Muka-paniikkihäiriö - oletteko törmänneet tähän ilmiöön?

että ap saa aggressiivisia kommentteja kun hän

1. vähättelee muiden sairauksia ja leimaa ne valehteluksi

2. pitää oman toimintansa ikäviä seurauksia jotenkin yleisenä ilmiönä ("vastuunoton puuttuminen" tms.)

3. vaikuttaa ihan kauhealta ihmiseltä joka piinaa "ystäviään"

4. on selvästi vallanhaluinen ja nauttii siitä, että aiheuttaa hämminkiä

5. ei ymmärrä näitä vikojaan itse.



Mutta provohan tämä on.

Vaikka oltaisiin kahden kesken jossain kahvilla. Edeltävästi on ollut jokin haastava tilanne, keskustelu, väittely, tiukka paikka.

kuulostat ex-ystävältäni

Sydän alkaa tykyttämään, tulee kuuma ja suuhun nousee sylkeä paljon. Oksettaa, heikottaa, on vaikea hengittää. Rintaa puristaa. Kun kohtaus on kärsitty, olo on todella levollinen ja hyvä.

jos toinen tivaa asioita ja nostaa kissoja pöydälle jatkuvasti

Tosiaan, jos ihan useampi henkilö on lähtenyt vetämään sun seurasta kesken kaiken, niin ei ole sitten tullut mieleen katsoa peiliin?



Esim. kun mulla aikoinaan tuntui kertyvän vain huonoja ja vielä huonompia kokemuksia miehistä, niin mä en tehnyt siitä sellaista johtopäätöstä, että miehet on paskoja. Sen sijaan mä tajusin, että yhteinen nimittäjä näissä tilanteissa olin minä. Pohdin, mikä saa mut kiinnostumaan hankalista tapauksista, ja siitä alkoihin kehitys parempaan.



Vaikka saattaapi tämä tosiaan olla provo. Toisaalta tuollaisia "totuuden torvia" kyllä on oikeastikin olemassa.

ja toisessa lauseessa sanot, että tilanne on ollut haastava ja on ollut väittelyä. Puhut itsesi pussiin.

ja toisessa lauseessa sanot, että tilanne on ollut haastava ja on ollut väittelyä. Puhut itsesi pussiin.

Ap viittasi omiin kohtauksiinsa noilla miellyttävillä tilanteilla.

yleensä noilla samoilla tyypeillä on myös vaikka ja mitä fobioita lisäksi... niin kun yks herranduudeli, jota piti lentokoneessa rauhotella, sit katsoa ettei hotellin vessassa ole torakoita (se ei olis kestänyt jos olis sellaisen nähnyt), niin ja sit oli migreeniä ja polvivammaa ja herkät silmät ja ihan miitä vaan, jolla sais vähän huomiota.

että tilanne josta lähdetään kiitämään on jotenkin haastava. Kyllä, on totta että se haastaminen on tapahtunut minun taholtani. En ole sitä mieltä että keskusteluissa tarvitsee aina pyrkiä harmoniaan, vaan voi myös kyseenalaistaa ja ottaa esille asioita jotka on omasta mielestä epäkohtia. Myös kavereiden kanssa. Ei koko ajan tietenkään, vaan joskus.



Siinä mielessä en varmaan ole maailman miellyttävin ihminen, se on totta. Mielestäni rehellisyys on yleisesti ottaen tärkeämpi arvo kuin miellyttävyys, jos pitää valita siis. Totuuden torvi - njaa, sitäkin joskus, en kuitenkaan halua tieten tahtoen loukata ihmisiä.



Tiedän myös paljon ihmisiä (enemmistö) jotka eivät vastaavasta haastetilanteesta lähde kävelemään, vaan juttu jatkuu rauhallisesti ilman ongelmia.



