Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää! Seminaariesitelmä meni perseelleen.
10.04.2012 |
Tiesin kyllä jo etukäteen, etten yllä samalle tasolle kuin muut, toiset esitteli jopa vuoden kestäneitä projektejaan, aikaa on ollut vaikka kuinka paljon eikä ole perhettä vaan on voinut omistautua kokonaan opiskelulle ja työnteolle.
Raavin kokoon sen mitä pystyin ja sain murska-arvostelut.
Kirjallinen osio huono; kömpelöä kieltä (kirjoitin yöllä kun lapsi nukkui), lähdeviitteet huonot, ulkoasu huono. Ja kun yksi sanoi näistä, rohakistuivat muutkin sanomaan, että "meinasin sanoa vielä samaa ja sen lisäksi huomasin, että.... Ja tuokin kohta huonosti..." jne jne. Seminaarin vetäjä niin painotti kurssin alussa, että keskitytään esiintymiseen, en ollenkaan hionut loppuun asti tiivistelmää! Lisäksi jos käsketään tehdä tiivistelmä 20 minuutin esityksestä, se ei voi mun mielestä olla se tutkimusartikkeli.
Esiintyminen oli rauhallista, mutta... Taas arvostelua kuorossa kun yksi aloitti. Ei riittävästi tietoa aiheesta, kuulemma (haloo, eiks tää ollutkaan tutkimusta tukeva esitelmä??)
Kuuntelin vaan posket punaisena, enkä ruvennut selittelemään mitään. Vaikka tiesin etukäteen, että tää on huono ja rimanalitus ja vaan nopeesti kyhätty kasaan jotain, kun seminaari on pakollinen kurssi (valmistumisen takia oli pakko käydä NYT) niin tuntuipas pahalta kuulla se. :((
Ja tiedän, että tämä on mun pään sisäisnen juttu etten kestä kritiikkiä.
Kommentit (47)
mieti, mitä ajattelet tilanteesta vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä?
Et mitään. Eli niin tärkeä oli ko. tilanne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun se sanotaan ääneen, vedät herneen nenään?
Perhe on oma valintasi, samoin huonosti tehty työ. Vaikka se seminaari on sinulle pelkkä pakollinen suoritus, ei se muille sitä ole.
Keskitytään esiintymiseen - kyllä - mutta myös esityksen sisällön tulee olla kunnossa, koska muuten ei voi esiintymiseen keskittyä.
Se homma on nyt tehty ja sitä ei tarvi tehdä enää ikinä uudelleen! Se on tärkeintä!
Menihän se siis läpi?? millään muulla ei ole mitään väliä!
Muista ettet ole ainoa vaikka ehkä teidän kurssilla siltä näyttäisi.
Kahden vuoden kuluttua et edes muista enää tuota, saati ne muut.
Sinulla on ollut hieman erilainen lähtökohta ylipäätään kirjoittamiselle. Vaikka kyllä varmaan täältäkin niitä yliopiskelijoita löytyy jotka vääntävät gradun vaikka mahataudissa... minä en siihen pysty.
No, mutta, mietipä kuinka tärkeä tämä kokemus sinulle oli. Se tuntuu nyt pahalta, mutta myöhemmin se on arvokasta. Lisäksi, jos kerran painotus oli esiintymisellä, miksi ohjaajanne ei puuttunut peliin millään tavoin?
Jos pitäisit hänen kanssaan vielä esiintymisestäsi briiffauksen ja unohdat koko tiivistelmän.
Tsemppiä!! :) Ja iso hali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että läpäiset kurssin ja eikun katse eteenpäin :).
mieti, mitä ajattelet tilanteesta vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä?
Et mitään. Eli niin tärkeä oli ko. tilanne....
että näin on ja että tärkeintä on vaan opintopisteiden saaminen tässä tapauksessa, mutta silti vollotan kuin pikkulapsi :( Tunteet ei vielä seuraa perässä. Enkä mä edes noihin tuolla opinnoissa törmää.
Inhoan vaan epäonnistumista ja vaikka olen ollut opena monta vuotta enkä jännitä oppilaiden edessä esiintymistä, niin oli ihan eri asia puhua fyysikoille. Varsinkin kun ollut mooooonen vuoden tauko opinnoissa enkä muista fysiikasta enää hölkäsen pöläystä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää pitkäksi aikaa murehtimaan vaikka ottaakin päähän. Yksi seminaari niin tai näin, mitä väliä ;)
Ensikerralla sitten paremmin. Sain hyvän arvosanan gradusta kun ulkopuolinen arvostelija arvosteli sen. Tosin oma ohjaaja aukoi aikalailla päätään ja sieltä suunnasta tuli paljon paskaa niskaan. Ei ollut jaksanut edes lukea lopputyötäni tai selailla kunnolla läpi... sitten sen perusteella sitä kommenttia sateli. Toinen valvoja sanoi, että on hyvä.
Tosin yhden esitelmän kämmäsin kerran kunnolla, koska en ollut nukkunut 3 yöhön, päivisin jumalaton kiire ja siihen vielä päälle matkustuksesta johtuva time lag. Oli kyllä aika rimanalitus kun muisti meni täysin, mutta mitäs tuota murehtimaan. Asialla ei ole enää väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se opettaa, ja tuollaisessa joutavassa seminaariesityksessä kun epäonnistuu niin sillä ei ole mitään merkitystä tosi elämässä! oikein hyvä paikka epäonnistua....
gradu vai jatkokoulutusseminaari.
Eipä ole myöskään palautteen antajat osanneet antaa sitä rakentavasti. Oliko heillä konkreettisia ehdotuksia miten voisit parantaa? Mitä kirjallisuutta käsitellä? mikä asia vajavaisesti esitetty ja miksi? vai pelkkää kritiikkiä? Jos ei osaa antaa mitään ohjeita, niin silloin voi pitää suunsa kiinni.
