Lue keskustelun säännöt.
Jelppiä! Miten järjestää vanhustenhoito ja omaisuuden hoito
07.04.2012 |
Hei,
vaari on huonossa kunnossa (diagnoosi vielä epävarma, ainakin dementiaa)ja häntä tähän saakka hoitanut vaimo ei ehkä enää pärjää hänen kanssaan kahden ja asiat saatava järjestykseen ennekuin voisi kotiutua sairaalasta.
Nyt mietinnässä miten eteenpäin, vaihtoehtona maksimi kunnan kotihoito + lisäksi yksityistä kotiapua tai palveluasuminen.
Olisiko teidän mielestä oikein, että vain mies menisi palveluasumisen piiriin vai kummatkin yhdessä? Kumpihan parempi, antaa vaimolle rauhallisempi vanhuus vai erottaa rakastava pariskunta toisistaan?
Lisäksi onko vinkkejä miten hoitaa heidän talouttaan? Palveluasuminen on todella kallista ja kuitenkin pitisi rahaaa riittää jostain heidän omaisuuden hoitoonsa, asuntoja yms jotka vaativat jatkuvasti euroja? Miten te olette ratkaisseet talouskysymyksen jotta rahat riittävät?
kiitos kovasti avusta, asia on tod. ajankohtainen!
Eppu
Kommentit (18)
Olisi reilua myydä omaisuutta pois? Ketä kotaan reilua, vaaria vai yhteiskuntaa, omaisia vai ketä? Jos vaari saa itse päättää, hän ei laita penniäkään hoitoonsa, olisi sitten vaikka ojan pohjalla. Mikä on aika huono vaihtoehto omaisille.
Eppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhuksen pitää maksaa hoidostaan ja esim lasten ja työikäisten ei. Eikö nimenomaan vanhukset ole jo yhteiskunnalle velkansa maksaneet esim verojen muodossa.
kommentteja tai ideoita, miten järjestää asiat?
Kiitos tuhannesti vastaajille!
Eppu
mistä voin saada vertailukelpoista tietoa eri palveuista, niiden kattavuudesta ja hinnoista?
Eppu, taas
Eiköhän se ole kuitenkin lähtökohta, jonka mukaan päätökset tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset maksavat eli joka kuukausi mieheni maksaa 800 e, jotta isänsä voi asua palvelutalossa. Siskonsa maksaa saman verran, eläkkeestä loput.
ON kokonaan isovanhempiesi asia, miten haluavat olla!
on tietysti heidän asiansa miten haluavat, mutta vaari, jos ei tokeennu tästä, tarvitsee edunvalvojan pikinmiten. Ja mummo ei tällä hetkellä pysty likkumaan paria metriä enempää, joten... joutuu tässä kyllä miettimään ihan käytännön asioita, ei vain sitä miten haluavat.
Eppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että edes toisella ei ole edunvalvojaa, ei sukulaisilla ole asiaan mitään sanomista. Te voitte ainoastaan sopeutua ja helpottaa sitä tilannetta minkä he valitsevat elämälleen. Sekaantumalla heidän elämäänsä ja tekemällä "päätöksiä" heidän selkänsä takana, saatte vain katkaistua heihin välit.
Nyt he tarvitsevat tukea, eivät päällepäsmäreitä.
on tietysti heidän asiansa miten haluavat, mutta vaari, jos ei tokeennu tästä, tarvitsee edunvalvojan pikinmiten. Ja mummo ei tällä hetkellä pysty likkumaan paria metriä enempää, joten... joutuu tässä kyllä miettimään ihan käytännön asioita, ei vain sitä miten haluavat.
Eppu
eivät sukulaiset. Tuossa tilanteessa otetaan myös huomioon puoliso ja hänet voidaan nimetä miehensä edunvalvojaksi mikäli todetaan siihen kykeneväksi. Edunvalvoja ei todellakaan aina ole perheen ulkopuolelta.
on tietysti heidän asiansa miten haluavat, mutta vaari, jos ei tokeennu tästä, tarvitsee edunvalvojan pikinmiten. Ja mummo ei tällä hetkellä pysty likkumaan paria metriä enempää, joten... joutuu tässä kyllä miettimään ihan käytännön asioita, ei vain sitä miten haluavat.
Eppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri ja hoitajat ovat edunvalvoja-asiaa vaarin kohdalla laittaneet eteenpäin ja toivottu henkilö on minun mieheni. Mutta jos vaari tokenee, niin sitten voi itse tietysti päättää.