Ne jotka kärsivät oikeasti paniikkihäiriöstä, voisivat olla hieman huolissaan siitä että heidän sairauttaan "käyttävät" sellaiset jotka ovat vaan muuten vähän heikkoja luonteita.



ap

että tilanne josta lähdetään kiitämään on jotenkin haastava. Kyllä, on totta että se haastaminen on tapahtunut minun taholtani. En ole sitä mieltä että keskusteluissa tarvitsee aina pyrkiä harmoniaan, vaan voi myös kyseenalaistaa ja ottaa esille asioita jotka on omasta mielestä epäkohtia. Myös kavereiden kanssa. Ei koko ajan tietenkään, vaan joskus.

Siinä mielessä en varmaan ole maailman miellyttävin ihminen, se on totta. Mielestäni rehellisyys on yleisesti ottaen tärkeämpi arvo kuin miellyttävyys, jos pitää valita siis. Totuuden torvi - njaa, sitäkin joskus, en kuitenkaan halua tieten tahtoen loukata ihmisiä.

Tiedän myös paljon ihmisiä (enemmistö) jotka eivät vastaavasta haastetilanteesta lähde kävelemään, vaan juttu jatkuu rauhallisesti ilman ongelmia.

Ne jotka kärsivät oikeasti paniikkihäiriöstä, voisivat olla hieman huolissaan siitä että heidän sairauttaan "käyttävät" sellaiset jotka ovat vaan muuten vähän heikkoja luonteita.

ap

tosi säälittävä tapaus. Miten voikin ihminen olla noin sokea omille virheilleen?

(Tosin provo tämä taitaa olla. Ei oikea ihminen ole noin tyhmä kuin ap.)

Ne jotka kärsivät oikeasti paniikkihäiriöstä, voisivat olla hieman huolissaan siitä että heidän sairauttaan "käyttävät" sellaiset jotka ovat vaan muuten vähän heikkoja luonteita.

ap

ihan sydämestäni sanon tämän. Sairauttani saa lainata kyllä pienilläkin oireilla, ei se kulu käytössä.

Vaikuttaa edelleen siltä, että sä ja sun ideologiasi on niin ehdoton, että sä et pysty nähdä omassa toiminnassasi vikaa.



Mä tiedän myös pari sellaista henkilöä, joilla on taipumusta mm. puuttua toisten henkilökohtaisiin asioihin ja alkaa jopa pomottaa ihmisiä niihin liittyen. Varmaan sitä "haastamiseksikin" voisi kutsua. Eivät ole kovin pidettyjä tyyppejä. Se vallanhalu-vaikutelma ei vieläkään oikein tarkennuksistasi huolimatta hävinnyt mihinkään. Ei ole mun mielestä sun asias toimia minään moraalinvartijana, joka ylhäältä käsin "haastaa" muita heidän omissa asioissaan.



Mä oon edelleenkin sitä mieltä, että jokin sun viestinnässä mättää, sillä rehellisyys ja miellyttävyyskään eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita.

Itse tunnen ihmisen, jolle iskee paniikkikohtaus, kun ollaan tekemässä jotain, jota minä olen ehdottanut. Kun tehdään hänen toivomiaan juttuja - kas, ei paniikkikohtausta. Enpä ole jaksanut hirveästi enää pitää yhteyttä, kun tajusin kaavan. Ja minä en todellakaan ole ap:n kaltainen väittelijä, vaan erittäin joustava ja kiltti.

Tuttavillasi ei tuon perusteella varmaankaan ole mitään paniikkihäiriötä. Ihan normaalia varmaan tuossa tilanteessa olisi juoda kahvinsa loppuun ja sanoa menevänsä aikaisemmin kotiin jos kaveri alkaa puhumaan sellaisista yksityisistä asioista kahvilassa, jotka eivät hänelle kuulu. En tajua miksi alunperin edes aloit tivaamaan jostain miespuolisen ystäväsi pettävästä vaimosta. Ihmiset ovat yleensä selvillä parisuhteessaan tapahtuvista asioista ja ne käsitellään perheen sisällä. On äärimmäisen noloa, että joku ulkopuolinen alkaa tuollaista asiaa tivata. Se asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.



