäisiin tekemään - esim. jos pyydän poikaa siivoamaan huoneensa, todennäköisesti tekee, mutta jos käsken, alkaa periaatteestakin vastustaa.

t. toinen vastaaja

Vierailija
16/17 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja saman ikäisenä. Ei tehty oikeastaan mitään, pari kertaa kyllä puhuttiin asioista kunnolla, ja selitettiin, kuinka kurjalta ne puheet kuulostaa yms. Se vaihe kesti jonkin aikaa, mutta jäi sitten vähitellen pois. Poika on nyt 11v, eikä tosiaan enää uhkaile itsensä tappamisella tms. Osaa jo aika hyvin säädellä negatiiviset tunteensa, ilmaisuun on tullut keskustelun halua.

Vierailija
17/17 |
15.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up. Kommentteja, kokemuksia?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme neljä