Voiko lapsen opettaa kuuntelemaan satuja/tarinoita?
Kyse taaperosta jota ei kiinnosta pätkän vertaa. Puhekin on jäljessä. Pari sanaa vain osaa.
MItäpä siitä pakottamallakaan tulee, ei mitään.. eikä se ole mukavaa.
Ihan normaalisti muuten leikkii ja asioista puhutaan normaalisti hänen kanssaan, mutta ei puhetta vielä tule.
Emme nyt tietysti mitenkään ylikorostuneesti harrasta pälättämistä kun sitä ei minultakaan luonnostaan tule..
Kommentit (12)
Ennemminkin suuttuu jos yrittää alkaa lukemaan jotain kirjaa.
Ja yleensä keksii jotain muuta tekemistä jos haluan leikittää autoilla tai muilla leluilla...
ap
Mitäs hän sitten tykkää tehdä?
Olisiko jostain psykologista apua?
Mitäs hän sitten tykkää tehdä?
Olisiko jostain psykologista apua?
Päiväkodissa ei ole ollut ongelmaa. En minä tiedä miksi ei halua keskittyä kotona satukirjaan tai mihinkään...
ap
oli lapsi tuollainen. Ihan mahdotonta edes yrittää lukea mitään satua, kun lapsi juoksi toisessa huoneessa viimeistään toisen lauseen kohdalla. Ei vaan osannut pysähtyä niin pitkäksi aikaa, että olisi edes päässyt lukemaan.
Sitten joskus kahden ja kolmen ikävuoden välillä lapsi alkoi yhtäkkiä kiinnostumaan tarinoista ja oppi kuuntelemaan niitä ja pyytämään, että luetaan. Ilmeisesti aiemmin ei aika ollut kypsä ja muiden taitojen harjoittelu vei energian. Lapsi olikin motorisesti sangen kehittynyt ikäisekseen taaperona.
mutta en tiedä, josko on tavallista.
Meillä on alettu lukemaan jo vauva-aikana, ja aina on onnistunut.
eikä taapero jaksanut keskittyä kirjoihin. Hän ei ymmärtänyt oikein käsitteitä. Aloitimme lukemaan lasten kuvakirjoja, joissa oli esineiden kuvia. Parin vuoden iässä kehitys otti harppauksen eteenpäin ja siitä lähtien on rakastanut kirjoja. Puhe tuli samaan aikaan.
Minusta lasta ei voi pakottaa kuuntelemaan, mutta aina voi yrittää pienissä erissä.
Juu, niin tässäkin. Meillä esikoinen jaksoi keskittyä pienestä pitäen. Kakkonen makasi ihan vauvasta asti vieressä minun lukiessa esikoiselle, mutta niinpä kävi, että jalat alleen saatuaan juoksenteli satujen ajat ympäriinsä. Kuunteli vasta joskus 3-vuotiaana (en muista tarkoin). Ainakin kolmannen synnyttyä (oli 3,5v) kuunteli isomman ja vauvan kanssa, kun luin kaikille yhdessä. Kolmas on jaksanut noiden parissa jälleen ihan pienestä pitäen. Ovat edelleenkin erilaisia. Eka ja kolmas mietiskeleviä tyyppejä ja kakkonen menee tohinalla. Keskittyy nykyään, mutta ei koskaan ole ollut samanlaiseen nyhvertämiseen kykenevä kuin nämä kaksi muuta.
lapsi on, 1-vuotiasko? Meillä pojat ovat tykänneet aina valtavasti saduista, mutta vaikka ovat siis pikkuvauvoista asti kuunnelleet ja katselleet kirjoja, tuli joskus 1-vuotiaana vaihe, ettei kiinnostanut. Ehkä kokeilet muutaman kuukauden kuluttua uudestaan?
Jos teillä on vielä pinnasänky käytössä, voit antaa lapsen rauhoittua itse pinnasängyssä ja luet samalla hieman hämärässä huoneessa. Oppii mukavan iltarutiinin ja uskon, että säännöllinen satujen lukeminen kehittää lasta hänen omaa lukemaan oppimista sekä kiinnostusta kirjoihin kouluiässä.
Meillä nuoremmalla lapsella puuttuu paljon kirjaimia puheesta. Puheterapeutin mukaan hänen sanavarastonsa on kuitenkin ihmeen laaja 3-vuotiaaksi. Uskon tässäkin olleen apua satujen lukemisesta.
Tsemppiä harjoitteluun!
Katsotaan kirjasta ensin vaikka kuvia ja nimetään niitä. Sitten luetaan vähäsen, vaikka yksi lause tai kerrotaan kuvista, keksit itse lauseita.
Yksi kirja vaan kerralla ja ennen pitkää lapsi oppii kuuntelemaan
Ota lapsen pari lempilelua ikäänkuin "käsinukeiksi". Ala kertoa pieniä tarinoita niiden kautta.
Nyt Nella-nukke lähtee retkelle metsään. Moksu-moottoripyörä tulee mukaan... Ja mitä niille tapahtuu!
Valitse kirjoja, joissa isot, värikkäät kuvat ja lyhyet tekstit. Kertoile kuvista lapselle. Siitä se lähtee.