Lue keskustelun säännöt.
Kolme lasta
09.06.2008 |
Kertokaa miten elämä muuttuu verrattuna kahteen lapseen? Onko raskasta, jos lapset ovat 2-3 v:n ikäerolla? Sairastelevatkohan paljon?
Kommentit (19)
lastemme iät ovat 3 kk, 2,5 v ja 4 ,5 v. Äiti on 36 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isommat ovat 5-v ja 2-v9kk. Vauvan myötä isommasta on tullut fiksumpi ja auttavampi, pienemmästä taas riiviömpi ja takertuvampi, joten kauhun tasapaino on säilynyt : )
Mä olin kaikkein väsynein tokan lapsen synnyttyä, vaikka hän on ollut näistä meidän vauvoista helpoin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kaikki meidän lapset on oikein iloisia ja mukavia lapsia ja kun tukiverkostoakin löytyy, niin mikäs tässä on ollessa. Eli ei ole ollut rankkaa, enkä usko että kovin rankkaa tulee olemaankaan.
Niin ja me muuten rakennetaan taloa tässä samalla...
Meillä on ensin kaksoset kohta 7 v ja vielä kolmonen 3 v. Kyllä mä sanoisin että on ollut rankkaa! MUTTA tämä kyllä johtuu lasten luonteista ja erilaisista vaikeuksista sekä siitä, että meillä ei ole juuri tukiverkkoja ollenkaan. Emme juuri ikinä pääse minnekään miehen kanssa kahdestaan. Meillä on tällä hetkellä vain yksi hoitaja, anoppi, ja hänellä on paljon muutakin tekemistä... Eli olemme tosi sidottuja kotiimme ja lapset ovat mukana kaikkialla. SE verottaa tietysti meidän vanhempien voimia!
Lapsista toinen kaksonen on erityislapsi, hänen kanssaan on vaikeuksia vähän joka saralla. Ei voi yhtään verrata normaaliin 7-vuotiaaseen. Jos hän olisi kuten kaksosveljensä on ollut niin olisi varmaan ollut tosi paljon helpompaa!
Kolmas lapsi oli aika vaikea ekat vuotensa, nyt on vihdoin helpottanut. Hän oli huono nukkumaan, viihtyi sylissä, sairasteli, no ne tavalliset. Muuten on onneksi hyvin kehittynyt ja iloinen lapsi!
Sanoisin että paljolti siis riippuu lasten luonteista, jotkut lapset ovat niin tosi iloisia, eivätkä mökötä tai riitelekään koskaan. Tai jos on hyviä ystäviä tai sukulaisia jotka voivat välillä auttaa väsyneitä vanhempia.
Meillä kolme lasta puolentoista vuoden ikäeroilla. Kaikilla infektiokierre, keskimmäinen nukkuu yöt tosi rikkonaisesti ja nuorin on erittäin temperamenttinen. Liikkuminen on vähentynyt tosi paljon siitä, miten mentiin kahden lapsen kanssa, johtuen siitä, etten jaksa olla koko ajan kiljumassa mitä saa/ ei saa tehdä.
Vaikka vauva-aika on ollut rankkaa, elän siinä uskossa, että kyllä se tästä helpottuu, kunhan nuorin kasvaa. Vastineeksi lapsilla on koko ajan sopivan ikäistä seuraa ja itse voi välillä hengähtää kun lapset touhuavat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta, ikäeroa kaikkiaan vain 3,5 vuotta. Aika samalla vaivalla ovat menneet, varsinkin kun kaksi nuorinta tuli ihan peräkkäin. Minulle ainakin oli isompi muutos saada eka lapsi, ja jopa saada toinen (kun joutui jo huomion jakamaan kahden kesken). Kolmas solahti jo olemassa olevaan lapsiperheen elämään, ja hyvin on mennyt. Tavalliset korvatulehdukset ja oksennustaudit on sairastettu, mutta onneksi ei ole ollut allergioita, koliikkia tms.