Toisekseen ulkopuoliset eivät koskaan voi oikeasti tietää mitä aidosti muiden perheissä ja suhteissa on meneillään. Osalla on jopa avoimia suhteita naimisissakin ollessaan jolloin petikumppaneita voi olla enemmän.



Kuulostat kieltämättä aika keskenkasvuiselta ja nenäkkäältä muiden asioiden levittelijältä. Yritä tajuta, että ihmiset eivät halua puhua kaikesta mahdollisesta edes kavereiden kesken ja jotkin ystäviesi parisuhteisiin liittyvät asiat eivät kuulu sinulle. En tajua miksi aikuisen pitäisi selitellä sinulle kumppaninsa mahdollisia pettämisiä.

Ystäväni meni naimisiin paniikkihäiriöisen miehen kanssa. Paniikki osui lähes aina kun mentiin muun kuin miehen ajatusten ja tahdon mukaisesti. Uusperheessä oltiin kotonakin sukkasillaan, ettei mies vaan hermostu. Nykyään ystäväni on pitkälti eristetty vanhoista tutuistaan, ja vauvakin tulossa. Toivottavasti vauva osaa olla hermostuttamatta isukkiaan.



Paniikkihäiriöllä VOI pompottaa ja kiristää läheisiään.

ap on kuitenkin nähnyt vaivaa tämän eteen.

Mutta oikeasti, jos joku saisi paniikkikohtauksen minun jankkaamisen takia niin varmaan hakeutuisin itse johonkin hoitoon.

oikeasti, tuskin hakeutuisit. ne kelle tilanne on arkipäivää, kärsivät siitä kyllä (kumpikin osapuoli). itse olen se as-osapuoli, huomaan kyllä että porukka ahdistuu kun yritän keskustella mutta jos en saa keskustella tai ottaa kantaa tai neuvoa vaan pitää aina ja kaikille vaan hymistellä ja myötäillä ja olla kiva ja joustava, minä ahdistun. se on minusta ajanhukkaa. tällöin minä poistun paikalta, ellei toinen ehdi ensin. ja siinäpä oli sit sekin "ystävyys".

Työkaverini on

a) aina oikeassa ja tekee sen tiettäväksi muillekin

b) tarkkanäköinen huomaamaan toisten tekemät virheet ja

c) kovaääninen tuomaan muiden tekemät virheet toistenkin tiettäväksi

d) erittäin hiljainen omista tekemistään virheistä, ja minäkin sentään voisin todentaa pari hänen tekemäänsä JättiVirhettä

e) sitä mieltä, että hänen lapsensa ovat maailman parhaita

f) sitäkin mieltä, että hän on maailman paras urheilija, koska hänhän harrastaa nelikymppisenä (ikä vissiin 47 tai 48) pikajuoksua

g) todella pisteliäs antamassaan palautteessa mutta

h) todella itkuinen jos joku äsähtää takaisin hänen ittuiluunsa



Varmaan paljon yhteistä aapeen kanssa... Hyviä hetkiä sosiaalisen poliisin hommissa sulle jatkossakin, ap.

oikeasti, tuskin hakeutuisit. ne kelle tilanne on arkipäivää, kärsivät siitä kyllä (kumpikin osapuoli). itse olen se as-osapuoli, huomaan kyllä että porukka ahdistuu kun yritän keskustella mutta jos en saa keskustella tai ottaa kantaa tai neuvoa vaan pitää aina ja kaikille vaan hymistellä ja myötäillä ja olla kiva ja joustava, minä ahdistun. se on minusta ajanhukkaa. tällöin minä poistun paikalta, ellei toinen ehdi ensin. ja siinäpä oli sit sekin "ystävyys".

ja kyllä, edelleen olen sitä mieltä että hoitoon menen jos toiset alkavat mennä paniikkiin seurassani.