Älä välitä, onhan suoritettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt niinpäin, että tehty ja pidetty ja opintosuoritusmerkintä kahta tapaamsita vaille valmis. Ja valmistuminen lähempänä.
Tälle keväälle on kertynyt ihan kamalasti hommia kun yritän valmistua kesällä. Tenttejä, tää seminaari, kandi, pari kurssia vielä. Aikaa on tosi rajallinen määrä, olen pienen lapsen yh ja ois pakko valmistua että pääsisi oikeisiin töihin. Että toisaalta in big picture, tää ei oo mitään. Tai siis tää oli oikein hyvä suoritus.
Mutta vituttaa vaan selitellä, ees teille :) No, kuhan pääsen purkautumaan tästä vielä kavereilleni niin hyvä.
ap
itselläni vastaava kokemus siinä mielessä, että opponentti kehui ja tykkäsi, mutta proffa kuihdutti käytännössä joka asiasta. Tuntui pahalle sillä itse olin tyytyväinen työhöni ja se ei mielestäni ollut huono. Teki mieli itkeä, hävetti kun proffa tilitti ja muut kuuntelivat. En kans kestä kritiikkiä ja aika perfektionisti olen, joten ymmärrän ketutuksesi. Se helpottaa kyllä kun otat sen asenteen, että kaikkia ei voi miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe menee edelle ja opinnot survotaan siinä sivussa läpi niin hyvin kuin pystytään, tärkeintä kai kuitenkin on valmistuminen eikä mikään yksittäinen kurssi.
gradu vai jatkokoulutusseminaari.
Eipä ole myöskään palautteen antajat osanneet antaa sitä rakentavasti. Oliko heillä konkreettisia ehdotuksia miten voisit parantaa? Mitä kirjallisuutta käsitellä? mikä asia vajavaisesti esitetty ja miksi? vai pelkkää kritiikkiä? Jos ei osaa antaa mitään ohjeita, niin silloin voi pitää suunsa kiinni.
Älä välitä, onhan suoritettu!
"Tutkimuksen" aihe saa olla mikä vaan, kandityö, gradu, erikoistyö (fyysikot tekee sellaisen 10 opintopisteen labratyötutkimuksen), mikä vaan. Tonne on vaan nyt sattunu niitä, jotka tosiaan on jo jotain tutkimusavustajia ja tehneet aika pitkään hommia. Eli käytännössä heidän tiivistelmänsäkin ovat olleet jo hyväksyttyjä tutkimusraportteja.
Toisaalta, meidän opinnoissa joutuu kyllä kirjottamaan raportteja ihan perusopinnoista lähtien, eli varmaan oletetaan, että kirjallisten tuotoksien muoto ja asettelu on jo opittu.
Ja siis olihan se tiivistelmä oikeati ihan vaan kokoonraavittu... Tosin mun mielestä tiivistelmä ei ole sama asia kuin tieteellinen raportti, eikä tälle tiivistelmälle oltu annettu mitään mallia.
Toisaalta tää menee kivuttomasti, tapaamiskertoja on neljä, muissa tiedekunnissahan tapaamiset voivat jatkua koko lukuvuoden. Muutama opponointi ja tää esitys ja siinä oli seminaari (josta ei kyllä jää mitään käteen, ihan turha kurssi).
ap
ja kun se sanotaan ääneen, vedät herneen nenään?
Perhe on oma valintasi, samoin huonosti tehty työ. Vaikka se seminaari on sinulle pelkkä pakollinen suoritus, ei se muille sitä ole.
Keskitytään esiintymiseen - kyllä - mutta myös esityksen sisällön tulee olla kunnossa, koska muuten ei voi esiintymiseen keskittyä.
Nyt jotenkin vaikutti niin tutulta tuo tilanteen kuvaus. Mahtoiko olla fysiikan seminaari? Kuitenkin... ihan sama, vaikka tulee palautetta. Se on vain yksi seminaari, jota ei ainakaan meillä sen kummemmin virallisesti arvostella.
Voi ei ap, tuli takaumat omasta proseminaarista mieleen! Olin opintojen alkuvaiheessa ja laiska, tein silloin kun satuin saamaan aikaiseksi. Kauhea kiirehän siinä tuli, aliarvioin tieteellisen tekstin muotoseikat ja sain myös (aivan aiheesta) murska-arvostelun. Tuntui ettei siitä häpeästä pääse ikinä. Esitin kuulemma hienosti työni, mutta sen jälkeen kaikki olikin päin mäntyä.
Tuosta kokemuksesta ei kuitenkaan ollut muuta kuin hyötyä! Tuli kerrasta opittua peusasiat ja vähän enemmänkin (esim sen, että aihe kannattaa valita oman kiinnostuksen eikä kunnianhimon perusteella) ja lopputyöni oli sellainen että pyysivät väitöskirjatutkijaksi.
Häpeä on muuten sellainen tunne ettei sille kannata antaa liikaa sijaa. Se lannistaa ja nujertaa ihmisen. Kerro itsellesi että sun ei tarvitse olla täydellinen ollaksesi ihminen.
Tsemppiä!
Ota opiksi siitä palautteesta mistä voi opiksi ottaa ja sitten ei muuta kuin leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä! :D
Alue: Aihe vapaa
tuo tunne siitä pian ohi mene sentään. Minä tempaisisin illalla tuon päälle semmoiset pikku arkikännit että murheet liukenisivat viinaan ja sitten huomenna häntä pystyyn ja eteenpäin ;) Ilman lääkitystä voi kestää hieman kauemmin mennä ohi mutta menee varmasti, ei elämä tuohon lopu.