Lue keskustelun säännöt.
Elämä menee ihan pilalle jännittämisen takia :(
10.04.2012 |
En voi edetä työelämässä, koska jännitän esiintymistä niin hirveästi että olen melkein paniikissa, ääni tärisee ja minusta näkee kauaksi että jännitän niin helvetisti :(((
Tuntuu, että kaikki säälii kun olen niin onneton. Osaan kyllä työni mutta kärsin tällaisesta fobiasta joka pilaa kaiken. Onko tähän mitään apua?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää tyhjeni ihan kokonaan, jännitin kaikkia sosiaalisia tilanteita. Ihan normaaleja kahvitunteja jne. Kädet ja ääni tärisi jne.
Tiedän siis tasan tarkkaan tunteesi. Itselläni se meni niin pitkälle, että kaupan kassallakin kuittia kirjoittaessa vapisivat kädet, kaupassa pelkäsin, että tuttuja tulisi vastaan jne.
Jossain välissä söin propralia noihin fyysisiin oireisiin. Vieläkin, jos joudun pitämään luentoa tms. suuremmalle joukolle, otan beetasalpaajaa. Mutta muuten jännittämiseni on hävinnyt. Olen aina ollut sellainen miellyttäjätyyppi, joka on halunnut, että ihmiset pitäisivät minusta. Ajan myötä ja elämänkokemuksen lisääntyessä olen oppinut tykkäämään itsestäni, opetellut sanomaan ei, olemaan itsekkäämpi. Nykyään en välitä tuon taivaallista, mitä minusta ajatellaan. Tämä vapautunut on myös hävittänyt jännittämisen. Enää ei ole tarve miellyttää, olen sellainen kuin olen.
Olen saanut kasvatuksen, jossa kiitosta on tullut suorittamisen ja onnistumisten kautta. Luulen, että tämä on johtanut myös tuohon liialliseen miellyttämisen ja suorittamisen maailmaan.
Eli aika ja itsetuntemus auttavat. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin muutkin tykkäävät.Ja jos eivät tykkää, sillehän on ihan sama.
Anna itsellesi lupa jännittää. Mitä se haittaa, että jännittäminen näkyy. Katsopa tv:stä suoria ohjelmia: monella esiintyjistä on kainalot märkinä, kädet epävakaat, kasvot punottaa jne. Jännittämnen on normaalia.
Tsemppiä sinulle!
ja siitä siis sulle ihan kommentoikin, niin lohduttaudu kuule ystävä hyvä sillä että se sellainen ihminen on aika luonnevikainen. Et sä haluaisi olla sellainen.
Ole ihan rauhassa vain oma itsesi ja jätä kuspäät omaan arvottomuuteensa. Tuskin monelle edes mitenkään ihmeemmin näkyy se sun jännityksesi, että sekin on hyvä muistaa. Me ollaan vaan ihmisiä.
Rohkeasti lääkärin juttusille! Apua löytyy kyllä.
Ongelmanani on ollut erityisesti punastelu, ja mikä kauheinta, myös työelämässä aikuiset ihmiset muistavat aina huomauttaa "Nyt se punastuu". Ihan hirveää kuulla tätä jatkuvasti aikuisten ihmisten suusta : (
No, lääkkeillä homma hoitui, mutta toivoisin kovasti hieman hienotunteisuutta ympäristöltä...
Paljon mieluummin muuten olen tuollaisen herkkyyttäkin omaavan inhimillisen ihmisen seurassa kuin jonkun ronskin tökerön meluajan, jolla ei oikeastaan paljon sisältöä sanomissaan olekaan. Usko vain itseesi ja ehkäpä ikäkin vielä tuo helpotusta tuohon. :)