Eppu
Onko kunnassanne/kaupungissanne intervallihoitoa? (=lyhytaikaishoitoa). Monesti intervallijaksot helpottavat omaishoitajan arkea. Mistä syystä vaari ollut sairaalahoidossa? Missä kunnossa on vaimo, perussairaudet ym.. pystyykö omilta sairauksilta huolehtimaan vaarista..? Monesti omaishoitajalle on suuri helpotus saada hoidettava edes hetkeksi toisaalle hoitoon. Aluksi ainakin voisi koettaa tota intervallihoitoa, ja katsoa sitten miten homma sujuu. Ja tietenkin kotijaksoilla kunnan kotihoito avuksi.Ja tietysti, jos vain on omasia, jotka auttavat arjessa, niin aina parempi. Jos ei lyhytaikashoito onnistu, sitten kannattaa varmaan hakea asumispalvelupaikkaa. Mielestäni ei ole vaimolle hyväksi häntä "kuluttaa loppuun" hoitamalla vaaria, monesti siinä hoitajalle käy huonosti loppujen lopuksi kun hoitaa sairasta puolisoaan. Kunnan sosiaaliohjaajalta saa lisätietoa asioista. Talousasioihin en osaa ottaa kantaa, mutta sosiaaliohjaaja kyllä osaa neuvoa niissä asioissa.
Itse työskentelen vanhusten parissa, juurikin intervalliosastolla, joten jotain tietoa asioista on.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi jos he ostaisivat asunnon jostain palvelutalosta josta voi ostaa palveluja sen verran kun tarvitsee.? Tämä varmaan vatii omaisuuden realisointia ja ymmärrän hyvin , että omapäisen vanhuksen kanssa jäärääminen on raskasta. Tilanne ei tuosta varmaankaan kuitenkaan parempaan suuntaan muutu joten jossainvaiheessa jokin ratkaisu on tehtävä. Toinen puoliso voi tuosa tilanteessa totaalisesti uupua ja kohta onkin kaksi hoidettavaa?..
Lisäksi hoitajilla ei välttämättä mitään tutkintoa hoitoalalta eli hoidon laadusta ei ole mitään takeita.
Jos kyseessä olisi omat omaiset, hakisin vanhukset holhouksen piirin, omaisuus realisoitavaksi ja vanhukset palveluasumisen piiriin, oli se sitten palvelutalo tai hoivakoti (riippuen kummankin kunnosta ja omaisuuden määrästä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minä en ole löytänyt. Riippuu ehkä myös paikkakunnasta, eivätkä minun antamani tiedot varmaankaan päde ap:n omaisten kotipaikkakunnalla.
Aihetta sivuava blogi:
http://dementinomainen.blogspot.com
Kyllä kunnan/kaupungin vanhustenhuollosta näistä asumiseen liittyvistä asioista on löydyttävä tietoa ja kunnallinenkin palveluasuminen on kallista, jos vaarilla on kerran varoja.
Mitä mieltä mummi on asiasta, oletteko kysyneet ja ovatko vaarin kanssa suunitelleet asiaa miten kahdestaan miten.
Oma omaiseni ei päässyt palveluasumisen piiriin, koska oli jo niin huonokuntoinen, ettei pystynyt kävelemään. Palvelutaossa pitää pystyä kävelemään talon yhteiseen ruokailutilaan ja omassa huoneistosa vessaan. Asukas jää helposti yksin eikä siellä ole valvontaa/palveluita vuorokauden ympäri. Se ei ole hyvä ratkaisu jo paljon tukea tarvitsevalle.
Muistisairauspotilas ei saa puolisoaan mukaan tehostettuun palveluasumiseen Alzheimer-potilaille tarkoitetuille osastoille. Siellä on yhden hengen huoneet.
Vanhusten sosiaalityö on se taho, jolta voi kysyä oman kunnan vanhusten asumisesta ja ohjaa eteenpäin. Jokainen 75 täyttänyt on oikeutettu saamaan palvelutarpeen arvioinnin muistaakseni 10 päivän kuluessa yhteydenotosta ja sen voi tehdä kuka tahansa. Laitoksesta kotiutettaessas asumisasioisa huolehtii sairaalan sosiaalityöntekijä. Nyt olisi parasta ottaa yhteys häneen.
Joku muu varmaankin hoitaa ap:n mummin ja papan asioita, varmasti joku lapsista on kutsuttu jo palaveriin sairaalaan. Jos ei, siitä pitää kysyä osastolta.
Valitettavan usein käy niin, että ei sen dementoituneen kanssa kerta kaikkiaan pysty asumaan ja elämään normaalia elämää.
Vaikka kaikki olisi järjestetty niin, ettei karkaa, voi vaikka uhata tappaa. Ei ole mukavaa elämää sekään, vaikka kuinka rakastaisi.
Virallista edunvalvontaa ei tarvitse järjestää, jos sen voi hoitaa vaikka valtakirjalla. Jos vanhus on ennen dementoitumistaan kirjoittanut valtakirjan, se voi riittää myös maistraatille.
Jos asuntoja on useampia ja pitää muuttaa palveluasuntoon, kannattaa muut laittaa vuokralla, jolloin niistä olisi kuitenkin tuloa. Tai sitten myydä.
Onko vaarilla montakin asuntoa? Reilua olisi myydä omaisuutta pois ja ostaa myyntituloilla kunnon palveluasumista. On oikein käyttää itse keräämänsä omaisuus hyvään vanhuuteen, ei sitä tarvitse perillisille siirtää. Saatikka maksattaa yhteiskunnalla palveluasumista, kun kerran itsellä on varallisuutta.