kaduttaa kaikki, elämä on menossa hukkaan
Olen tehnyt elämässäni huonoja pääätöksiä. Turha kai katua, kun olen ne tehnyt silloisen tietämyksen varassa. Mutta kun aina kaikki tuntuu menevän pieleen, niin ei tässä voi muuta ajatella, kuin että oon vaan hemmetin tyhmä. Nyt olen ollut 5 vuotta kotona lasten kanssa, eikä kukaan enää huoli näin vanhaa eukkoa mihinkään töihin. Mulla on korkeakoulututkinto, mutta ei mikään käytännöllinen. En ees halua omalle alalle töihin, enkä tiedä mitä muka lähtisin opiskelemaan. Mikään ei kiinnosta, paitsi jokin muu yhtä huonosti työllistävä ala. Kadun, että tein lapset ennen kunnon työuraa. Olen varmaan myös epäonnistunut tässä lastenkasvatuksessa ja senkin takia tuntuu, että aika on mennyt hukkaan, ja olen menettänyt paljon mahdollisuuksia kotonaoloni takia. Jos oisin onnistunut lasten kanssa haluamallani tavalla, niin voisin edes olla johonkin tyytyväinen ja kiillottaa hyvän äidin sädekehää, mutta tääkin homma meni mun osalta vähän puihin. En tiedä miksi tätä elämää pitäisi jaksaa jatkaa. En mä oo kenellekään korvaamaton. Luulen, että mies löytyäis mua paljon paremman ja kauniimman vaimon eikä lapsetkaan muistais mua, jos nyt kuolisin. Ovat vielä sen verran pieniä. En tule koskaan saavuttamaan elämässäni mitään. Mulla ei oo työtä, asemaa, omaisuutta eikä kenenkään kunnioitusta.
Kommentit (9)
kuulostaa siltä, että olet masentunut. tai sitten sulla on joku ikäkriisi... ainakin sun tuumailut ovat tosi klassisia. niin moni tuntee/on tuntenut jossain vaiheessa noin. - no mut hyvä juttu on se, että tuollaset kriisit ovat täynnä muutosvoimaa ja voit alkaa löytää itseäs ihan uudella tavalla... vähän myöhemmin, kun olet piristinyt, tulet arvostamaan tota sun fiilistä nyt ja kaikkia "muka_niin_vääriä_valintoja".
tsemppiä! ja ihan totta, elämä on hienoa! kevät on vaan aika perkeleellistä aikaa siinä mielessä, että laittaa ihmisen kiihdyksiin. pitäs jotenkin herätä eloon luonnon mukana, vaikka ei oikeasti ole siihen voimaa, tai edes halua.
suosittelen lukemaan jonkun hyvän kirjan. lue vaikka hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. - sorrettujen naisten elämä saa oman elämän tuntumaan luksukselta!
hali
eli onko kakkosen elämä tota mun tyhjyyttäni höystettynä noilla luettelemillasi asioilla? Ei mun elämä ainakaan vielä oo tota, onneksi.
En tiedä, pitäiskö nyt piristyä vai ei. Hirveää jos jollakulla elämä on pahempaa kuin mulla, mutta hirveää, jos tunnen itseni jo näillä omilla ongelmillani epäonnistuneeksi. Olen siis tosi heikko yksilö.
ap
masennus, alkohlismi, lapsen ongelmat koulukiusaamisesta, oman äidin syytökset jne...
sinä vai miehes? muista, että kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa!
monia erilaisia hommia voi tehdä, vaikka on korkeakoulututkinto nimim kokemusta on
eli onko kakkosen elämä tota mun tyhjyyttäni höystettynä noilla luettelemillasi asioilla? Ei mun elämä ainakaan vielä oo tota, onneksi.
En tiedä, pitäiskö nyt piristyä vai ei. Hirveää jos jollakulla elämä on pahempaa kuin mulla, mutta hirveää, jos tunnen itseni jo näillä omilla ongelmillani epäonnistuneeksi. Olen siis tosi heikko yksilö.
ap
eikä sen tarvitse sua lohduttaa, tarkoitan vain, että meillä kaikilla on murheemme yms ja kun fiilikset ovat matalalla, kaikki tuntuu turhalta. Joskus tulee vielä auringonpaistetta, minä olen alkanut väkisin sitä etsimään, mutta ei se aina suju.
eli onko kakkosen elämä tota mun tyhjyyttäni höystettynä noilla luettelemillasi asioilla? Ei mun elämä ainakaan vielä oo tota, onneksi.
En tiedä, pitäiskö nyt piristyä vai ei. Hirveää jos jollakulla elämä on pahempaa kuin mulla, mutta hirveää, jos tunnen itseni jo näillä omilla ongelmillani epäonnistuneeksi. Olen siis tosi heikko yksilö.
ap
sulla on lapset, mies ja tutkinto! onhan siinä kerrakseen! ja ura tulee kun on tullakseen ...itsekin olen yliopistossa, mutta multa puuttuu kunnianhimo vakavamielistä uraa kohtaan. voisinpa vain ryhtyä viljelemään maata (tai jotain muuta yhtä zeniläistä :D)!
t. nro3
odotin jo ekan vastauksen olevan: mene töihin!
Ehkä pitäis lukea välillä jotain. Periaatteessa oon sitä mieltä, että kaikista voi tuntua pahalta, vaikka elämä johonkin afgaaninaiseen verrattuna ois miten hyvin. Mutta hetkellisesti tuommoiset kirjat kyllä aina herättävät.
Ja siihen mene töihin -juttuun. Niin kyllä etsinkin töitä koko ajan.
Minä sain lapseni töissä ollessani ja nyt kun jäin työttömäksi, en saa silti mistään enää töitä kun olen liian vanha joka paikkaan! Ihan sama milloin ne lapset saa, se on miinus joka tapauksessa. Tai ainakin omalla (miesvaltaisella) alallani on miinus.
masennus, alkohlismi, lapsen ongelmat koulukiusaamisesta, oman äidin syytökset jne...