Nyt lapset ovat jo kouluiässä kaikki kolme - kiirettä kyllä edelleen pitää (harrastukset yms.).
Kolmannen syntyessä olivat vanhemmat lapset 2v.2kk ja 4v.11 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kahden ekan välillä 4v. ja sitten tuli kolmas keskimmäisen ollessa 2v. Olihan se työlästä aikaa, mutta lapsemme nukkuivat hyvin, olivat terveitä ja iloisia tenavia. Aika helpolla selvittiin.
Meillä 2 ensimäistä ovat 1v2kk ikäerolla, ja kolmas syntyi kun keskimäinen oli 2,5v. Tuntui ihmeelliseltä kun vauva-aika oli niin helppo, isommat leikkivät keskenään ja minä sain rauhassa keskittyä vauvanhoitoon.
Tuo kolmaskin menee syksyllä jo kouluun, joten lapset ovat isoja mutta muistaakseni ero siihen että lapsia oli vain kaksi ei ollut mitenkään radikaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai onko aika kullannut muistot? Meillä lapset 1, 2 ja 4v. ja jos nyt huomaisin olevani raskaana, hermoromahdus olisi aivan varmasti edessä.
Meillä oli ykkönen ja kakkonen 1v5kk ikäerolla ja kolmas tuli vasta neljä vuotta sen jälkeen. Isommat ovat keskenään paljon ja nuorimmainen koettaa pysyä perässä. Hieman yksinäinen se ehkä on.
Oltiin just ulkomailla puoli vuotta töissä ja koko pesue mukana. KÄytiin yhteensä 15 maata sinä aikana, mutta en kokenut rasittavaksi. Muutenkin on minusta ollut helpompaa, kun kahden pienen kanssa muinoin.
Koskaanhan ei tiedä, minkälainen tyyppi sieltä syntyy, joten ei kannata suunnitella ja laskelmoida. Kyllä niistä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäinen nuorin lapsi oli kun veit hänet hoitoon? Mietin työhönpaluuta, jolloin meidän lapsemme olisivat 1v, 3v ja 5v. Onkohan 1v liian nuori hoitoon?
oli kaks vanhinta 1v3kk ja 2v6kk ku nuorin synty eikä mun mielest ollut mitenkään raskasta ,nyt on nuorinkin jo 2v5kk,meillä ei lapset oo sairastellut juuri ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat 1.5 -2 vuoden vuoden ikäerolla, enkä suoraan sano että olisi ylitsepääsemättömän rankkaa. Liikaa ihmiset pelottelivat jo toista odottaessamme, että elämä menee vaikeaksi. Itse tätä ollaan haluttu. Ei kai kukaan haluaisi montaa lasta, jos tajuaisi jo esim kahden kohdalla, ettei jaksa.Meillä on vielä ollut paljon onnea, sillä lapset ovat olleet aina terveitä, mitä nyt pientä nuhakuumetta on ollut. Itse olen ainakin jaksanut hyvin, mitä nyt tämä viimeisin raskaus on ottanut voimille.
En sanoisi elämän kovin paljon muuttuneen vauvan synnyttyä.
Työtä toki on; pyykkiä enemmän, menee enemmän aikaa aamu- ja iltatoimiin, ruokailuihin, pukemisiin jne. Kantoliina on korvaamaton :)
Lapset ovat kuitenkin kaikki perusterveitä, flunssa yms on sairastettu, mutta ei mitään vakavampaa. Kaikki nukkuvat melko hyvin, vauva heräilee pari kertaa yössä.
Sanoisin arkemme olevan normaalia vauva-arkea, väsyttää jnk verran, mutta en tiedä onko elämä nyt sen hankalampaa tai rankempaa kuin kahden lapsen kanssa.
Empä tiedä riippuu ihmisestä mutta meillä ei ketään auttamassa eli
hoidamme perheen kahdestaan miehen kanssa ja RANKKAA ON OLLUT eli
näin minä sen koen.
En ole ihan nuori enää , enkä edes ensimmäisen aikana jolloin
olin 32v - nyt viimeinen syntyi 38v joten väsyttää, omaa aikaa ei ole,
kotitöitä siivousta, ruuan laittoa, pyykkiä kaikkea ihan omiksi tarpeiksi
ei tarvitse koskaan miettiä mitä tekisi...
En tiedä olenko sairastunut johonkin masennukseen mutta 9v :teen
ei ole ollut lomaa juuri ollenkaan. Kaksi kertaa ollaan miehen kanssa
oltu kahdestaan liikenteessä. Yksin olen ollut muutaman kerran ja yön
poissa n. 3krt.
Eli jos ei tukiverkostoa ole - niin kannattaa miettiä kuinka paljon on
itse valmis uhraamaan. Ovathan tenavat ihania - mutta se että ei
vapaata enää ole on aika kova hinta sanoisin.
Olkaa onnellisia te jotka jaksatte :)
Aikapula on pahinta, eli kullekkin lapselle erikseen on vähemmän aikaa sekä se oman ajan vähyys uuvuttaa. Hulinaa ja meteliä on enemmän, ja vaikka lapset leikkiikin keskenään niin kyllä ne myös tappelee ja kinastelee ihan kiitettävästi myös. Jos on superrauhallinen tyyppi, niin sitten jaksaa useampia lapsia parhaiten.
Meillä ei ole ollut sairastamista nuhakuumeita enempää, kerran on kullakin lapsella ollut vatsatauti. Eikä ole allergioita. Nykyään myös yät on suht rauhallisia. Mutta henkinen puoli, ja oman ajan vähyys on ainakin mulle ollut rankinta. Meilläkin todella vähän tukiverkkoa täällä missä nyt asutaan ja itse olen kotiäitinä parhaillaan, joten nämä toki vaikuttavat siihen että olen kokenut arjen kolmen pienen kanssa aika rankaksi. Meillä lapset 1v, 3v ja 6v.
Hyviä hetkiä toki on paljon ja ihania ovat kaikki lapsemme - vaikka kovatahtoisia ja tempperamenttisia ovatkin - mutta juuri nyt olen kyllä aika puhki monet päivät. Ehkä sitten helpottaa, kun muutamme takaisin kotiseudulle (nyt miehellä opiskelut kesken) ja minä pääsen palaamaan töihin myös. Ja toki myös kun lapset ovat isompia.
Moni täällä, jolla kolme on mennyt siinä kuin kaksi, ovat varmaan jo ns. helpommassa vaiheessa tai sitten lapset on rauhallisempia luonteeltaan. Ei kolme mene siinä kuin kaksi, oikeasti.
Isommat ovat 5-v ja 2-v9kk. Vauvan myötä isommasta on tullut fiksumpi ja auttavampi, pienemmästä taas riiviömpi ja takertuvampi, joten kauhun tasapaino on säilynyt : )
Mä olin kaikkein väsynein tokan lapsen synnyttyä, vaikka hän on ollut näistä meidän vauvoista helpoin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kaikki meidän lapset on oikein iloisia ja mukavia lapsia ja kun tukiverkostoakin löytyy, niin mikäs tässä on ollessa. Eli ei ole ollut rankkaa, enkä usko että kovin rankkaa tulee olemaankaan.
Niin ja me muuten rakennetaan taloa tässä samalla...
Ihan hirveän rankkaa on ollut. Nuorimmainen oli "vahinko", joten tämä tilanne ei ollut mitenkään edes suunniteltu. Meidän esikoinen on todella vaativa, uhmakas ja haastava. Keskimmäisellä on pahat allergiat ja astma ja nuorin taas on ollut ns. "vaikea vauva". Univaje koettelee ja jatkuva huuto ja meteli. Jos vauva ei huuda, niin isommat tai äiti :( . Kaikki siirtymiset ovat vaikeita, kaupassa käynnit, pukemiset ja muut. Elämä on aika lailla rajoittunut kotipiiriin.